TULE, TÄNNE

Epätoivoinen yritys kiinnittää vastakkaiseen suuntaan pomppoilevan tai näennäisesti hoomoilaisena seisoskelevan mäyrinkäisen huomio (oikeastihan se on aina skarppi, mutta pystyy helposti esittämään ymmärtämätöntä). Tilanteessa ei ole merkitystä sillä, kuinka kovaa huutaa. Tai millä äänensävyllä. "Tule" ja "tänne" ovat termejä, jotka mäyräkoira tutkimusten mukaan ymmärtää ja sisäistää kaikkein huonoimmin. Myös kuulolla voi olla jotakin tekemistä termin tulkinnassa. Tosin, kun mäyräkoirien kuuloa on testattu, on yllättäen huomattu, että ne reagoivat myönteisesti "tule" ja "tänne" kutsuihin silloin, kun tarjolla on selvästi jotakin hyödykettä, kuten ruumiinravintoa. Eli ne näyttäisivät kuulevan, mutta juuri sellaisissa tilanteissa, jotka ovat niille hyödyllisimpiä. Myös naapurin koiran haukahdukset ne näyttäisivät kuulevan aivan mainiosti syöksyessään ääneen suuntaan, mutta ihmisen kutsuhuudot samassa tilanteessa eivät ylety aivojen kuulokeskukseen. Tämä on tutkijoille vielä mysteeri. Tule, tänne ja muiden vastaavien kutsujen sijaan onkin järkevämpää laittaa itse jalkaa toisen eteen ja edetä mäyräkoiran suuntaan. Paljon helpommalla pääsee niin (jos vaan vauhti jaloissa riittää).

PAIKKA, ODOTA

Paikoillaan pysymistä tarkoittavat termit toimivat mäyräkoiralla hyvin vaihtelevasti. Varsinaisesti tämä pyyntö ei edellytä mäyrinkäiseltä mitään erityistä asentoa tai suorittamista - silti se on yksi hankalimmista termeistä. Mäyräkoiraa ei voi millään mittarilla väittää yksinkertaiseksi saati tyhmäksi - odottaminen tai paikallaan pysyminen on sille kuitenkin äärimmäisen hankala tehtävä. Jos sanot sille "paikka" juuri kun se kerjää intensiivisesti osaansa pöydällä olevasta ateriasta, voi olla varma, että pyyntösi toimii. Eli joo, tavallaan helppoa. Mutta kun pyydät mäyräkoiraa odottamaan tai pysymään paikoillaan silloin, kun pihan poikki pomppii rusakko, keittiössä narahtaa jääkaapin ovi tai eteisessä kolahtaa ovi, pyynnölläsi ei ole mitään virkaa. 

IRTI

Tärkeä termi koiramaailmassa. Sanoja voi olla tietenkin monia, mutta pointtina se, että koira päästää irti jostakin minkä se on napannut tai mihin se on tarttunut. Ei kovin suurta onnistumisen mahdollisuutta mäyräkoiran kanssa. Kun se loikkii onnesta soikeana löytämänsä ihana raato suupielistä roikkuen, "irti" on vaan tuulen huminaa puiden latvoissa. 

SEIS

Kuten "irti"-käsky, "seis" on todella käyttökelpoinen. Se, että saa koiran pysähtymään missä vaan tilanteessa, voi olla todellinen henkivakuutus. Kaikkein parhaiten mäyräkoiralle toimii käsky "seis" silloin, kun se on narun päässä. Ja toinen pää narusta kiinni jossakin pitävässä, kuten vaikka ihmisen kädessä. Kun narun pää tulee vastaan, "seis" toimii yllättävän hyvin, jopa mäyräkoiralla.

ISTU, MAAHAN

"Istu" on maailman tyhmin käsky mäyräkoiramaailmassa. Miksi mäyräkoiran pitäisi istua? Koska kaikki muutkin koirat istuvat käskystä? Istuminen on epäluonnollinen asento mäyräkoiralle - ainakin käskystä. Se retkottaa lonkkalepoa tai kyttää jääkaapin edessä tiiviissä tassuistunnassa tai kurottelee sohvapöydälle mangustin tyyliin. Mutta että käskystä istuminen, ei järkeä. Ei mäyräkoirasta istuttamalla saa edes mitään erityisen näyttävää ilmestystä. Paljon huomiota herättävämpi se on seistessään neljällä jalalla. Tai kylki litteänä sohvatyynyä vasten maatessaan.
Maahanmeno on vähintäänkin yhtä tyhmä ajatus. Mäyräkoira kyllä menee makuulle kun se sitä itse haluaa, eli hyvinkin usein. Mutta että pyynnöstä? Harvemmin. Maassa makoilu voi olla myös varsin epäkiitollista touhua mäykylle. Jos maa on märkä / kostea / kurainen / röpelöinen / kylmä jne., on suorastaan rikollista pyytää mäyräkoiraa käymään siihen herkän hipiänsä kanssa pötköttämään. Eikä se sitä kyllä tekisikään.

ANNA TASSU

Oikeasti, käyttääkö joku tätä mäyräkoiraan? Vitsinä ehkä... mutta ei kai kukaan tosissaan oleta, että mäyräkoira ojentelee jalkojaan pyynnöstä kohti ihmistä? Hah. Jos pyytäjän kädessä on lihapulla tai makkaranpalanen, saattaa mäyrinkäinen läväyttää tassunsa vasten kämmentä. Mutta tässä on kyllä kyse ihan jostain muusta kuin suloisesta pikkukoiran kättely-yrityksestä. Jos ei makkara hyvällä kämmenestä irtoa, seuraava isku on jo kovempi, kannattaa varautua.

EI

No, ei on ei. Se tarkoittaa eri kielillä aina yhtä ja samaa asiaa  - älä, lopeta, lakkaa heti, älä edes kuvittele..! Tutkimusten mukaan monet mäyräkoirat jopa suostuvat ymmärtämään tämän pyynnön. Ilmeisesti se on riittävän lyhyt, yksiselitteinen ja yleensä ääneen todettuna varsin napakka. Huomioitavaa kuitenkin on, että "ei" on harvemmin "ei" ensimmäisellä kerralla ilmaistuna - ensimmäisen ei:n kuultuaan mäyräkoira saattaa vilkaista, miten tosissaan sen esittäjä on. Keskimäärin kolmannen ei:n kohdalla sen monttu saattaa loksahtaa auki ja se jää odottamaan että mitä tästä nyt seuraa. 

PERKELE ja muut vastaavat sekalaiset pyynnöt

Tutkimusten mukaan perkele ja muut jopa painokelvottomat pyynnöt ovat usein käytössä mäyräkoirien kanssa. Useammin kuin muiden rotujen edustajien kanssa kommunikoidessa. Vaikka termien kirjo on hyvin laaja, näille tuntuisi olevan yhteistä se, että niillä ilmaistaan suuria tunnekuohuja ja jopa epätoivon purskahduksia. Kun mikään muu pyyntö ei tule mieleen, saattaa suusta pärskähtää satunnainen termi vahvalla tunnelatauksella. Lienee turha mainita, että onnistumisen mahdollisuudet näilläkin termeillä on kohtuullisen surkeat. Ainoastaan jos mäyräkoira hämmentyy ennen kuulumattomasta sanasta tai sen sisältämästä hyvin vahvasta tunnelatauksesta, se saattaa hetkellisesti jopa vaivautua vilkaisemaan tilannetta. Tosin näitä tilanteita on tutkimuksissa havaittu varsin vähäisesti. 

Hertta on ystävällinen ja avoin koira, joka tutustuu vauhdikkaasti uuteen tilaan ja rauhoittuu sylinteritestin jälkeen selvästi, kiihtyen jälleen sosiaalisen oppimisen tehtävässä. Hertta on erittäin motivoitunut ruoasta ja tehtävistä ja se keskittyy erittäin hyvin tehtäviin. Sylinteritestissä Hertta osoittaa erittäin hyvää itsehillintää. Ihmisen eleiden lukukyky ei ole Hertan vahvuus. Hertta ymmärtää erittäin hyvin kädellä ristiin osoitetun eleen. Hertta saattaisi ymmärtää lähellä kuppia osoitetut eleet paremmin kuin seisaaltaan osoitetut eleet, mutta niitä ei testata tässä testissä. Hertta ei ole johdettavissa harhaan eleillä. Hertta ratkaisi supernopeasti tilaan liittyvän ongelmanratkaisutehtävän (V-aita), mutta loogisen päättelyn tehtävä oli Hertalle vaikea. Hertta on mahdottomassa tehtävässä enemmän itsenäinen ongelmanratkaisija, mutta se pyytää myös hieman apua tehtävän ratkaisuun. Hertalla on erinomainen muisti, se muisti kaikki neljä muistipaikkaa muistin kesto –tehtävässä. Hertta painoi namikoneen nappia satunnaisesti, mutta kiihtyi tehtävässä niin, että ei oppinut namikoneen käyttöä siten, että olisi alkanut toistaa painamista systemaattisesti. Hertta on vauhdikas ja tekemisestä innostunut koira, joka sinnikkäästi pyrkii ratkaisemaan eteen tulevat ongelmat!

Itsehillintä ja ongelmanratkaisu

Testissä impulsiivisuutta mitattiin sylinteritestillä ja V-aita-testillä. Siitä, miten koira reagoi, kun se ei voi itse päästä haluamaansa lopputulokseen, mitattiin mahdottomalla tehtävällä.

Sylinteritesti

Koira opetettiin hakemaan makupala läpinäkymättömän sylinterin päästä. Tämän jälkeen sylinteri muuttui läpinäkyväksi ja koira saikin nähdä palkinnon.  Hertta oli tässä erityisen kiihkeä ja nopea liikkeissään, mutta ajatus pysyi kuitenkin kirkkaana siitä, että namiin pääsee käsiksi ainoastaan avoimesta päästä. Hertalla on erinomainen itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla testin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79, susilla 77 - Hertalla tämä oli 100.

Ongelmanratkaisu, V-aita

V-aidan sisään laitettiin ruokaa ja koiran oli tajuttava, että vain menemällä poispäin palkkiosta, sen oli mahdollista saavuttaa se. Tehtävässä mitataan paitsi ongelmanratkaisun tapaa ja nopeutta, myös itsehillintää. Hertta hahmotti tämän tilaan liittyvän ongelman samantien. Huippunopeassa kuudessa sekunnissa se oli itsenäisesti ratkaissut tehtävän, kiertänyt aidan ja päässyt käsiksi nameihin. Keskimäärin tähän testatuilla koirilla kuluu 50-60 sekuntia, mäyräkoirilla vähän enemmän, 80-90 sekuntia.

Mahdoton tehtävä

Mahdottomassa tehtävässä koira pääsi ensin vapaasti hakemaan namit levyn päältä. Viimeisellä kerralla kansi suljettiin tiukasti ja namit jäivät rei'itetyn kuvun alle. Tarkoitus on selvittää kahden minuutin aikana, millä tyylillä koira pyrkii ratkaisemaan ongelmaa. Hertta pyrki ratkaisemaan tehtävän ensimmäkseen itsenäisesti (74 %) ja on työskennellessään sinnikäs ja yrittää aukaista laatikkoa puremalla ja kaapimalla sitä. Koiralla on kuitenkin molemmat ongelmanratkaisustrategiat käytössä, sillä se pyytää myös ohjaajalta apua ratkaisuun (23 %). 3 % Hertta tekee muuta. Testatuilla mäyräkoirilla on keskiarvoa enemmän itsenäistä suorittamista.

Eleiden lukukyky

Osiossa testattiin sitä, miten koira löytää ihmisen eleiden antaman vihjeen avulla palkinnon. Hertalle tämä oli vaikea osio. Selvästi sen oli vaikeata hahmottaa seisovan ihmisen korkeudella tapahtuvia liikkeitä. Ei ole vielä laajasti tutkimustuloksia siitä, miten eri rodut osaavat tulkita ihmisen eleitä. Kuitenkin myös pienet koirat osaavat niitä tulkita, eli kyse ei ole välttämättä siitä, että tehtävä olisi erityisen vaikea kaikille pienille koirille. Ihmisen eleiden lukukyky ei ole Hertan vahvuus. Hertta sai keskimäärin 53 % oikein. Parhaiten Hertta ymmärsi kädellä ristiin osoitettu elettä. Hertta saattaisi ymmärtää paremmin lähellä kuppia tehtävät osoitukset kuppiin, kuin seisten tehdyt eleet.

Muisti ja looginen päättely

Testikokonaisuuden vaikeimmassa osiossa koiran pitää päätellä tyhjän astian perusteella eli negaation kautta, missä palkinto sijaitsee. Ensin koiralle opetettiin, että toisen astian alla on ruokaa ja toinen astia on tyhjä. Varsinaisessa testissä koiran edessä oli kaksi astiaa, eikä se nähnyt, kumman alle nami laitettiin. Testaaja näytti koiralle tyhjän astian, jonka jälkeen koira lähti suorittamaan tehtävää. Toistoja oli viisi.

Hertta puolestaan ei ymmärtänyt päättelyä negaation kautta, vaikka se keskittyi hyvin tarkkaavaisen oloisena. Hertta ei ymmärtänyt loogisen päättelyn tehtävää. Tehtävä on haastava, ja vain pieni osa testatuista koirista ratkaisee sen. Hertta valitsi toistuvasti saman puolen kipot, ja sai siten puolet oikein. Tämä strategia, jonka suurin osa koirista valitsee.

Vihje vai oma päättely

Osa koirista luottaa vahvasti ihmisen vihjeisiin. Tehtävässä testaaja osoitti koiralle namin väärän sijainnin. Suurin osa koirista (vajaa 80 %) ei "mene halpaan" vaan menevät sinne, mihin näkivät namin laitetun. Näin toimi myös Hertta. Testatut mäyräkoirat ovat keskimääräistä enemmän (90 %) toimineet oman päättelyn ohjaamana.

Muistin kesto 

Muistin kesto - tehtävässä koiran nähtävillä oli kolme lähekkäin olevaa astiaa. Sille näytettiin aina minkä astian alle nami laitetaan. Koiran piti sen jälkeen muistaa palkinnon sijainti  tietyn odotteluajan jälkeen. Koiran näköyhteys astioihin peitettiin, jotta mitattaisiin sitä, miten koira pystyy palauttamaan asian mieleensä. Vaikea tehtävä, josta vain harva koira suoriutuu kaikista toistoista oikein. Hyvä suoritus on, kun koira muistaa puolet sijainneista oikein.

Hertta muisti oikein kaikki neljä aikaa (1 min, 1 min 30 sek, 2 min  ja 2 min 30 sek odottelun jälkeen) mikä on erinomainen ja kohtuullisen harvinainen suoritus - vain pieni osuus testatuista koirista saa kaikki oikein. Tehtävä vaatii paitsi hyvää muistia myös kykyä keskittyä ja kykyä odottaa. Muisti on yksi oppimisen tärkeimpiä edellytyksiä. Keskimäärin koirat muistavat tässä tehtävässä namin sijainnin oikein kahden lyhimmän odotteluajan jälkeen. Testatut mäyräkoirat ovat pärjänneet tehtävässä aavistuksen keskiarvoa paremmin.

Sosiaalinen oppiminen

Koirat oppivat paljon lajitovereilta sekä ihmisiltä. Käyttäytymisen seuraamista ja sen spontaania matkimista tutkittiin namikoneella. Testaaja näytti viisi kertaa, miten ruoka tulee laitteesta ulos ja sen jälkeen koira pääsi kokeilemaan onneaan.

Hertta ei oppinut tehtävää mallin perusteella.  Hertta painaa oikeaa nappia, mutta se osuu nappiin vahingossa. Se, että koira yrittää ylipäätään selvittää tehtävää, kertoo paljon myös koiran luonteesta: koiralla on halua selvittää, miten namit saadaan sekä rohkeutta manipuloida laitetta. Hertta ei kuitenkaan opi laitteen toimintaa 3 minuutissa, lähinnä suuren kiihtymisen takia.

Aktiivisuus

Myös koiran aktiivisuutta seurataan testin aikana aktiivisuusmittarilla.  Hertan aktiivisuus oli 38. Rodun keskiarvo on ollut 30.

1. Miksi nukumme? 
Mäyräkoira nukkuu, koska se voi. Ja onhan se elinehtokin. Ja koska se on niin hemmetin mahtavaa. Ihan kuin laittaisi rahaa pankkiin tai nakkia ruokakippoon. Kun keho lepää, myös mieli lepää. Unella on monia tehtäviä, kuten  vastustuskyvyn ylläpitäminen ja vireyden palauttaminen. Kunnon unien jälkeen on taas mahtavasti energiaa touhuta, vaatia huomiota (kuten kerjääminen) ja edellyttää palvelua. Nukkumattomuus ei ole hyvästä eikä terveellistä. Liiasta valvomisesta ja huonoista unista mäyräkoira tulee ärtyneeksi  aivan kuten liian ankeista eväistä,  ja sittenhän ei ole kellään enää mukavaa. 

2. Mitä uni ja nukkuminen on?
Nukkumisessa erkaannumme ulkomaailmasta tilaan, jossa reaktiot ovat rajoittuneita. Unessa emme ole tietoisia aistiärsykkeistä, vaikka aivot ovatkin toiminnassa. Tutkimusten mukaan mäyräkoiralla aivot ovat unen aikana aivan erityislaatuisessa tilassa; tällaista on havaittu hyvin harvalla, jos millään muulla elollisella olennolla. Mäyräkoiran aivot eivät ole niin aktiivisena kuin valvetilassa, mutta toisaalta tarpeen mukaan ne reagoivat hyvinkin aktiivisesti sopivaan ärsykkeeseen, kuten jääkaapin oven narahdukseen tai naapurin perheen kotiinpaluuseen. Tietyt ärsykkeet taas eivät ylitä millään unitilassa olevan mäyräkoiran aivoja. Unesta ja nukkumisesta täytyy pitää erillään ns. valvenukkuminen, eli mäyräkoirien taitavasti esittämä unenomainen tila - vaikka ovatkin hereillä. Tätä mäyräkoira esittää useimmiten silloin, kun tiedossa on jotakin epäkiinnostavaa askaretta, kuten turhan aikainen herätys sateiseen aamuun.

3. Nukkumapaikat ja -asennot
Nukkua voi joka paikassa. Se ei ole kuitenkaan suositeltavaa esimerkiksi kesken lenkin tai syömisen. Turvallisuusseikat tulee luonnollisesti aina huomioida ja keskittyä nukkumiseen silloin, kun siitä ei aiheudu vaaraa itselle tai muille. Mäyräkoira on tunnettu mielikuvituksellisista uniasennoistaan. Venytykset ja kiepit saattavat olla huvittavan näköisiä, mutta pelkkää huumoria ne eivät ole. Vaikka mielikuvituksesta ei lisäpisteitä saakaan, kannattaa ehdottomasti ylittää rajoja ja hakea sitä kaikkein ominta tyyliä. Mistä sitä muuten tietää, tuleeko paras uni sohvan selkänojalla, mamman polvitaipeessa vai paljaalla lattialla kevätauringon lämmittävissä säteissä? Kulkeeko henki parhaiten rinkelin mallissa, suorana pötkönä vai useammasta kohtaa taittuneena? Löytyykö paras feng shui omasta rauhasta ja omasta pedistä, vai lämpimästä ja turvallisesta kainalopaikasta? 

Entä sitten ihastuttavat oheistuotteet, kuten tuhina, kuorsaus, pierut ja tuhnut? Hyvin vapauttavaa ja rentouttavaa! Ei se ole mäyräkoira eikä mikään, joka ei saa koko huushollia hereille kuorsaamisellaan. Tai unissaan saalista oravaa ulisten niin että jalat vaan nytkyy. Palvelijoille ja muille kanssanukkujille kannattaa myös varhaisessa vaiheessa opettaa sietokykyä tuhnauksille: niitä tulee ja niitä menee, mutta yhteistä niille on aina se, että ne tulevat äkillisesti, tilaamatta ja ennalta arvaamattomasti.
 
4. Nukkumiseen liittyvät palvelut
Mäyräkoira on oma-aloitteinen ja itsenäinen (halutessaan), mutta hyvään uneen ja nukkumiseen liittyy niin paljon tärkeitä seikkoja, että apu on tarpeen. Ei kannata yrittää selviytyä kaikesta itse. Ja miksi pitäisikään? Sitä vartenhan mäyrinkäisellä on palveluskunta! Palvelijoiden yksi tärkeimmistä tehtävistä on turvata mäyräkoiralle laadukas unipaikka ja nukkumiseen liittyvät palvelut. Näitä ovat mm. nosto-, peittely- ja kantopalvelut. Jokaisen kannattaa tarkistaa sopimuksentekovaiheessa, että myös yölliset palvelut sisältyvät sopimukseen, jotta vältytään ikäviltä yllätyksiltä. On todella ikävää istua kylmällä lattialla odottamassa sänkyynnostoa aamuyöstä kahden aikaan, kun palvelija vaan vetelee hirsiä eikä ota minkäänlaista kontaktia. Siinä tuntuu puoli minuuttiakin kovin pitkältä ajalta. Jos sänkyyn ei ole syystä tai toisesta pääsyä, ei peli ole täysin menetetty. Siinä tapauksessa pitää ehdottomasti edellyttää kunnon luksusluokan pedit ja peittelypalvelu. Vaikka ei niissä sitten nukkuisikaan, niin kannattaahan ne kuitenkin vaatia!

5. Kun nukkuminen on vaikeata
Joskus harvoin voi olla mäyräkoirallekin nukkuminen vaikeata. Kierrokset jäävät päälle ja aktiivitaso ei lähde laskeutumaan. Yritä siinä sitten asettua aloilleen ja monesti kaiken kukkuraksi kiivastuneet palvelijat ja perheenjäsenet alkavat käydä kuumana halutessaan itse unten maille. Tärkeintä on tällöin huolehtia rauhallisista ja tarkoista rutiineista ja varmistaa, että nukkumistila ja itse nukkumispaikka ovat rauhallisia ja rauhoittavia. Mäyräkoiralle se tarkoittaa lämmintä, vedotonta, pehmeätä, peitolla peitettävissä olevaa makuupaikkaa. Mikäli sellaista ei ole, ehdottomasti kehityskeskustelua palvelusväen kanssa. Mikäli muut perheenjäsenet vetävät hernettä nenään siitä, että mäykyllä on hetkittäisiä rauhoittumisongelmia, suositellaan ehdottomasti pahoittamaan mieli ja näyttämään se selkeästi palveluskunnalle. Äkkiä ne siitä oppivat.  Nukkumiseen liittyvät palvelut ja niiden sujuvuus ovat erittäin merkittäviä silloin, kun nukkuminen on jostain syystä häiriintynyt. Kuka sitä nyt tyytyväisenä makoilisi ruttuisen viltin päällä tai muhkuraisella patjalla? Kamala ajatus.

Testeillä voidaan mitata koiran itsehillintää, miten se tulkitsee ihmisen eleitä löytääkseen palkkion, miten se ratkaisee ongelmia (tilaan liittyvä ongelma, mahdoton tehtävä), millainen kyky sillä on loogiseen päättelyyn negaation kautta, millainen muistin kesto sillä on ja miten se oppii spontaanisti mallista (sosiaalinen oppiminen). Testitilanteessa voi saada myös muuta mielenkiintoista tietoa, kuten esim. miten koira suhtautuu tekemiinsä virheisiin.

KOKONAISARVIO

Maija on ystävällinen koira, joka tutustuu vauhdikkaasti testitilaan. Maija on erittäin motivoitunut ruoasta ja tehtävistä ja se keskittyy erittäin hyvin tehtäviin. Maija osoittaa sylinteritestissä erittäin hyvää itsehillintää. Maija lukee kohtuullisen hyvin ihmisen elekieltä. Helpoin Maijalle on kädellä ristiin osoitettu ele. Maija ei ollut huijattavissa eleillä, kun se näki mihin ruoka meni. Maija ratkaisi tilaan liittyvän tehtävän (V-aita) pienen miettimisen jälkeen- Maija on mahdottomassa tehtävässä enemmän itsenäinen ongelmanratkaisija, mutta se pyytää myös hieman apua tehtävän ratkaisuun. Maija ymmärsin testin vaikeimman eli loogisen päättelyn tehtävän ja ratkaisi sen kokonaisuudessaan. Tämä on hyvin harvinainen suoritus! Maijalla on erittäin hyvä muisti ja se muisti kolme neljästä viiveestä oikein. Maija oppi mallista sosiaalisen oppimisen tehtävän eli namikoneen käytön, mutta unohti sen, kun alkoi kiihtyä.

ITSEHILLINTÄ JA ONGELMANRATKAISU

Itsehillintä on merkittävä ominaisuus arjessa ja se on myös osittain periytyvä ominaisuus. Hyvin impulsiivinen koira voi olla hyvä harrastus- ja kilpailukoira lyhyehköihin suorituksiin, mutta pitkissä työtehtävissä parempi impulssikontrolli saattaa olla hyödyksi. 

Impulsiivisuutta  mitattiin  testissä  sylinteritestillä  sekä  V-aita  testillä. 

Sylinteritestissä koira opetettiin ensin syömään makupala päistä, ja sen jälkeen tilanne muuttui siten, että koira saikin nähdä palkkion. Koira, jonka on vaikea vastustaa impulsseja, innostuu helposti nähdessään palkkion ja pyrkii siihen käsiksi suorinta tietä lasin läpi.

Maija oppi nopeasti hakemaan makupalan läpinäkymättömän sylinterin vasemmasta päästä (josta nami oli laitettukin sisään sylinteriin). Kun sylinteri muuttui läpinäkyväksi, eli nami näkyi sieltä läpi, Maija meni silti joka toistolla hakemaan namin juuri oppimallaan tavalla sylinterin päästä. Maijalla on erinomainen itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Aikaisemmissa tutkimuksissa koirilla testin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79, susilla 77 - Maijalla tämä oli 100.

Ongelmanratkaisu - V-aita

V-aidan sisäpuolelle laitettiin herkkuja niin että koira näki ne. Koiran piti hoksata, että sen pitää mennä poispäin palkkiosta, jotta se voi saavuttaa herkut. Testissä mitattiin ongelmanratkaisun nopeutta, ongelmanratkaisutapaa ja itsehillintää.

Maija alkoi tarmokkaasti selvittää pääsyä namien luokse. Se yritti raapia itseään aidan läpi ja kurkotella sen rakosista. Se kävi kokeilemassa useita kertoja kummallakin puolella "V:tä". Aikansa kokeiltuaan se alkoi komentaa äänekkäästi apua, ei kuitenkaan haukkuen. Hetkeksikään se ei lamaantunut, vaan yritti koko ajan keksiä ratkaisua ja / tai pyytää apua. Viimein se hoksasi kiertää aidan ja pääsi käsiksi nameihin. Tehtävä tuotti hieman vaikeuksia Maijalle, mutta koira ratkaisi sen määräajan puitteissa (3 minuuttia).

Ongelmanratkaisu - mahdoton tehtävä

Mahdottomassa  tehtävässä  testataan millainen on koiran  ongelmanratkaisustrategia - pyrkiikö se ratkaisemaan  itsenäinesti vai pyytääkö ohjaajalta apua. Tehtävä on aluksi helppo, mutta muuttuu mahdottomaksi ratkaista. Ei ole oikeata tai väärää tapaa lähestyä mahdotonta tehtävää - kotikoiralle ehkä apua pyytävä strategia on arjen kannalta paras, mutta harrastus- tai työkoiralla on hyvä olla kykyä itsenäiseen tehtävän ratkaisuun.

Namit olivat ensin vapaasti haettavissa levyn päältä. Sen jälkeen kansi tuli osittain namien päälle ja vähitellen kokonaan päälle, kuitenkin niin että se oli helposti huitaistavissa siitä pois. Viimeisellä kerralla kansi suljettiin nippusiteillä ja namit jäivät jumiin läpinäkyvän, rei'itetyn kuvun alle. Maija alkoi tarmokkaasti raapia, purra ja retuuttaa laatikkoa. Ensin se teki työtä tomerasti itsenäisesti, jossain vaiheessa kääntyi kuitenkin testaajan puoleen pyytäen apua. Maija pyrkii ratkaisemaan mahdottoman tehtävän itsenäisesti (67 %), mutta molemmat ongelmanratkaisustrategiat ovat käytössä, koska se pyytää myös ohjaajalta apua ratkaisuun (33 %).

ELEET

Osiossa testattiin, miten hyvin koira löytää palkkion oikean kupin alta ihmisen eleiden antaman vihjeen avulla. Tutkimusten mukaan koirat ovat yleisesti ottaen erinomaisia eleiden lukijoita, mutta tässä on paljon vaihtelua yksilöiden välillä.

Kuppeja oli kaksi, ja Maija ei tiennyt kumman alla palkinto kulloinkin on. Testaaja käytti erilaisia eleitä auttamaan Maijaa suunnistamisessa oikealle kupille. Tämä oli Maijalle vaikein kaikista osioista. Puhtaat sivulle vievät käsieleet (oikea - vasen), ilman että testaajan keho, ylävartalo tai pää liikkuivat, oli Maijalle vaikea tunnistaa. Kun käsiliike meni ristiin kehon yli, Maija tunnisti eleen ja suunnisti tarmokkaasti osoitetulle, oikealle kupille. Ylävartalolla, päällä ja kasvoilla tehty osoittaminen (nyökyttäminen kuppia kohtia), oli Maijalle helppo vinkki. Maija ymmärsi ihmisen eleitä kohtuullisesti saaden 63 % oikein. Maija ymmärsi parhaiten kädellä ristiin osoitettua elettä ja toiseksi parhaiten jalka- ja katse-eleitä. Vaikeimmat eleet Maijalle olivat kädellä suoraan ja viiveellä osoitetut eleet.

MUISTI JA LOOGINEN PÄÄTTELY

Tämä osio sisälsi testin vaikeimman tehtävän. Koiran piti päätellä palkkion sijainti sillä perusteella, että se oli nähnyt, missä palkkio ei ole. Tehtävä on haastava, koska suurin osa koirista kiinnostuu tyhjästä astiasta, johon kosketaan viimeisenä. Vain noin 30 % koirista ymmärtää tehtävän ollenkaan.

Testaajalla oli kaksi kuppia valkoisten papereiden päällä (jotta namit erottuisivat). Ensin Maija näki, minkä kupin alle nami laitettiin ja se osasi tarmokkaasti suunnistaa suoraan oikealle kipolle.

Vaikein tehtävä on se, jossa koira ei näe, kumman kupin alle todellisuudessa nami laitetaan. Eli testaaja tuo eteen esteen, jonka takana hän laittaa namin toisen kupeista alle. Sen jälkeen Maijalle näytettiin TYHJÄÄ kuppia, eli ohjaaja kohotti kippoa näyttääkseen ettei siellä ole mitään. Koiralla on suuri houkutus mennä tyhjälle astialle, koska ainoa mitä se näkee tässä tehtävässä, on se, että siihen on koskettu viimeiseksi. Muusta sillä ei ole näköhavaintoa. Maija meni kuitenkin jokaisessa viidessä toistossa suoraviivaisesti sen toisen kupin luokse  -sinne missä nami oli, mutta missä se ei ollut sitä nähnyt. Maija ymmärtää selvästi loogisen päättelyn tehtävän - 100 % on erittäin harvinainen tulos, vain 4 % testatuista koirista yltää tähän suoritukseen! Se tarkoittaa, että koira ymmärtää ongelman ja ilmiön sen takana. Tällaisen kyvyn omaava koira pystyy uudessa tilanteessa ratkaisemaan ongelmia, vaikka ei ole niitä aikaisemmin kohdannut. Koirasta riippuen saattaa olla, että tällainen yksilö turhautuu helppoihin harjoituksiin.

Vihje vai oma päättely

Osa koirista luottaa vahvasti ihmisen vihjeisiin. Tehtävässä testaaja osoitti koiralle namin väärän sijainnin. Suurin osa koirista ei "mene halpaan" vaan menevät sinne, mihin näkivät namin laitetun. Näin toimi myös Maija. Maijaa ei hämätty "väärillä" tehtävän vihjeillä, vaan se päätteli itse näkemänsä perusteella, missä palkkio on, eikä antanut osoitusten häiritä. Suurin osa koirista ei seuraa testaajan väärää vihjettä, vaan menee sinne, minne näki namin menevän.

Muistin kesto

Muistin kesto  -tehtävässä koiran nähtävillä oli kolme lähekkäin olevaa astiaa. Sille näytettiin aina minkä astian alle nami laitetaan. Koiran piti sen jälkeen muistaa palkinnon sijainti tietyn odotteluajan jälkeen. Koiran näköyhteys astioihin peitettiin, jotta mitattaisiin sitä, miten koira pystyy palauttamaan asian mieleensä. Vaikea tehtävä, josta vain harva koira suoriutuu kaikista toistoista oikein. Koiran täytyy käsitellä spatiaalista tietoa, painaa sijainti mieleen sekä vielä osata noutaa se viiveen jälkeen. Hyvä suoritus on, kun koira muistaa puolet sijainneista oikein. 

Maija selvisi oikein kolmesta yrityksestä, ainoastaan viimeinen 2 min 30 sek oli sille sen verran hankala, että meni väärälle kupille. Oikeaan suuntaan, mutta viereiselle kupille. Koko tämän osion ajan Maija piti kovaa ääntä, ei haukkunut mutta "purnasi", erikoista että kaiken sen askaroinnin lisäksi se vielä muisti niin hyvin namien sijainnit. Maija muisti oikein kolme namin sijaintia (1 min, 1 min 30 sek, 2 min odottelun jälkeen)  neljästä. Tämä on erittäin hyvä suoritus. Testi vaatii paitsi hyvää muistia myös kykyä keskittyä ja kykyä odottaa. Muisti on yksi oppimisen tärkeimpiä edellytyksiä. Keskimäärin koirat muistavat tässä tehtävässä kaksi aikaa oikein.

SOSIAALINEN OPPIMINEN

Koirat oppivat toisiltaan ja ihmisiltä. Toisen käyttäytymisen seuraamista ja matkimista kutsutaan sosiaaliseksi oppimiseksi. Maijalle näytettiin namiautomaatin toiminta viisi kertaa, eli että mistä napista painamalla tulee äänimerkki ja nameja alustalle. Sitten Maija aloitti itsenäisen toiminnan. Se selvästikin oppi näkemästään, että mistä piti painaa, ja sai laitteen toimimaan muutaman kerran, mutta into vei mennessään. Se alkoi paukuttaa etutassulla laitetta milloin mistäkin kulmasta. Välillä se tuijotti masiinaa epäuskoisena, mutta ennenkaikkea koko käytettävissä olevan ajan se yritti kovasti ratkaista ongelmaa. Maija manipuloi ensimmäisenä oikeaa nappia ja osoittaa selkeästi kykyä oppia mallista. Maija kuitenkin kiihtyy namikoneen käyttämisestä niin, että se unohtaa juuri oppimansa taidon ja manipuloi tassullaan laitetta satunnaisesti.

AKTIIVISUUS

Koiran aktiivisuus mitattiin testissä FitBark aktiivisuusmittarilla, joka antaa minuuttikohtaisen aktiivisuuden keskiarvon. Koiran aktiivisuus mitattiin keskiarvona koko testissä oloajan. Testattujen koirien välillä on paljon eroa siinä, miten aktiivisia ne ovat testissä. Aktiivisuus käyttäytymisominaisuutena on yleensä hyvin voimakkaasti periytyvä ominaisuus, mutta se voi vaihdella paljon tilannekohtaisesti. Esim. vilkaskin koira saattaa olla hyvin rauhallinen uudessa tilanteessa, mikäli se kokee tilanteen pelottavana tai mikäli se rauhoittuu keskittymään tehtäviin.

Testaaja: Heli Väätäjä, Pro MiuHau Oy

Kursiivitekstit raportilta.

Hillitsemätön huulikontakti
Epänormaalia fyysistä kanssakäymistä. Tunkeilevaa, vaativaa, hyvän maun ylittävää. Kohdistuu paikallaolijoihin iästä, yhteiskunnallisesta statuksesta, ihonväristä tai muusta ominaisuudesta riippumatta. Sisältyy monesti myös sierainten läpimittaista tarkastelua intiimiltä etäisyydeltä. Ei ole lopettavissa estelyllä, päinvastoin kontakti korostuu mitä enemmän sitä yrittää välttää tai estää. Hiipuu omia aikojaan kun kaikki mielenkiintoinen naamassa on käyty läpi. Alkaakseen taas uudestaan hetken kuluttua. 

Kesään kallistuva lämmönsäätelyjärjestelmä
Kesän loputon kaipuu. Vaihtoehtoisten lämmönlähteiden jatkuva etsiminen ja hyödyntäminen. Saunan ylälauteiden mittailua, akrobaattisia venytyksiä kohti pienintäkin auringonsädettä, liito-oravanlitteitä vatsanseutuja lattialämmitystä vasten. Lämmönsäätelyjärjestelmä ei tahdo sopeutua talviolosuhteisiin, josta syystä esiintyy horrostelua silloin, kun jääkaapin ovi pysyy suljettuna. Kevättä kohti sisäinen järjestelmä alkaa nytkähdellä käyntiin. Aktiivisimmillaan kesäkauden poutaisina ja lämpiminä päivinä grillin läheisyydessä.

Lahja ihmiskunnalle
Sitä ei voi valita, se valitsee sinut. Suunnaton luottamus omaan merkitykseen maailmankaikkeuden keskipisteenä. Fyysisiin ulottuvuuksiin nähden hieman ylimitoitettu ajattelumalli, mutta henkisen puolen kyvyt kattavat mahdolliset muut puutteet. Paistattelua valokeilassa, tarve olla tilanteen herrana, kaikkien huomattavissa. Äänekästä huomauttelua, mikäli merkitys ihmiskunnalle ja ympäröivälle maailmalle on jäämässä huomiotta. 

Maailmankaikkeuden sekasorto (Chaos)
Kaikki aurinkokunnat planeetat ovat huonossa asennossa. Ne eivät noudata normaalia järjestelmällisyyttä. Sekasorto ulottuu myös oman aurinkokuntamme ulkopuolelle. Mikään ei ole kohdallaan. Magneettikenttä on vinossa ja ilmakehä tukossa. Sekasorto aiheuttaa suuria vaikeuksia liikkumiseen ja normaaliin elämään maapallolla. Käveleminen omasta vapaasta tahdosta ei onnistu. Vauhtia on otettava jarruttelun ja töksähtelyn kautta tai jopa maan pinnasta. Kaikenlainen pakottaminen tuntuu äärimmäisen epämiellyttävältä. Maailmankaikkeuden sekasorto on valitettavan usein esiintyvä ilmiö. Ilmeisesti aktivoituu erityisesti  vesi-, räntä- ja lumisateella, tihkussa, jäätävässä tihkussa sekä kovalla tuulella. Sekä ihan vaan tuulella. Pakkasesta puhumattakaan.

Pyyteetön rakkaus
Kaikkensa antavaa, kaikilla aisteilla tuntevaa. Kiintymys, jota on vaikea verrata mihinkään. Jos tätä ei ole kokenut, on jäänyt paljosta paitsi. Pyyteetön rakkaus on lähes pyyteetöntä. Jotain pieniä vastapalveluksia se saattaa toivoa, kuten ruokaan, lämpöön ja muuhun hyvinvointiin liittyvää palvelua 24 / 7. Edellyttää kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa, koska tämä rakkaus ei lopu.

Suurenmoinen omanarvontunto 
Kyky arvostaa itseään ja luottaa itseensä. Ymmärrys siitä, että on ainutlaatuinen ja paras. Ei toiseksi paras, vaan paras. Kyky pitää kiinni omista oikeuksista, olivat ne sitten oikeutettuja ja ansaittuja tai eivät. Ei sisällä heikkoutta. Kaikilta osin itsevarmuus on ylitsevuotavaa. Maailman napa. Kyky ymmärtää, että oma elämä ja hyvinvointi on kaikkein tärkeintä. Synnynnäistä. 

Teelautanen
Matala, yleensä pyöreä astia. Käytetään mm. syömä - ja tarjoiluastiana. Mutta tätäkin enemmän jokin käsittämättömän suuri, pyöreä, nurkastaan kosteaan vivahtava. Esiintyy pääosin pareittain toistensa välittömässä läheisyydessä. Yleensä tuijottava elementti, kohdistuu ylöspäin ja yhdensuuntaisesti valitsemaansa kohteeseen, jolla on käytettävissään ruokaa tai muuta henkistä tai ruumiillista varantoa. Henkisesti kevyen painostava, toimenpiteitä odottava. Teelautaset eivät usein ole kovinkaan hyvin psyykkisesti siedettyjä. Helposti aiheuttavat retkahduksia läsnäolijoissa.

Täydellisyys (orig. Dachshund)
Virheettömyys. Ominaisuus, joka on sisäsyntyistä. Esimerkiksi rotumääritelmä. Kaikki selkeät poikkeamat rotumääritelmässä mainittuihin kohtiin katsottaisiin virheiksi, joissain rodussa. Mutta kun mäyräkoiralla ei ole virheitä. Ne ovat kaikki täydellisiä. 

HAJU

Tuskin mikään on niin tärkeätä tappijalan elämässä, kuin oikeanlainen haju, juuri tarkoituksenmukainen tuoksu. Lukuisissa kokeissa on voitu huomata, että mäyräkoira valitsee palvelijansa juuri nimenomaan hajujen perusteella. Jokaisella mäyrinkäisellä on yksilöllinen mieltymyksensä, millaisista hajuista juuri kyseinen koira pitää. 

Kun mäyräkoira ottaa palvelijan koeajalle, tulemme harvoin ajatelleeksi, miten kokonaisvaltaisesti se meitä testaa. Nyt on todistettavasti voitu dokumentoida, että hajuaisti on yksi tärkeimmistä aisteista, kun mäyräkoira valitsee itselleen pitkäaikaista perhettä ja palvelussuhdetta. Heti ensimmäisistä päivistä se kulkee perässämme ja tunkee nenänsä joka paikkaan. Tätä on pidetty pelkästään äärimmäisen uteliaisuuden ja osallistumisen tarpeen merkkinä, mutta se on paljon muutakin. Mäyräkoira on erittäin kiinnostunut toimistamme esimerkiksi vessassa ja tekee tarkkaa analyysia ominaishajuistamme. Keittiössä se on lähietäisyydellä seuraamassa millaista tuoksumaailmaa pystymme tarjoamaan sille kodin tärkeimmässä paikassa. Tutkimuksissa on huomattu, että erityisesti tietyt lihajalosteet aiheuttavat positiivisia mielleyhtymiä mäykyn hajureseptoreissa. 
Sänkyyn mäyräkoira tulisi luonnollisesti päästää hetimiten. Lähietäisyydeltä se on huomattavasti helpompi nuuskia, millaisia nukkumistapamme ovat. Onko mahdollisesti mäyräkoiran mieleen turhan paljon kaasuntuotantoa tai miten kutsuvalta kainalo tuoksahtaa, kun etsitään sitä parasta nukkumispaikkaa. Kyllä se on kurja lattialta käsin näitä asioita selvitellä.

KUULO
Rotumääritelmässä ei mainita mitään mäyräkoiran kuulosta. Ehkä siksi, että se on kovin vaikeasti mitattavissa. Ollakseen niinkin eläväinen ja moniin asioihin tyypillisesti kantaa ottava koira, on mäykyn kuulo yllättävän valikoiva. 
Tutkimuksissa havaittiin, että mäyräkoiran kuulossa on tiettyjä selviä poikkeamia verrattuna muiden rotujen kuuloon. Mäyräkoiran kuulo toimii valonnopeudella aivon kuorikerroksen kanssa yhteistyössä niin, että tietyllä äänenpainolla lausutut tai tietyn foneettisuuden sisältävät sanat mäyrinkäinen pystyy erittelemään erehtymättömästi. Kokeissa nähtiin, että suurta kuulon alenemaa aiheuttivat esimerkiksi lausahdukset "ei " ja "tänne". Kieliopillisesti tämä on hämmästyttävää, koska sanat eivät foneettisesti ole kovin yhteneväisiä. Tästä onkin vedettävä johtopäätös,  poikkeuksena aiemmin tehtyihin havaintoihin, että mäyräkoiran aivoissa on siis oltava muutakin kuin umpiluuta. 
Mäyräkoiran kuulossa on muitakin erikoisia piirteitä. Nimittäin luulo ja kuulo kulkevat joskus käsi kädessä. Se luulee kuulevansa jotakin ja täten se myös ilmeisesti faktisesti kuulee haluamansa asian. Tätä luulo - kuulo kompusta näkee mm. ulkoilutilanteissa. Mäyräkoira uskoo kuulleensa jotakin epäilyttävää ja on sadasosasekunnissa aivan varma siitä, että kuuli jotakin. Tätä ominaisuutta on miellyttävää käyttää silloin, kun sen tekee mieli haukkua jotakin, mutta ei välttämättä ole yhtään mitään mitä haukkua. Eli aika usein. Toisekseen, tätä ominaisuutta on havaittu ihan sisätiloissakin. Mäyräkoira saattaa olla syvimmässä REM-unen vaiheessa, kun se yhtäkkiä on aivan varma siitä, että jääkaapin ovi narahti tai nakin kuori napsahti. Vaikka tällaista ei välttämättä olisi tapahtunut, sen luulo - kuulo -yhteistyö on niin vahvaa, että se useimmiten saa ihmisenkin uskomaan että näin on todella käynyt.

NÄKÖ
Mäyräkoiran näkö on huippuluokkaa, mutta ei toki etevyydessään ohita hajuaistia. Viimeisimmissä löydöksissä on huomattu, että mäyräkoiran näkökyky on hieman suurenteleva, ellei jopa yliampuva. Huikenteleva näköaisti yhdistettynä varsin vilkkaaseen mielikuvitukseen saa aikaan mielenkiintoisia tilanteita. Lenkillä vastaan tulevat niin sanotut tavanomaiset asiat saattavat mäyräkoiran näkökentässä muodostua vähintäänkin loch nessin hirviön tai tyrannosaurus rexin kaltaisiksi  ilmentymiksi. Myöskin on havaittu, että erityisesti nakin tai makkaran muotoiset asiat mäyräkoiran näkökentässä kiihdyttävät huomattavasti sen sydämen lyöntitiheyttä. 

TUNTO
Syntyykö nakin napsahtamisesta ääni, jos kukaan ei ole kuulemassa? Periaatteessa ei. Tällöin syntyy vain pienenpieni paineaalto. Mutta jos mäyräkoira on sadan metrin etäisyydellä nakin napsahtamisen paineaalloista, ääni todellakin kuuluu. Tai pitäisikö sanoa, tuntuu. Jos mäyräkoiran harjaantunut kuulo ei jostain syystä kuulisi nakin napsahtamisen ääntä (epätodennäköistä, mutta esimerkiksi ikääntyneemmillä yksilöillä voi esiintyä kuulon alenemaa), sillä on verraton varajärjestelmä poistamaan sitä riskiä, että tilanne menisi siltä ohi: tuntoaisti. Jos kuulo pettää, tuntoaisti ottaa vastaan napsahtamisesta leijailevat paineaallot ja välittää salamannopeasti isoaivojen kuorikerrokseen viestiä tästä iloisesta tapahtumasta. Näin mäyräkoira on jälleen ajantasalla siitä, mitä merkittäviä asioita sen lähiympäristössä tapahtuu. Tällaista tuntoaistin käyttömekaniikkaa ei tunneta muilla elollisilla. Tämä kannattaa muistaa silloin, kun yrittää hyvin, hyvin hiljaa avata jääkaapin oven tai kaapaista margariinirasiasta nokareen - vaikka mitään ei kuulu, paineaalto on jo aikaa sitten ehtinyt mäyräkoiran kohdalle.

MAKU
Ei ole mäyräkoiran suu tuohesta, sanoivat jo muinaiset saksalaiset. Ei ole tuohesta, eikä muustakaan vastaavasta koppurasta. Mäyrinkäisen makuaisti on järjestelmä, jonka avulla se saa valonnopeudella tietoa aivoihinsa maistamansa aineen sisällöstä ja luonteesta. Muihin aisteihin verrattuna makuaisti on ehkä kuitenkin hieman kömpelö. Valitettavasti tässä rodunkehitys hieman kömmähti; mäyräkoiran ruokailutahti on vielä makuaistin aivoille lähettämiä viestejäkin nopeampi, joten tieto juuri nautitun aineen mausta tulee mäyräkoiralle vähän jälkijunassa. Siis syömisen jälkeen. Niin ei siitä kauheasti ole sitten enää apua. Tosin tämä ei päde sitruunaan - jos mäyräkoira vain näkeekin sitruunan, sen makuaisti tietää jo tuosta näköhavainnosta, että karmeata on ja pitää vältellä.

ASENTO- JA LIIKEAISTI
Reseptorit kertovat esimerkiksi sen, missä asennossa raajamme ovat. Uusimmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että mäyräkoiran reseptorit kertovat tällaista tietoa varsin vaihtelevasti. Se saattaa siis retkottaa mitä eriskummallisimmissa asennoissa siitä ilmeisesti millään tapaa itse häiriintymättä. Asento- ja liikeaistin edelle sillä menevät aina esimerkiksi tarve kurottaa auringonvalon lämmittämään epäelliptiseen kohtaan sohvan selkänojan ja tapetin välimaastossa. Siis tuntoaistin tarve saada iholle lämpöä ja auringonvaloa ohittaa sataprosenttisesti asento- ja liikeaistin mahdollisesti aivoille lähettämät hätähuudot epämiellyttävistä asennoista. Toisaalta taas monissa muissa tilanteissa mäyrinkäinen on hyvinkin tietoinen sijainnistaan, usein juurikin silloin kun se hakee parasta mahdollista makoilupaikkaa kaikkien kanssaeläjiensä kustannuksella.

NS. KUUDES AISTI
Mäyräkoiralla on sisäsyntyinen vaisto ymmärtää asioita myös jo ennakkoon, vaikka tätä eivät nykyiset yleisesti koirien käyttäytymistä ja älykkyyttä tutkivat tieteenalat myönnä. Mäyräkoiran kuudetta aistia on hankala luokitella. Ehkä se ei ihan paranormaalia kuitenkaan ole. Vaikka jotain "spookya" siinä kieltämättä on, kun mäyrinkäinen tietää jo viittä minuuttia aiemmin aikomuksemme mennä jääkaapille. Silloin se on jo on paikalla. Pelkästä onnekkaasta ennustamisesta ei voi olla kyse myöskään silloin, kun se päättää tönäistä sinua juuri kun olet nukahtamaisillasi, vain saadakseen huomiosi hetkeksi ennenkuin vaivut uneen. 
Mäyräkoiran kuudennen aistin tutkimustulosten vielä puuttuessa joudumme tyytymään tässä vaiheessa pelkkiin tulkintoihin. Mikäli mäyräkoira tuijottaa sinua intensiivisen hypnoottisesti teelautasen mallisilla silmillään, on kuitenkaan tuskin kyse yliluonnollisen yhteyden solmimisesta alitajuntasi kanssa. Ennemminkin se saattaa olla kiinnostunut kädessäsi olevasta voileivästä.

Julkaistu Mäyräkoiramme-lehdessä 4 / 2018.

Eräs maan pieni kulkija, mäyrinkäinen, sen ensimmäisenä huomasi. Tuumaili ja tutki asiaa. Kierteli tarkkaan lähimetsiä, havainnoi ja tutkaili, etsi jälkiä ja näköhavaintoja. Mutta ei, niitä ei vaan ollut. Nimittäin tontuista ei ollut mitään havaintoa. Niistä ahkerista joulunalusajan työläisistä, jotka aiemmin olivat jo hyvissä ajoin joulukuun alusta kierrelleet asuinalueita. Niiden yksi tärkeä tehtävä oli käydä tarkkailemassa miten lapset, aikuiset ja nelijalkaiset käyttäytyivät arjessaan. Havainnoistaan ne raportoivat suoraan Korvatunturille. Toki tontuilla oli kanavansa näiden tietojen saamiseen ympäri vuoden, mutta erityisesti joulun alla ne lähtivät aina itse liikkeelle nähdäkseen asioita omin silmin. 

Mäyrinkäinen keräsi rohkeutensa ja ilmoitti havainnoistaan - tai oikeastaan niiden puutteesta - Mäyräkoirapoliisille. Suuri huolihan tässä oli se, että jos tontut eivät suorittaisi tarkkailutehtäviään ja raportoisi tuloksista Korvatunturille, voisi käydä niin, että ilman joulumuistamista voisi jäädä moni, joka olisi sen ansainnut. Tämä tuntui kurjalta ajatukselta. 

Kuultuaan asiasta Mäyräkoirapoliisi huolestui. Lanttu- ja perunalaatikoiden valmistus laitettiin poliisilaitoksella samantien odottamaan. Tämä oli mysteeri, joka pitäisi selvittää! Asia kosketti varmasti monia paikkakuntalaisia. Mäyräkoirapoliisin tiedusteluissa kävi nimittäin ilmi, että missään päin Pirkanmaata ei ollut havaintoja tontuista. 

Mäyräkoirapoliisi jalkautui lähimetsiin. Niissä tontut yleensä viettivät suurimman osan ajastaan ja lähtivät iltapäivästä hämärän tullen kiertelemään asuinalueita. Edistyksellisillä menetelmillään poliisilla oli mahdollista selvittää hyvin tarkkaan, oliko tältä syksyltä mitään havaintoja tontuista. Haju- ja jälkikokeiden perusteella huomattiin, että tontuista oli kuin olikin jälkiä  - mutta useamman viikon takaa! Kokeiden perusteella oli mahdollista määrittää, että tonttuja oli ollut Pirkanmaalla lokakuun loppupuolella, mutta lyhyen ajan sisällä niiden jäljet hiipuivat. Niitä ei kertakaikkiaan tullut lisää ja vanhat jäljet olivat haihtumassa. 

Tämä löydös oli omiaan saamaan Tutkinnanjohtajan hieromaan hieman pitkäksi venähtänyttä partaansa. Oliko Mäyräkoirapoliisilla tassuissaan rikos? Mistä tässä kaikessa oli kysymys? Korvatunturilla ei ollut asiasta muuta tietoa, kuin että tontut olivat normaaliin tapaan suunnitelleet syksynsä ja olivat jalkautuneet porukoissa, kukin omalle alueelleen. Myöskin Pirkanmaan tonttujen suunnitelmat olivat vaikuttaneet ihan normaaleilta. 

Mäyräkoirapoliisi haastatteli lukuisia asukkaita, niin ihmisiä kuin eläimiäkin, saadaakseen jotain osviittaa siitä, mitä on voinut tapahtua. Tilanne oli tietenkin jo lähtökohtaisesti hankala. Tontut eivät varsinaiset olleet helposti havaittavia - monella ei ollut taitoa eikä mahdollisuutta niitä nähdä. Kenelläkään ei ollut asiasta oikein mitään uutta kerrottavaa. Metsässä liikkuvat eläimet muistelivat, että jotain jälkiä oli tosiaan lokakuussa ollut, mutta ei mitään sen jälkeen. Tutkinta junnasi kiusallisesti paikoillaan, ja elettiin jo melkein joulukuun puolta väliä.

Eräänä joulukuisena iltana puuttuvista tonttuhavainnoista ensimmäisenä Mäyräkoirapoliisille ilmoittanut mäyrinkäinen sattui kuulemaan keskustelun, joka oli vievä mysteerin uudelle tasolle. Normaalilla iltapissalenkillään se sattui nuuskimaan herkullista hajujälkeä lähellä kohtaa, jossa naamat kännykässä kiinni seisoskelevat ihmiset usein vierailivat. Ne saattoivat käydä paikassa useampaankin kertaan päivässä naputtelemassa kännykästään jotain peliä. 

- Outoja nää uudet hahmot tässä pelissä, toinen nuorista tokaisi siristellessään silmiään kännykän sinisessä valossa. - Nää on niinku tontun näkösiä, mutta mikä virka näillä on? Ei näistä tunnu saavan mitään otetta, eikä näistä saa mitään lisäpisteitäkään. 

Mäyrinkäinen säpsähti ja nosti kirsunsa sammaleesta. Sanoiko joku sanan tonttu? Oliko niistä kuitenkin siis havaintoja? Mäyrinkäinen jäi salakuuntelemaan, ja sai selville, että peliin oli yllättäen ilmaantunut lokakuun alussa uusia hahmoja - puna- ja vihreänuttuisia, tontun näköisiä pieniä olioita. Niillä ei vaikuttanut olevan mitään erityistä tehtävää pelissä, mutta ne liikuskelivat levottomasti ja vaikuttivat tyytymättömiltä. Mäyrinkäinen nielaisi. Tämä kuulostaa nyt ihan liikaa science fictionilta... mutta onpa ihmeellinen yhteensattuma! Eihän se nyt tietenkään ole mahdollista...

Mäyrinkäinen mietti kuumeisesti kuulemaansa yön yli. Se rohkaistui aamulla soittamaan Mäyräkoirapoliisin tutkinnanjohtajalle. Vaikeana ja takellellen se kertoi kuulemansa. Tutkinnanjohtaja raastoi taas partaansa. Tämä mysteeri meni entistä erikoisemmaksi. Kaikki kivet, ne ihmeellisimmätkin, oli kuitenkin käännettävä, koska tutkinta talloi paikoillaan. 

Kuultuaan kaksijalkaisten suosimassa pelissä tapahtuneesta muutoksesta Mäyräkoirapoliisin IT-guru alkoi kuumeisesti naputella tietokonettaan. Pian se saikin selville, että nimenomaan Pirkanmaan alueella oli peliin ilmaantunut uusia hahmoja melkein kaksi kuukautta aiemmin. Mutta miksi? IT-guru kaiveli asiaa syvemmältä. Se huomasi, että Pirkanmaan alueella oli ollut virtuaalipelissä sattumalta erityisen suuri käyttäjäpiikki lokakuun puolen välin jälkeen. Silloin oli ollut lähiympäristöön jalkautuneena poikkeuksellisen paljon kännykkäpelaajia. Juuri tuolloin, suuren käyttäjäpiikin hetkellä, oli peliin alueellisesti ilmaantunut nämä uudet hahmot. 

IT-guru otti lasit silmiltään ja hankasi niitä hermostuneena hännällään. Ajatus oli aivan erikoinen, ehkä tuulesta temmattu, ehkä hän saisi tassua peräpäähän ja lopputilin tämän ajatusmaailman takia. Hän ei silti saanut ajatukselta rauhaa, vaan koki, että hänen oli pakko toimia. Edes yrittää. Saattoiko siis olla mahdollista että tontut olivat jääneet jumiin virtuaalipeliin heti silloin, kun ne olivat suurin joukoin tulleet paikkakunnan metsiin lokakuun puolella? 

Tutkinnanjohtaja oli yhtä hämillään asiasta, mutta oli samaa mieltä IT-gurun kanssa. Kaikki keinot oli otettava käyttöön. Ne valjastivat oman henkilökuntansa ja suuren määrän alueen vapaaehtoisia jokaiselle Pirkanmaan Pokéstopille. Mukanaan jokaisella oli IT-gurun nopeasti kyhäämä häirintä-appi. Mitään takeita ei ollut koko "iskuyrityksen" järjellisyydestä saati sen toimivuudesta, mutta jotain oli yritettävä. 

Muina maunoina poliisit ja vapaaehtoiset ilmaantuivat stopeille ennalta sovittuna ajankohtana. Ne näyttivät harmittomilta sammaleennuuskijoilta. Mutta etutassunsa alla jokaisella oli punainen nappi, josta häirinnän saisi aktivoitua. Vihreällä napilla aktivoitaisiin vapauta- toiminto. Sovitulla kellonlyömällä jokainen painoi nappiaan. Ensin punaista, kolmen sekunnin kuluttua vihreätä. Sekasorto niin maastossa kuin muuallakin olevien pelaajien kesken oli melkoinen. Virtuaalipeli sekosi muutamaksi minuutiksi toipuakseen taas hiljalleen. Hetkeen se ei ottanut mitään käskyjä vastaan. 

Tutkinnanjohtaja seurasi operaation etenemistä laitoksella. Korvanappeihinsa se odotti kommentteja maastosta. Hiljaisuus tuntui kestävän ikuisuuden. Sitten alkoi kuulua kommentteja: 

- tuossa yksi pelaaja juuri kommentoi, että osa hahmoista on hävinnyt.. 
- hei tuonne kiven taakse vilahti juuri joku, ihan kuin olisi vilkuttanut mennessään...

Kun Mäyräkoirapoliisissa seuraavana päivänä istuttiin neuvotteluhuoneessa lanttulaatikon äärellä, oli varmasti tiedossa vain kaksi asiaa. Virtuaalipeli oli muuttunut juuri sillä hetkellä, kun nappeja oli maastossa painettu. Toisekseen, ensimmäiset näköhavainnot tontuista asuinalueiden lähettyvillä oli saatu edellisenä iltana. Ehkä tätä ei voi eikä tarvitse ymmärtää, liekö niitä joulun ihmeitä, tuumasi Tutkinnanjohtaja ja kouraisi foliorasiasta ison tassullisen lanttulooraa.

-the end - 

Sanotaan, että  mäyräkoira on itsepäinen ja omanarvon tunteva. Sitä voi yrittää houkutella tekemään asioita, mutta loppujen lopuksi se tekee ja toimii kuitenkin kuten itse parhaaksi näkee.  Ja tekee sitä, mistä parhaan palkinnon saa. 
Mäyräkoira on reipas ja itsevarma. Hirveen kiva kaveri kotiin ja harrastuksiin. Ja voitaisiin jo vähitellen lähteä siitä, että se ei ole itsepäinen. Mitä itsepäisyys edes tarkoittaa? Itsepäisyys kuulostaa huonolta piirteeltä, sellaiselta tyypiltä joka hakkaa päätään seinään. Ei mäyräkoira ole ollenkaan sellainen. Mäyräkoira on ennenkaikkea MÄÄRÄTIETOINEN. Se kuulostaa jo heti paremmalta. Määrätietoinen mäyrinkäinen osaa ilmaista, jos joku asia ei ole sen mieleen. Määrätietoinen mäyräkoira tietää, mitä haluaa ja pystyy tavoittelemaan haluamiaan päämääriä. Välillä ehkä hieman muiden toiveita talloen ja kenties keinoja kaihtamatta, mutta silti - määrätietoisuus, se on hyvä ja tavoiteltava piirre! 

2. Mäyräkoiralla on iso ego.

Mäyräkoira on pieni koira, jolla on kokoonsa nähden liian suuri ego.  Ei, kyllä se ego on ihan normaalin kokoinen perusego, ei ole luonto jakanut eri kokoisia minuuksia sattumanvaraisesti sinne tänne. Mutta  se ego on ängetty pakettiin, johon se ei järkevästi mahdu. Siinä mielessä se olisi lähtökohtaisesti voinut olla vähän pienempi, mikäli vaan se olisi ollut mahdollista. Tai edes pyöreä kulmistaan eikä sellainen kantikas mikä aina ottaa kiinni joka paikkaan. Tulee sellainen tunne välillä, että mäyräkoiran kanssa eläessään sitä yrittää tunkea kantikasta palikkaa pyöreästä reiästä laatikkoon. No joka tapauksessa, liian pienten kuorien sisällä kuplii kovin paljon näkemyksiä, omia ajatuksia ja toimintamalleja.  Välillä ne sieltä pirskahtelee iloisesti yli äyräiden. Kuten siinä kohtaa, kun syöksytään pomppimaan tasajalkaa ja huutamaan naapurin dobermannin nenän alle, kun "se katsoi väärällä tapaa".

3. Mäyräkoira kulkee omia polkujaan.

Ei se mitään mitättömiä kinttupolkuja kulje. Sille pitää tehdä lumikolalla tai vähintään lumilapiolla omat reitit, että se suostuu menemään talvella lumen keskelle pissalle.  Lämmitys polulle olisi suositeltava, mutta punaisilla matoillakin on kuulemma pärjätty. Omia polkuja mäyräkoira voi mennä korkeintaan hyvissä olosuhteissa maailmankaikkeuden tasapainon sekä paikallisen jäniksen osuessa oikein sopivasti kohdalle. Silloinkin oman polun viehätys pääsääntöisesti haalistuu varsin pian, erityisesti jos ruoka-aika on lähellä. Joillain yksilöillä on nähtävillä omat polut myös esimerkiksi silloin, kun kynsisakset kaivetaan esiin.

4. Mäyräkoiraa ei omisteta, sitä palvellaan. 

Tai kyllä sen voi omistaa, paperilla. Mutta kuka sanoo ääneen missään piireissä, että omistaa mäyräkoiran tai mäyräkoiria? Ei kukaan. Mäyräkoiria vaan on, niitä kerääntyy kotiin kun ensimmäiselle oven raottaa. Todetaan vitsinä sukulaisille, että ollaan mäyräkoiran palvelijoita. Nauretaan päälle remakasti muiden mukana niinkuin hassummallekin jutulle, mutta syvällä sisimmässä tiedetään, että silleen se juuri on. Fakta mikä fakta. Ei sitä välttämättä moni ulkopuolinen ymmärrä. Mäyräkoira vaatii niin paljon koko ajan, että turha siinä on pyristellä. Jokaiselle mäyräkoiran kanssa elämänsä jakavalle kehittyy erityinen mäyrinkäistunto. Sen avulla persjalan tuntemuksia seurataan ja tarkkaillaan ja yritetään pysyä ajan tasalla. Koska se on kaikille osapuolille kaikkien mukavinta, että pysytään ajan tasalla. 

5. Mäyräkoira on mielensäpahoittaja.

Nykytutkimusten mukaan koira ei kykene osoittamaan mieltään. Ei se häpeä tekemiään tihutöitä. Eikä se myöskään koe mustasukkaisuutta. Kaikki hienot kyvyt on koirista pois tutkittu.
Montako mäyräkoiraa näihin tuloksiin on tutkittu? Tai montako mäyräkoiran palvelijaa on puolimakaavassa asennossa syväanalysoitu ja magneettikuvasta läpi vedetty? Miksi mäyräkoiralle olisi annettu pötkömäinen ulkomuoto, joka paikkaan pussaamaan mahtuva pitkulainen nokka sekä kooltaan laskiaispullan möhkäleitä vastaavat teelautassilmät, jos niillä ei olisi mitään merkittävää tarkoitusta? Ei, kyllä tässä on nyt taustalla erityiskykyjä, joita erityisesti mäyräkoirille on annettu syntymälahjana. Joka muuta väittää, on puusilmä. 

Mutta nyt minun piti kuitenkin kertoa eräästä ERITYISESTÄ muovikassista. Se oli sellainen aika tavallinen muovikassi, varmasti ihan sitä synteettistä tai puolisynteettistä tavaraa mitä ne kai yleensä on. Muovikasseja tulee ja menee, mutta tässä oli jotain erityistä. Mennäänpä hieman ajassa vielä taaksepäin...

Eräässä eteläsuomalaisessa kodissa oli tavallinen joulunalusaika. Pientä orastavaa hössöttämistä ja huuseerausta. Jääkaappi alkoi täyttyä hissukseen pienistä jouluun liittyvistä herkuista ja ikkunassa oli jo pari viikkoa roikkunut joulutähti, muovinen sekin. Torttuja oli vedetty jo pellillinen, mutta siitä eivät valitettavasti perheen mäyrinkäiset olleet kovin suurta osaa saaneet. Me emme tunne tätä perhettä sen tarkemmin, mutta voidaan siis kuitenkin olettaa, että aika normaalia joulun odotusta siellä elettiin. 

Tulipa sitten iltapäivä, jolloin palvelija kotiin tullessaan rojautti eteiseen muutaman kassillisen tavaraa. Paikallisen marketin ruokakasseja siinä oli ainakin pari. Säkillinen vessapaperia saattoi myös olla. Perheen mäyrinkäiset eivät olleet suinkaan mitään eilisen teeren yksilöitä, vaan ne kyllä huomasivat ja noteerasivat että tavaraa tuli. Huomattiin myös eräs mielenkiintoinen muovikassi joka poikkesi marketin ruokakasseista. Toki ruokakasseistakin tuli mielenkiintoisia tuoksuja, mutta tämä yksi kassi oli sellainen vähän laihempi kassi, josta leijaili kuitenkin erityisen hyvät tuoksut. Se oli myös väritykseltään erilainen kuin muut. Ikäänkuin sen kyljessä olisi ollut eläintarvikeliikkeen logo!

Mysteeri oli kuitenkin käsillä. Mitä voi tapahtua niin pienessä hetkessä? Mäyräkoirat olivat havainneet tämän mielenkiintoisen pussukan porttinsa takaa. Portti avattiin, ja tadaa -  pussukka oli poissa. Se oli kertakaikkiaan kadonnut kuin tuhnu tuuleen. Vain lempeä tuoksahdus jäi leijailemaan eteiseen (ei tuhnusta, vaan siitä kassista).

Nelijalkaiset ystävämme toivoivat, ettei kassi ole päätynyt Tyynenmeren pyörteeseen pahaa aavistamattomien kalojen ja lintujen syötäväksi. Ennen kaikkea ne toivoivat, että itse kassin sisältö ei olisi missään päiväntasaajan korkeudella, vaan mieluummin hyvinkin lähellä. Siihenhän myös kaikki havainnot viittasivat - näkö- ja hajuaistihavainto eteisen lattialla levähtäneestä muovipussukasta. Ja kirjoittamattoman, seuraavaan artiklan painokseen toki mukaan otettavan, säännöksen mukaan mäyräkoiralla on aina oikeus penkoa palvelijan kaupasta tuomat tavarat. Ikäänkuin laadunvarmistuksena jos ei muuta. Siksikin tilanne oli varsin epäilyttävä ja poikkeava. 

Kauppakassit tyhjenivät nopeasti jääkaappiin ja keittiön hyllyille, mutta mysteeripussukka pysyi mysteerinä. Palvelusväki väitti kivenkovaan, ettei sellaista ole ollutkaan, ruokien tuoksut ovat sekoittaneet nenämestarien hajuaistin. Tilanne oli täydellinen blokki, kumpikaan osapuoli ei antanut piiruakaan periksi omasta näkemyksestään. 

Ei liene yllätys, että Mäyräkoirapoliisi  ® oli kutsuttava paikalle pikimmin. Kiirehän heillä luonnollisesti oli tähän aikaan vuodesta, toinen vuoden sesongeista kesän ohella. Kesällä ne ratkoivat muunmuassa grillimakkaroiden katoamisia ja muita vastaavia mysteereitä, joulun alla taasen hämmennystä aiheuttivat esimerkiksi ennalta arvaamattomasti ja yllättäen auki revenneet lahjapaketit. 

Viimein ovikello soi! Perheessä luotettiin Mäyräkoirapoliisiin kuin kallioon. Nyt saataisiin tämä mysteeri ratkaistua! Oven takana oli pitkäpartainen vanhempi herra, joka näytti virkamerkkiään yskähtäen. Itse asiassa sen parta oli niin pitkä, ettei sellaista ollu kuunaan karkeakarvaisella mäyräkoiralla näillä seuduilla nähty. Harmaa parta ulottui melkein maahan asti. Etsivä oli myös hieman pullukka, keskivartalotyyppisesti. Sinisen poliisitakin sijaan sillä oli päällään punaharmaa villaneule ja vyötäröllä roikkui suurennuslasi. Mitään muistiinpanovihkoa saati tutkimusvälineitä sillä ei ollut mukana.  Määrätietoisesti se kuitenkin astui sisään, henkäisi suurennuslasiinsa ja pyyhkäisi lasin pintaa parrallaan. Perhe tuijotti etsivää silmät suurina. Se katseli eteisessä ympärilleen suurennuslasin läpi ja mumisi partaansa. 

- Aika selvä juttuhan tämä on, se sitten viimein lausahti harvakseltaan. - Ei tässä kukaan ole oikeassa tai väärässä. Näin heti, että teillä on tuo vessan ovi raollaan. Monesti luullaan, että tontut pääsevät kulkemaan ainoastaan tonttuovesta, mutta kyllä ne käyttävät mielellään myös vessanovea. Onhan siitä helpompi kulkeakin. Tässä on varmasti käynyt niin, että aloitteleva tonttu on ollut liikkeellä vähän väärään aikaan, samaan aikaan palvelusväen kaupastatulon kanssa. Siinä on mennyt sitten Prisman pussit ja muut pussit vähän sekaisin. 

Perhe tuijotti edelleen etsivää, hieman jo nyökkäillen. Olihan niitä tonttuja varmaan liikkeellä näin joulun alla, mutta että ne tulisivat sisälle asti, ja vielä vessan ovesta. Tämä oli ennenkuulumatonta. 

Etsivä suki partaansa ja hymyili jo hieman. - Olen kuullut täältä main ihan hyvää palautetta tontuilta. On hoidettu sairasta perheenjäsentä ja sen sellaista pyyteetöntä toimintaa. Siksi varmaan tontutkin ovat olleet ahkerasti liikkeellä. Nyt kun tämä asia näyttääkin aivan selvältä, niin olisinkos voinut saada pienen palan särvintä välipalaksi?

Perheenjäsenet ryntäsivät kukin jääkaapille. Etsivälle varmaan maistuisi lihapulla tahi kinkunsiivu! Mutta kun he sitten palasivat eteiseen lihapullan ja kinkunpalan kanssa, ei siellä enää ollut ketään. Ilmassa leijaili ainoastaan vieno riisipuuron tuoksu...

-the end-

Lattialämmityslankutus

Lajissa otetaan mittaa niin kestävyydestä kuin ulottuvuudesta, ja laji sopiikin ainoastaan huippukuntoisille. Lattialämmityslankutuksessa kilpailijat makaavat lattialla, luonnollisesti lämmitetyllä sellaisella, ja lankuttavat pitkin pituuttaan lattiassa. Yksikään kehonosa ei saa liikkua. Paikallapysymisen lisäksi lajissa mitataan myös ulottuvuutta ja arvostelussa huomioidaankin se, kuinka laajalle mäyrinkäinen pystyy itsensä lankuksi levittäytymään. Ei heikkohermoisille. Tuoreessa muistissa on vielä vuoden 1989 semifinaali, jossa kilpailunjärjestäjällä oli vahingossa lattialämmitys asetuksessa 15, kun virallisissa kisoissa suositellaan kymppiä. Ainoastaan yksi kilpailija suoriutui koko tehtävästä läähättämättä ja voitti näin ylivoimaisesti. Mainittakoon, että kilpailija tuli Nigeriasta.

Sohvapaini

Varsin tunnettu talvilaji, jossa mäyräkoiran suoritus arvostellaan kahdella mittarilla: aika ja tyylipisteet. Mäyräkoiran tulee valloittaa sohva niin nopeasti kuin se on mahdollista, mutta huomioiden myös sujuvat toimintatavat. Sohvalta karkotettavien puremista tai muuta vastaavaa ei suvaita, tällaisesta toiminnasta seuraa automaattisesti hylkäys. Sen sijaan oveluus, kehonkäyttö ja huijaaminen on täysin sallittua ellei jopa arvostelussa suotavaakin. 

Pussilakanasukellus

Vaativa laji, joka edellyttää tiukkaa hermoa ja rauhallisuutta. Mäyräkoirat kilpailevat nopeudessa ja puhtaassa suorituksessa - kuka löytää nopeimman ja sujuvimman reitin pussilakanan suuaukosta sisään, kierros pussilakanan pohjan kautta ja suuaukosta takaisin ulos. Vaikka kuulostaa helpolta, laji on koitunut monen mäyräkoiran kohtaloksi viimeistään semifinaalivaiheessa. Suoritusnopeus on olympiatasolla jo niin huippuluokkaa, että pussilakanaan ei parane jäädä yhtään haahuilemaan. Ja jos erehtyy reitissa ja yrittää ulos pienestä päätyreiästä, on peli pelattu.

Ruokaralli

Tämä on monen olympiaurheilijan lempilaji ja mikä parasta - tähän pystyy valmistautumaan läpi vuoden. Ruokarallissa kilpailijat jaetaan kokonsa perusteella muutamaan luokkaan. Tarkoitus on löytää ruoan lähde niin nopeasti kuin mahdollista. Tämän jälkeen alkaa ehkä lajin hankalin vaihe  -ruoka täytyy saada napattua itselleen tavalla tai toisella. Ovelimmat ja taitavimmat kerjääjät pärjäävät tässä! Ruoka voi olla piilossa, tai esillä mutta hankalassa paikassa tai vaikkapa ihmisen käsissä. Erittäin mielenkiintoinen laji, joka mittaa olympialaisten henkeä arvostaen kilpailijan taitoja varsin monipuolisesti. 

Sängynkarvaaminen

Ei ole niin helppoa kuin kuulostaisi! Parhaat olympiasuoritukset ovat tuottaneet yhden yön (erän) aikana litratolkulla karvaa! Tässä lajissa punnitaan jyvät ja akanat, karvalliset ja vähemmän karvaiset. Päätavoitteena on saada tuotettua ihmisen sänkyyn mahdollisimman paljon karvaa yhden erän kuluessa. Erän päätyttyä karvat irrotetaan ja punnitaan. Luonnollisesti kilpailijat jaetaan koon ja karvanlaadun perusteella eri luokkiin. Parhaat suoritukset ovat henkistä taistelua ja tiukkaa kyljen hinkkaamista vuodevaatteisiin. Onpa tässä vuosien varrella nähty jopa aamulla kylkiään aristavia kilpailijoita, niin tiukkaa on karvaaminen ollut.

Ylälaudeshakki

Ylälaudeshakki on talviolympialaisten uudempia lajeja. Siinä muutama kilpailija kerrallaan lähtee ottamaan mittaa kestävyydestään ja hoksottimistaan löylyihin. Kilpailu alkaa alalauteelta ja tavoitteena on kaikkia keinoja käyttäen päästä etenemään ylälauteelle ja vallata sieltä paras paikka. Ikimuistoisimpina suorituksina muistamme toki kaikki vuoden 1997 finaalin, jossa venäläismäyräkoira kirjaimellisesti kiipesi reittä pitkin ennätysajassa ylälauteille. Aikaa sillä kului finaalin voittoon alle 20 sekuntia. Tyypillisimpiä suorituksia on kuitenkin kerjäämällä tai muutoin oveluutta käyttäen saatu nostoapu ylemmälle lauteelle. Tämän lisäksi on koko ajan huomioitava kilpakumppaneiden eteneminen. Ylälauteen parhaalla paikalla vesikiulun vieressä kun on tilaa vain parhaalle.