Kyllä, taas törmäämme siihen, että helpolla ei ole tarpeen päästä harrastuksissa. Saatamme myös törmätä hieman ennakkoluuloihin. Pitääkö tosiaan mäyräkoiran kanssa harrastaa jotain tottelevaisuuteen liittyvää, kun sen käyttötarkoitus on kuitenkin jotakin muuta? Miksi ei suutari vaan pysy lestissään.. Kuulen myös suuren, ison kysymyksen..

MIKSI?!

No ihan vaikka siksi, että oman lemmikin kanssa on huippuhauskaa harrastaa erilaisia asioita. Aina niissä harrasteissa ei tarvitse olla niin kovin hyvä tai taitava, kunhan se on kummankin, niin koiran kuin ohjaajan, mielestä hauskaa. Tottelevaisuuslajit antavat hyvää peruspohjaa kaikkeen arjen elämään koiran kanssa. Ei siitä ainakaan haittaa voi olla.

Ehkä myös siksi mäyräkoiran kanssa voi harrastaa tottelevaisuutta, että se on MAHDOLLISTA. Se ei nimittäin todellakaan ole mahdotonta, vaikka voi olla vähän hidasta eikä aina niin täydellisesti sujukaan. Herättäähän se myös ansaittua huomiota, kun mäyriäisen kanssa jaksaa yrittää!

Hertan kanssa olemme käyneet arkitokokurssin, tokon alkeiskurssin ja rally-tokon alkeiskurssin. Näistä rally-toko innostaa meitä nyt eniten! Kesäkuusta alkaen olisi tarkoitus yrittää pärjätä mukana rally-tokon valmennusryhmässä.

omena4-normal.jpg

On tässä kyllä kieltämättä vaikeutensa..

1) Koira on niin matala, että pitkänä ihmisenä saa selkä linkussa könytä sen vieressä. On sekin näky, kun kaniinikokoinen mäyräkoira vemputtaa menemään ja notre damen kellonsoittajan näköinen kyttyräselkä vieressä yrittää ehtiä palkita oikeassa kohdassa..Ylhäältä alas koiran nenälle on yllättävän pitkä matka, kun pitäisi oikealla hetkellä tunkea namia koiran suuhun.

2) Entäs sitte se tosiseikka, että mäyräkoiran nenä on normaaliliikkeessä enintään 10 sentin korkeudella maasta? Hajuaistikin on kohtuullisen hyvä.. nämä asiat yhdistettynä käy niin, että treenipohjan tuoksut ja pudonneet makupalat ovat yllättävän lähellä ja yllättävän kiinnostavia! Ohjaajana sitä siis joutuu taistelemaan paikasta valokeilassa, täytyy yrittää olla jotenkin houkuttelevampi kuin ne kaikki ihanat hajut siinä ihan koiran nenän alla... Auta armias, jos kaverilla on ollut paremmat namit ja nakit, niitä sitten raivoisasti metsästetään pitkin pohjia välittämättä niistä meikäläisen kuivista palkkiopaloista!

3) Kuulo on erittäin valikoiva. Liittyy yllättävän vahvasti edellisen kohtaan. Välillä tuntuu siltä, että se on se nakinpala tai muu herkkupala, joka minun kädessäni koiraa kutsuu, enkä ollenkaan minä. Jos nakin kutsu ei ole tarpeeksi houkutteleva, eivät koiraparan aivot tee yhteyttä kuuloaistiin. Ihmeellinen rakenteellinen vika näemmä. Tuloksena: ei tulosta.

4) Rally-tokossa on erilaisia kulkunopeuksia. On hidas liikkuminen, normaali vauhti ja juoksu. Kyllä se on äärimmäisen huvittavan näköistä yrittää liikkua H-I-T-A-A-S-T-I koiran kanssa, jonka jalan pituus on 10 senttiä ja normaalinkin askeleen mitta vaivaisen muutaman sentin. No ei se juokseminenkaan paljon kunnioitettavamman näköistä ole. Isommat kurssikaverit, tai miksei pienemmätkin pidemmillä jaloilla, ottavat muutaman juoksuaskeleen per sivu, niin meikäläiset tikittää menemään ompelukoneen lailla. Paljon enemmän työtä siis! Onneksi ei siinä lajissa arvioida huvittavuuden määrää tai ohjaajan ulkonäköä..

omena3-normal.jpg