Yksi mäyräkoiran mentävä kesä on jo muisto vaan. Paluu arkeen on tuntunut olevan hankalampaa omistajalle kuin mäyräkoiralle itselleen… Onneksi luonto tarjoaa vielä syksylläkin kauniita harrastuspaikkoja. Mikä sen ihanampaa, kuin etsiä Mäyräsen kanssa sieniä ja marjoja, niin metsässä kuin puutarhassa! Ja Mäyränenhän rakastaa marjoja. Siis kaikkia marjoja. (Paitsi puolukat ei ole NIIN hyviä. Mutta nekin menee.) Mutta karviaiset, herukat, mustikat, marja-aroniat.. (ne mustat mollukat, joita roikkuu rivitalon pihassa ihan riesaksi asti, ja joista linnut vetelee pakkasten tullet kevyet humalat). Kun silmä välttää, Hertta on nyhtämässä marja-aroniaa alaoksista sen minkä kerkiää. Ja maahan pudonneet lätsähtäneet yksilöt ovat yhtä lailla suurta herkkua. Marja kuin marja, tuumaa Mäyränen, ja salakuljettaa räjähtäneitä marjoja myös sisälle..

Pihlajanmarjoja en ole tarjonnut. Kasvavat sen verran korkealla, ettei neiti itse ole suunnattomilla jaloillaan ja ulottuvalla kaulallaan päässyt maistelemaan. Voisi kyllä todennäköisesti käydä kuten vanhan tarinan ketulle: mukava niitä kauniin värisiä palleroita olisi maistaa, mutta pyh, happamia ovat kuitenkin, pitäkää marjanne.

Sienet ovat sitten vähän eri juttu kuin marjat. Ahne mäyräkoira ei ole sentään niitä alkanut suoraan mättäältä kiskoa, kuten hevoseni aikanaan teki. Haperot saivat kyytiä, kun ruuna napsi niitä polun pientareelta. Nyt pitäisi vaan äkkiä opettaa Mäyränen etsimään kanttarelleja! Ja herkkutatteja!
Mutta se vaan etsii marjoja tai haistelee omiansa. Ei se hypi ilosta tasajalkaa, kun löytyy ihana keltavahverorypäs. Ja kun vastaan tulee yhtään isomman luokan tatti, Mäyränen lähtee karkuun. Ei se jää selvittämään, mitä tuo metsien kuningas on miehiään (naisiaan), vaan poistuu paikalta alta aikayksikön. Varsinainen suuri sienestäjä! Ilmeisesti Hertan mielestä erityisesti tuo Boletaceae –heimo on kaiken pahan alku ja juuri. Ufomainen, lautasmainen ulkonäkö – check. Epäilyttävän pitkä jalka (ei ole koskaan mäyräkoiran mielestä hyvä juttu!) – check. Epäilyttävä haju (ei muistuta mitään herkkua) – check. Epäilyttävän nopea ilmaantuminen paikalle (toissapäivänä ei mitään, nyt se on tuossa ja tuijottaa!) – check. Nehän voivat hyvinkin olla ulkoavaruudesta tulleita tarkkailijoita. Abduktion vaara on siis olennaisen suuri! Ymmärtäkäämme siis mäyräkoiraa, joka pakenee paikalta, kun näkee tatin...