"Olin pari päivää poissa kotoa ja koira mieheni hoidossa. Kun tulin takaisin, mäyräkoira ei ollut tuntevinaan. Se teki mielenosoituksesta pissat ja kakat sänkyyni..."

"Mäyräkoira on varsinainen sängynvaltaaja..."

"Mäyräkoirani varastaa pöydästä ruokaa ja tepastelee sen jälkeen ympäriinsä kuin mitään ei olisi tapahtunut..."

"Aivan kuin tahallaan mäyräkoirani heittelee leluja sohvan alle ja mekkaloi niin kauan, että se saa ihmisen konttaamaan lattialle ja kaivamaan ne esiin, tehdäkseen saman taas hetken päästä uudelleen..."

"Mäyräkoirani oli repinyt poissaollessani kaksi tyynyä riekaleiksi..."

"Lenkillä mäyräkoirani liikkuu ainoastaan silloin kun itse haluaa. Olen monesti joutunut vetämään sitä perässäni..."

"Mäyräkoirani vahtii ja haukkuu kaikkea mikä liikkuu ja vaikka pysyisi paikallaankin..."

"Hiljaisuus on kultaa. Paitsi jos sinulla on mäyräkoira. Silloin hiljaisuus on epäilyttävää..."

Sitaatit ovat kuvitteellisia kommentteja mäyräkoiran omistajien arjesta. Kaikissa kuitenkin totuuden siemen! Näitä tarinoita, kommentteja ja arkielämän kommelluksia mäyräkoiraperheistä saa kuulla ja lukea päivittäin. Emmekä ole yksin näiden tempausten kanssa! Aivan samat tarinat ovat arkipäivää vaikkapa ison meren tuolla puolen. Mäyräkoirien elämänasenne ja piirteet eivät siis puhkea kukkaan juuri meidän suomalaisten jähmeän luonteen takia...taustalla on siis jotakin isompaa, jotakin, mitä on vaikea ymmärtää!

Miksi mutkaton mäyräkoira on taruolento? Miksi pehmeäluonteinen pitkä on legendaa? En edes yritä ymmärtää! On mahdotonta tyhjentävästi filosofoida mäyräkoiran perimmäistä olemusta. Sitä ei voi koskaan täysin ymmärtää. Taustalla on muutakin kuin se, että me ihmiset kohtelemme niitä tietyllä tavalla ja sitä kautta opetamme ne tietynlaiseen käytökseen. Sen kuitenkin jo tiedän, että normaali koira mäyrinkäinen ei ole... Niissäkin, kuten kaikissa eläimissä, ihmisistä puhumattakaan, on tietenkin yksilönsä. Silti uskallan väittää.. Hyvässä ja pahassa, suurella rakkaudella todettuna: mäyrinkäinen ei ole normaali, mutkaton, tavallinen, helpon yksinkertainen eläin!

Mäyräkoira on pääsääntöisesti fiksu tyyppi. Itselläni ei ainakaan ole ollut näin välkkyä eläintä aiemmin. Edellinen koirani oli kaikessa rakastettavuudessaan kuitenkin hieman yksiulotteinen. Hyvin tasainen, vähään tyytyväinen, ei suuria tunneskaaloja.  

Mäyräkoirassa puolestaan on ulottuvuuksia. Se ei oikein mahdu mihinkään "laatikkoon". Ymmärrettävästi ulottuvuudet eivät ole niinkään fyysisiä (korkeintaan vertikaalisia), vaan henkisen tason asioita. Esimerkki: ymmärrän kyllä, että eläin elää tässä hetkessä...jollain tasolla se muistaa elettyä elämää ja osaa ajatella tulevaakin, mutta niiden hetki on kuitenkin tässä. Mikä on olo ja fiilis juuri tässä ja nyt. Jollain hämärällä tavalla mäyräkoirassa on mielestäni tätä enemmän ulottuvuuksia! Enemmän kytköksiä eletyn elämän, tämän hetken ja tulevan välillä. Vai onko sinulla kokemusta mäyräkoiramaailman ulkopuolelta koirista, jotka OSAAVAT NÄYTELLÄ? ESITTÄÄ MARTTYYRIÄ? Yhdistellä asioiden syy- ja seuraussuhteita niin, että LOUKKAANTUVAT? NÄYTTÄVÄT TUNTEITAAN rajattomasti laidasta laitaan?

Uskon, että monilla muillakin koirilla on "ansaittu" paikkansa laumassa. Silti väitän, että mäyräkoirat ovat tässä erityisen lahjakkaita. Ne toimivat määrätietoisesti ensimmäisestä päivästä alkaen niin, ettei ihmisparka voi vastustaa. Mäyrinkäinen tekee itsensä aivan huomaamatta, alta aikayksikön, perheessä täysin korvaamattomaksi. Se rakastaa, murjottaa, iloitsee, mököttää, protestoi, osoittaa ihailua ja kiintymystä suurella voimalla, ja niin edelleen, niin edelleen.Tunneskaala on vahva laidasta laitaan, eikä se voi jättää ketään kylmäksi.

Ja jos koiralla voi olla huumorintajua, mäyräkoiralla sitä on. Huumorintajua tai ennen kaikkea tilannetajua saa olla kyllä omistajallakin! Mielenosoitusläjät ja huomautuslirautukset sukan alla ja yllärinä sohvalla ovat normiarkea, joka anteeksiannetaan mäyräkoiralle normaalina käytöksenä. Huumorilla kuitaten...

Ja ennen kuin sitä huomaakaan, on täysin tämän moniulotteisen käytöksen hurmaama! Ja silloin peli on jo menetetty...

PS. Sen verran täytyy todeta Hertta Mäyräsestä, että se on mäyräkoira-asteikolla helppo tapaus. Olen siis päässyt ainakin vielä helpolla... Tunteita on, paljon positiivisia sellaisia. Mutta vähemmän mielenosoitusta ja murjotusta.