Olen aiemminkin ihmetellyt sitä, kuinka tulin lähteneeksi itselleni niinkin tuntemattoman lajin pariin. Rally-Toko! Että sain repäistyä itseni kokeilemaan! Eikä kyllä kaduta. Mission Impossible: mäyräkoira, keski-ikäinen täti ja rally-toko onkin muuttunut mahdolliseksi tehtäväksi. Vähitellen, ihan huomaamatta. Jäykkä täti taipuu siis sittenkin vielä uusiin haasteisiin. Mutta ennenkaikkea mäyräkoira taipuu näköjään ihan mihin vaan harrastukseen! En silti edes väitä, että tämä olisi helppoa. Esimerkiksi viime torstain treeneissä Mäyränen teki ihan kaikkea muuta kuin osoitti mielenkiintoa meikäläistä kohtaan (lue: meni kavereiden nakkikappaleiden perässä pitkin lattioita). Välillä sujuu, enimmäkseen ei.. mutta ehkä juuri siksi niitä pieniä onnistumisen hetkiä arvostaa. Tosin siitä ei sitten ääneen puhuta, miten paljon ne ei-niin-onnistuneet hetket raivostuttavat..

Lyhyt luonnehdinta rally-tokosta Rally-Tokoyhdistys ry:n nettisivuilta:

"Rally-toko on 2000-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa kehitetty laji, joka yhdistää elementtejä tokosta, agilitystä ja koiratanssista. Siinä tärkeintä on ohjaajan ja koiran iloinen yhteistyö, ei niinkään seuraamisen pilkuntarkka paikka tai asennon millintarkka suoruus. Koiraa saa ohjata sekä suullisin käskyin että käsimerkein ja kannustaa koko suorituksen ajan. Rally-Toko kehitettiin siis aivan tavallisia koiranomistajia ajatellen ja sen päätavoitteena onkin saada aikaan koiria, jotka on koulutettu käyttäytymään hyvin kotona, yleisillä paikoilla sekä muiden koirien läheisyydessä."

Lajin luonnehdinta kuulostaa houkuttelevalta, ja tämä tosiaan onkin todella mukava harrastus! Viekkaus ja monenlaiset keinot mäyräkoiran motivointiin ja innostamiseen ovat onneksi sallittuja tässä lajissa!

Pari viikkoa sitten osallistuimme rally-tokon kilpailuharjoitukseen. Eikä se nyt sentään mikään kilpailusuoritus ollut, mutta kilpailuharjoitus kuitenkin. Rata käytiin läpi ennen luokan alkua kuten kilpailuissa konsanaan. Suoritukset arvioitiin ja dokumentoitiin. Miten sitä voi jännittää tällaistakin? Miten sitä on koskaan päässyt hyväksytysti yhtään kouluratsastusrataa läpi, kun jo tällainen pieni parin minuutin pyräys koiran kanssa pistää perhoset liikkeelle vatsassa? Kai se on niin, että kaikki uusi ja vähän tuntematonkin jännittää. Eläinten kanssa suorituksissa, kisoissa tai treeneissä, on aina myöskin kaksi tekijää mitkä pitää hillitä ja hallita; eläin ja ennen kaikkea OMA ITSE! Ehkä hankalampana se itsensä kontrollointi! Pieni jännitys tietenkin on hyvästä, se tuo jämäkkyyttä ja keskittymistä tekemiseen.

Rally-toko on Hertalle ja minulle niin uusi laji vielä, että kaikki siihen liittyvä "jännittää". Jännittää sekin, kun valmennusryhmässä treenataan noin joka toinen kerta rataa. Mikä siinä on, että heti, kun pitää lähteä itsenäisesti esittämään omaa ja koiransa osaamista, se aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä? Hassua! Onneksi harjoittelu auttaa. Kaikessa! Nyt on rally-tokoa takana siis alkeiskurssi sekä yhden kesän ja alkusyksyn olemme olleet mukana valmennusryhmässä. Ei siis vielä voi sanoa, että ammattilaisia olisimme..ei kovin montaa tuntia ole harjoituksia takana. Hertta Mäyränen, se tekee monesti ihan omiaan. Täti tekee ihan omiaan. Välillä osuu melkein kohdalleenkin, niin että Hertta ja täti ovat menossa yksimielisesti samaan suuntaan, samalla päämäärällä! Ja samalla päivämäärällä...! Ah sitä onnistumisen iloa ja onnea!

Hertta odottaa tokokentälle...

Monenlaisiin asioihin ollaan jo ehditty tutustua tunneilla. Liikkeitä ja tarvittavia taitoja alokasluokasta mestariluokkaan saakka ollaan käyty läpi. Seuraamista ohjaajan oikealla ja vasemmalla puolella, koiran peruuttamista, paikallaan pysymistä ja muita asentoja, eleetöntä ohjaamista, puolen vaihtoja, nopeasti ja hitaasti etenemistä jne.  Mitä moninaisempia taitoja tarvitaan onnistuneen rally-tokon radan suorittamisessa.  

Näitä asioita on tarkoitus luonnollisesti myös kotona harjoitella..ja pihalla, ja lenkillä ja mahdollisimman monenlaisissa paikoissa. ööh.. kyllähän me treenataan kotonakin, mutta välillä vähän laiskuus iskee (tädille). Hertta on siitä mahtava, että se on aina valmis harjoittelemaan, niin kotona kuin hallilla. Mutta ne kurssikavereiden hiton paljon paremmat herkut hallin lattialla! Ne vie ainakin vielä toistaiseksi voiton meikäläisen kuivista naperoista...

Ps. Rataharjoituksesta ei tullut hyväksyttyä tulosta, vaikka Hertta oli aivan upea ja seurasi tätiä niin hienosti! Siinä tuli kaikenlaista sähellystä sitten muuten. Rally-tokossa jokainen lähtee radalle 100 pisteen potilla. Virheistä tulee sitten enempi vähempi vähennyksiä matkan varrella. Vähän jäätiin alle hyväksytyn rajan. Mutta sellainen olo tuli, etten pidä ollenkaan mahdottomana että sitä joskus Mäyräsen kanssa osallistuttaisiin ihan oikeisiinkin kisoihin! Ehkä ensi vuonna, vuosikymmenellä?!?

Kyllähän minä sinua kuuntelen, sano vaan mikä temppu, mikä temppu?!