Siihen aikaan oli jo jouluaatonaatto, kun Mäyräkoirain Liitto antoi käskyn, että jatkossa jokainen mäyräkoira joutuisi itse hankkimaan ja toimittamaan perille joululahjansa. Liitto ei aikonut siis sinä vuonna lähettää ensimmäistäkään joululahjaa jäsenilleen. Liitto oli niin ylikuormittunut vuoden aikana saamistaan vaateista ja valituksista, että eivät enää pystyneet venymään joululahjojen toimittamiseen. Tämä tilanne oli ensimmäinen laatuaan, sillä Liitto oli aina aiemmin hoitanut tämän asian jäsentensä puolesta. Ymmärrettävästi tämä käsky aiheutti melkoisen kaaoksen Liiton jäsenistössä. Sehän tosiaan tarkoittaisi, että nämä asiat oli nyt hoidettava itse.

 

Ei siinä auttanut muu kuin Mäyräsenkin nousta lämpimien peittojen alta ja lähteä liikkeelle Koillis-Tampereelta lahjojen hankintaa varten. Olihan kuitenkin lähimpiä ystäviä ja perheenjäseniä muistettava joulunaikaan, vaikka tehtävä tuntuikin kovin hankalalta pienen Mäyräsen mielestä. Valittamatta se kuitenkin lähti reippaana liikkeelle pienen lahjasäkkinsä kanssa. Lunta ja pakkasta oli sillä jouluviikolla yllättävän paljon, ja pelkkä matka bussipysäkille vei pieneltä mäyräkoiralta melkein tunnin. Välillä Mäyränen kompuroi ja sukelsi suoraan kylmään lumihankeen.

 

 

Sillä seudulla oli vielä melkoinen jouluruuhka ja liikenne meneillään. Mäyränen asettui bussipysäkille odottamaan bussia, jolla pääsisi lähimpään kauppakeskukseen. Bussi toisensa jälkeen ajoi ohi pysäkin huomaamatta pientä mäyräkoiraa, joka yritti päästä kyytiin. Iltapäivä alkoi jo hämärtyä ja tilanne näytti kovin huolestuttavalta.

Yhtäkkiä Mäyräsen edessä seisoi tukeva, punaisiin pukeutunut hahmo. Sillä oli pitkä valkoinen parta ja jalkineissa kilisivät pienet kellot. Pelko valtasi pienen mäyräkoiran, sillä se ei ollut nähnyt koskaan aiemmin moista ilmestystä.

 

Hahmo hymyili ystävällisesti partansa takaa ja sanoi: "Älä pelkää ystäväiseni! Ilmoitan sinulle iloisen asian. Olen seurannut sinua kodistasi asti ja haluan auttaa sinua. Olet ollut hyvin reipas ja arvostan asennettasi. Et ehkä tunne minua, mutta olen joulupukki. Tehtäväni on tuoda maailmaan jouluiloa ja jakaa lahjoja kilteille ja reippaille lapsille, aikuisille ja eläimille."

 

 

Mäyränen katseli joulupukkia silmät suurina eikä saanut sanaa suustaan. Yhtäkkiä mutkan takaa liukui esiin kirkkaan punaiseksi maalattu reki, jota veti kuusi poroa. Joulupukki pysäytti porot kädellään ja ne jäivät polkemaan kärsimättöminä maata jaloillaan. Joulupukki hymyili rohkaisevasti pienelle mäyräkoiralle jaloissaan. "Otan sinut porojeni kyytiin ja käymme yhdessä hankkimassa sinulle tarvittavat lahjat ja herkut jouluksi. Ja tämä on sinulle merkkinä - joulusi tulee olemaan täynnä rakkautta ja lämpöä. Ei vain siksi, että olet halunnut muistaa lähimmäisiäsi, vaan ennen kaikkea siksi, että sydämesi on vilpitön ja haluat ystävillesi ja lähimmäisillesi hyvää mieltä."

Tämän sanottuaan joulupukki nosti pakkasesta värisevän mäyräkoiran syliinsä ja nosti sen kanssaan rekeen lämpimien taljojen alle. Porot syöksähtivät liikkeelle. Hetkessä joulupukki ja mäyräkoira olivat kauppakeskuksen pihassa ja kävivät yhdessä hakemassa lahjoja ja pieniä herkkuja annettavaksi Mäyräsen lähimmäisille ja ystäville. Kaikki, jotka näkivät tämän erikoisen parin ostoksilla kauppakeskuksessa, olivat ihmeissään. Monet osoittelivat ja hymyilivät nähdessään joulupukin ja pienen mäyräkoiran sen rinnalla keräämässä ostoksia kärryihin. Eikä mennyt aikaakaan, kun mäyräkoiran pieni lahjasäkki pursuili ääriään myöten.

Mäyräkoira ja joulupukki palasivat porojen kyydissä takaisin Koillis-Tampereelle. Maisemat vaan vilahtelivat silmissä kun porot kiisivät ilmojen halki. Perillä mäyräkoira kiitteli joulupukkia suurella kiitollisuudella. Kaikki oli tapahtunut juuri niin kuin joulupukki oli hänelle luvannut. Nyt mäyräkoiralla oli jouluyllätykset ja herkut valmiina jaettavaksi lähimmäisilleen seuraavana päivänä. Mäyräkoira ja joulupukki halasivat toisiaan, ja pukki astui taas rekeensä. Iloisesti vilkuttaen hän ajoi tiehensä.

Pieni mäyräkoira ei ollut uskoa, mitä sille oli tapahtunut. Tästä tulisi sittenkin sellainen joulu, kun se oli toivonut!