Rakas ystäväni,

 

palvelijani suureksi iloksi tein hänelle hyvän mielen torstaina. Totta kai teen hyvän mielen joka päivä, mutta tuossa päivässä oli jotain erityistä. Meikäläinenhän sen teki, pikku tassuillani ja virkeällä päälläni. Tuo ihminen siinä toki mukana kulki, mutta MINÄ olin se juttu nyt tässä! Olkoon kuka mitä tahansa mieltä.

Osallistuin ensimmäiseen ulkokokeeseeni rallytokossa. Tuo ihminen se oli kauhuissaan jo päiväkausia ennen h-hetkeä, kun vettä tuli taivaan täydeltä ja jokainen meteorologin kartta näytti entistä kosteampaa viikkoa. Kai se arvasi, että minähän en sitten hanuriani vesilätäkköön laske, saatika maahan painaudu kostealle hiekalle. Minkäpä sitä luonnonvoimille voi, tuumailin ja vedin sikeätä lonkkaa kun tuo taisi valvoa koko yön kuunnellen sateen ropinaa...

Aamulla ajoissa olimme paikalla Janakkalassa ja järjestävä taho oli Suomen Kromfohrländer ry. Vettä tihkutti ja kylmä oli.. siis säänkestävän mäyräkoiran keli, heitähän on meidän lajissamme se pienempi osuus kuin perässävedettäviä! Kuulun perässävedettävien lahkoon ja olen ylpeä siitä. Onneksi oli toppatakki mukana, niin pystyin tepastelemaan paikalle kuin diiva konsanaan, uskottavasti vaaleanpunaisessa toppaunelmassani. Kyllä se sadekin siitä taukosi, kaikkien iloksi. Kivituhkapohjainen kenttä näytti ihan houkuttelevalta, eikä siellä kyllä lätäköitä näkynyt.

 

IMG_1920.jpg

Testailin ennen suoritustani, että mitähän siellä palvelijani taskuissa tänään olisi tarjolla. Että miten tässä viitsisi näissä hommissa tänään venyä. Ohhoh, siellä oli kissanruokaa! Tämä oli mielenkiintoista. Rakastan kissanruokaa! Onkohan tuo ihminen älynnyt jotain verraten oleellista tästä hommasta?!

Lähdimme iloisena radalle, tai ihminen kai taas niin jännityksessä että hyvä kun tolpillaan pysyi, onneksi ei päälle kaatunut. Mutta minusta se oli hauskaa! Vispasin häntää ja odotin herkkuja. Tein parhaat seuruuni ikinä, aina siihen saakka, kun halusin tehdä jotain muuta. Silloin saatoin haistella maata ohimennen tai ottaa vähän omia askeleita johonkin suuntaan. Tämä oli kuitenkin hyvin pientä. Pohjassa ei ollut kauheasti mielenkiintoisia tuoksuja, kuten oli vaikkapa viime kokeessa sisähallissa! Se oli pettymys. Mutta toisaalta, ripeämmin päästiin rata ja suoritus läpi, kun ei tarvinnut minuuttitolkulla jäädä selvittämään pohjan syntyjä syviä. Maahankin läsähdin niin, että melkein kylkiluihin otti. Ei niissä tehtävissä jäänyt kyllä mitään jossiteltavaa, tarkkaa suorittamista meikäläiseltä! Palvelija seurasi perässä sen  kun ehti ja osasi.

 

mets%C3%A42.jpg

 

Saatiin meille huippupisteet, 92 pistettä sadasta! Tällaista pistesaalista ei ole saatukaan, paitsi jossain harjoituskisoissa. Tarkkaa se sitten on, kun jokaisesta nuuskimisesta pitää pistevähennys tehdä, mutta ei se minulle nyt ole niin nökönuukaa. Lopussa kiitos seisoo ja kissanruokaa sain lusikalla maistaa! Eikä siinä vielä kaikki, saavutimme yhden etapin tässä hauskassa lajissa, kun saimme tämän kolmannen hyväksytyn suorituksen alokasluokasta - nimittäin rallytokon koulutustunnuksen RTK1! Siitä ei seurannut kissanruokaa tai muuta lisäherkkua, mutta pienen mitalin ja isot aplodit tästä sain. Mamma oli vähän tunteissaan, kun tämä oli sille olevinaan isokin saavutus. Ei se oikein ymmärrä, että kyllä mäyräkoirakin tottelee - silloin kun sille päälle sattuu. Ja sitä päiväähän ei etukäteen tiedä, että mikä se on! Muutenhan tämä tottelevaisuuslajien harrastaminen mäykyn kanssa olisi ihan turhan helppoa!

No täytyy myöntää että kyllä tässä itsekin vähän rintaani röyhistän. Saatan olla minimäyris ja mitoiltani kaikkia pienempi, mutta ihan turha tyyppi en kuitenkaan ole. Koulutustunnus ja kaikki! Nyt kai sitten ruokavalio ja namitkin siirtyvät uudelle aikakaudelle, tarvitseehan tällainen huipputason urheilija kunnon eväät! (?)

RTK1 Hertta "mini" Mäyränen