Hyvät Ystävät,

kuten kenties olette huomanneet, kesä ei sään puolesta ole ollut ihan sellainen, kuin se mäyräkoiran näkökulmasta pitäisi olla - kuiva, poutainen, aurinkoinen, lämmin, jopa helteinen kiitos.. Tämä on elämäni kolmas kesä, ja olisin hieman enemmän toivonut edellämainittuja ominaisuuksia. No, onpa sitä pärjätty näinkin. Eikä sentään koko aikaa ole satanut (vaikka se välillä on siltä tuntunutkin). Ja vielähän tässä elokuuta on  jäljellä.. jospa tässä vielä saisi kerättyä aurinkovitamiineja talvea varten!

Tässä vähän koontia kesätouhuistani tähän mennessä...

Alkukesästä olin hoidossa äitini ja hyvien ystävieni luona. Palvelusväki lähti reissuun ja väittivät, että niin pitkälle matkalle eivät voi meikäläistä ottaa. Olisin voinut jopa loukkaantua, mutta en viitsinut, koska minulla oli varmasti paljon hauskempaa kavereitteni kanssa maalla kuin mitä heillä varmaankaan oli reissussaan! Sen sijaan otin nokkiini tästä tuliaisesta, joka lienee jonkinlainen pyjama. Vähän parempia (lue: maistuvampia) tuliaisia olisin odottanut.

Kesä on kaikkein eniten VAHTIMISTA - koko ajan pitää olla tarkkana että

a) ruoat pysyvät tallessa grillissä / jääkaapissa / ruokapöydässä

b) kutsumattomat vieraat pysyvät loitolla

c) meikäläisen mailla ei liiku kukaan!

Rankkaa hommaa!

Melkein raskainta vahtiminen on kotioloissa.. kyllä, tämän taloyhtiön alue siirtyi meikäläisen nimiin sillä hetkellä, kun tänne muutin.. että usko, miten paljon tämä tosiseikka aiheuttaa päänvaivaa! Koko ajan pitää olla tietoinen siitä, mitä näillä mailla tapahtuu. Kuka liikkuu, miksi liikkuu. Jos jotain positiivista on talvessa, on se sitä, että voin pitää sään takia hyvin mielin taukoa tilusteni vahtimisesta ja vetää lonkkaa peiton alla.

Sammatissakin oli kovin paljon sitä vahdittavaa. Mokomat ajelivat järvellä veneellä -  siis ihmiset, muuten vaan, en ymmärrä! Vahdi siinä nyt sitten koko pitkää rantaa, ettei vaan kukaan pötkähdä maihin minun tietämättäni! Eikä sekään riittänyt - vesilintujakin sai vahtia, etteivät tule meikäläisen apajille. Saatoin jopa hieman haukahtaa. Mutta täysin aiheesta.

Kostea kesä, kuumat huvit. Kuumiin huveihin voi osaltani laskea takan edessä lämmittelyn. En tosin saanut jäädä kuvan ottamisen jälkeen näin lähelle avotulta, voi olla kuulemma vaarallista. Pöh!

Kuumista huveista suosikkini on ollut ehdottomasti saunominen! Siinä yritän koirien ennätystenkirjaan. Olen nimittäin sen verran kova saunomaan! Suosikkisaunakeikkani on pitkä, rauhallinen, tasaisella lempeällä löylyllä. Enkä edes ole niin sen löylyn perään, kunhan muuten on lämpöä lauteilla.

Paljon on tullut liikuttua, juostua, hypittyä, loikittua... raajojeni kokoon nähden olen todella ketterä metsänkävijä!

... meikäläiselle sopii mainiosti myös kivikkomaastot!

Lettukestit kuuluvat jokaisen mäyrän kesäohjelmaan! Täytteillä ei niin väliä, sen suhteen en ole ronkeli. Kunhan on lettuja ja jotain makeata särpimeksi!

Järvivedet eivät oikein ole houkutelleet lämpötiloillaan.. olen kuitenkin usean kerran uskaltautunut vesirajaan leikkimään ja kahlailemaan! Tunnustettakoon, että varsinainen uimamaisteri en ole - en oikein koskaan ole innostunut varsinaisesti uimisesta. Meikäläistä alkaa heikottaa heti, kun pohja häviää jalkojen alta..

Perustin omat Facebook-sivut. Sinne lisään paljon kuvia ja sattumuksia.. esittelen myös itseäni ja arkeani, kuten tässä kuvassa ihan kehityskelpoista palvelusväkeäni. Ihan ovat mukavia ja aika hyvin on oppi mennyt perille. Ainahan sitä on parannettavaa toki.. mutta ei liian vaativaksi saa heittäytyä, mäyräkoirakaan! Pitää osata tasapainotella vaatimusten ja hyväksymisen välillä, sillä tavalla saadaan aikaan parasta koulutustulosta!

Ja kun se aurinko viimein on näyttäytynyt, olen siitä nauttinut täysin siemauksin!

Lisää kesäisiä kuvia seuraa myöhemmin...

Hertta M.