Mäyräkoira on monimutkainen eläin. Sitä ei pysty ikinä täysin ymmärtämään, eikä sellainen pyrkimys ole edes suotavaa. Mäyräkoiran täydellinen ymmärtäminen tavoitteena olisi kuin pään hakkaamista tiiliseinään - yhtä vähän järkeä kummassakin. Mäyräkoiran ymmärtäminen olisi kuin jokaista käskyä ja pyyntöä totteleva mäyrinkäinen  - yhtä paljon utopiaa kummassakin. Kun on päässyt yli siitä asiasta, ettei niitä voi koskaan täysin käsittää, voi rauhassa huojentua tekemään sitä, mikä on edes jossain määrin mahdollista - edes vähän tajuamaan mäykyn olemusta ja elämää.


tyt%C3%B6t%20kolme%204%20hm.jpg


Mäyräkoira on herkkä luontokappale - ei herkkä sillä tavalla kuin siro ja särkyvä pikkulintu, vaan sisältä niin herkkä, että siinä jää teini-ikäisenkin mielenliikkeet välillä kakkoseksi. Ikinä ei voi tietää, millä jalalla se aamulla lähtee liikkeelle. Mutta silti saat takuuvarmasti aina suudelmat ja halaukset. Sen herkkyys on sisäänrakennettua, suorastaan runollisen kaunista. Runoissa kerrotaan laveasti rakkaudesta, vihasta, surusta, elämän suurista tunteista. Miksi runoissa ei kerrota mäyräkoirista? Niiden mielenliikkeistä, ajatuksista ja ilmeistä, niiden osoittamista tunteista ja lojaalisuudesta saisi vuodatettua jos jokusenkin runollisen tiiliskiven. Saatika siitä, millaisia tunteita ne herättävät lähipiirissään.



sohvapaini21.jpg


Mäyräkoirathan ovat varsinaisia tunteiden tulkkeja. Ei niiltä jää mikään piiloon eikä salaisuudeksi, eivätkä ne osaa säilyttää omia tunteitaan salaisuutenaan. Kun mäyräkoiraa harmittaa, se näkyy. Kun sitä ketuttaa, se kuuluu. Kun se rakastaa, se tuntuu. Mäyräkoiralle voisi olla oikeastaan paljosta kateellinen. Se on aidosti sitä mitä se on  - rakastaa, luottaa, osoittaa mieltään, kiukuttelee, temppuilee. Mäyräkoira tietää tarkkaan, mistä naruista kannattaa vedellä. Se oppii vaatimaan niitä asioita, joista sille on hyötyä, joista se saa iloa ja nautintoa. Ja välttämään niitä asioita, joista se ei välitä.


runko21.jpg


Mäyräkoiraa on mahdotonta sijoittaa mihinkään tiettyyn laatikkoon. Olkoonkin koira, lemmikki, metsästyskaveri, seurakoira, mitä tahansa, se on silti enemmänkin. Jos jotain on pakko tulkita, sanoisin, että se on ELÄMÄNNAUTISKELIJA. Älä inhimillistä koiraa, sanotaan sormea heristäen ja varoitetaan kaikista ikävistä seuraamuksista, mitä moisesta toiminnasta seuraa. Äkkiä on koira perheen pää ja pyörittää arkea mennen tullen. Ja niin mitä uutta siinä? Eikä tulisi mieleenkään inhimillistää koiraa, mutta kun se inhimillistää itseään!


s%C3%A4nkyyntulijoita.jpg


Kyllä mäyräkoiran kanssa on välillä vaikeata. Hammasta purren ja kymmeneen tai kahteenkymmeneen laskien saa välillä arjessa elää. Kun ei niitä voi pomottaa eikä pompottaa, ainoastaan niille voi esittää toivomuksia. Mutta mäyräkoiraa ilmankin on hankalaa, jotenkin valjua. Siinäkö se juju piilee? Jokainen päivä on omanlainen haasteensa, mutta ilmankaan ei tule toimeen. Kun se ottaa, mutta kyllä se herra nähköön antaakin! Ja kukapa nyt ei haluaisi olla osa noin täydellisen elämännautiskelijan elämää?