Tutkimusten mukaan koira elää tässä hetkessä eikä todellakaan ymmärrä monimutkaisia syy-seuraussuhteita. Niin että aina tasaisia, tasaisen nälkäisiä, janoisia, väsyneitä, iloisia, energisiä. Siinäpä se lyhykäisyydessään.

Buaah, kissan pissat ja kilin kakat, sanon minä. Tutkikaa mitä tutkitte, mutta se on fakta, että meikäläistä ketuttaa epäoikeudenmukaisuudet ja tyhmyydet. Sortatkaa Mäyränen vaikka tutkimustuloksistanne punakynällä pois. Mäyräkoira on tunteiden tulkki - sata lasissa aamusta iltaan, viikosta toiseen. Rakkautta, kiintymystä, mutta myös mielen harmaampia puolia. Me kyllä rakastamme, mutta edellytämme myös takaisin kuninkaallista kohtelua! Muuten voi tulla tupen rapinat, nih! 

Maanantai

Kyllä minä kovasti mieleni pahoitin tänäänkin, kun nappulat olivat yhtäkkiä muuttuneet kolmasosaa suuremmiksi. Niinpä niitä oli määrällisesti merkittävästi vähemmän kuin vielä eilisessä iltapalassa. Arvatkaa vaan, menikö laskelmat ihan sekaisin ja syömisen nautinnosta putosi rytmi pois. Ei, se ei todellakaan ole sama asia, onko kupissa 100 grammaa pientä nappulaa vai 100 grammaa isompaa nappulaa. 100 grammaa ei todellakaan ole sama asia kuin 100 grammaa, ymmärrät varmaan? Tarvitseeko vielä vääntää rautalangasta?

Että teki taas mieli ryhtyä istumalakkoon, mutta en sitten viitsinyt, kun olin jo makuulakossa. Tulee pian peräpukamia.

Tiistai

Tunsin sen niin luissa ja ytimissä ja maksan ja pernan peräosissa, että keli on pas.. hirveä. Siis liian kostea, liian märkä, liian vähän kuiva. Sanoinko jo, että vetinen? No todellakin pahoitin mieleni, ja erittäin pahasti, kun seitsemältä aamulla oltiin peiton kulmaa pois kiskomassa ja kädet pötkössä kiinni. "Ylös, ulos ja pissalle"! Siinä kohtaa teki mieli näyttää mistä Mäyränen pissii ja miten imukykyinen on jenkkipatja, mutta en viitsinyt sentään siihen alentua. Olen sentään kiltti ja hyväkäytöksinen. Mutta että pissalle, ulos, seitsemältä aamulla, vesisateeseen ja lätäköihin? Ei hyvää päivää! Todellakin mieleni pahoitin. Minkäs teet, fyysinen ylivoima on ihmisellä. Vaan henkinenpä onkin mäyräkoiralla.  Jurotin naama karvalankamatossa seuraavan puoli tuntia. Sen jälkeen pesin mielenosoituksellisesti hanuriani vartin verran.

Tulkoon vaan halailemaan ja pussailemaan. Kieleni on valmis.

Keskiviikko

Ei kyllä aina mene mäyräkoirallakaan niinkuin Ahvenanmaalla tai mitä näitä paremman väen saaria nyt olikaan. Ihan perusasiatkin tökkii joskus siihen malliin, että hirvittää. Aika pahasti mieleni pahoitin viime yönä, kun sänkyynnostelu ja peittely olivat niin ala-arvoisella tasolla, ettei voi enää palvelusta edes puhua. Mikä on tärkeintä mäyräkoiran hyvinvoinnille? No reipas, ripeä ja toimiva palvelu tietenkin! Oli se sitten ruokintaa, rapsutusta, ulkoilutusta, saunotusta, mitä vaan. Ennen kaikkea tietenkin nukkumiseen liittyvät asiat on tärkeitä, ellei pyhiä. Niillä ei pelleillä eikä toisen mieltä pahoiteta.

Niin eiköhän vaan taas! Tökeröä ja hapuilevaa oli läpi yön. Peitot huonosti, lattialämmitys pois päältä (kyllä se tulee olla jo itsestäänselvyys syyskuussa, ihan sama minulle onko ulkona 20 astetta päivisin, nyt puhutaan yöstä ja nukkumisesta!), rätit rytyssä ja liian puhtaita (taas pesty hitto soikoon!). Mutta pahimpana taas se, että ei-nosteta-sänkyyn-silloin-kun-mäyrinkäinen-pyytää. Herranjumala miten alkeellista touhua taas. Mieleni pahoitin kyllä, kehityskeskustelu on sovittu ja sopimuspaperit kaivettu taas esiin. Sänkyyn olisin pissannut, jos sinne olisin päässyt. 

Torstai

Johan pomppas. Rally-tokotreeneissä sitten osataan kettuilla. On niin hauskaa kaikilla ja hah hah kun kaikkia oikein naurattaa, kun lattialle heitellään nameja, palloja ja muita sirkushuveja. Siellä sitten treenataan tehtäviä. "Ne on häiriötreenit, koiran täytyy pysyä kontaktissa vaikka mitä tapahtuisi". Opettaja makaa lattialla ja houkuttelee luokseen kuin joku seireeni mihin ei saisi kiinnittää muka mitään huomiota. Onko se ihan tervettä, kysyn vaan, aikuiset ihmiset makoilee lattioilla, ja houkuttelee luokseen mutta ei saisi mennä. Kuvitteleeko ihmiset, että koiralla riittää älykkyys ymmärtämään kaikkea tätä ristiriitaa?

Sellaiset häiriöt kohta näytän että muillakin mieli mustuu ja teeveeruudut pimenee puolelta kaupunkia. Karkaan ja syön kaikki namit, röyhtäisen ja pieraisen ja sen jälkeen potkin pallot hemmettiin ja lirautan pehmolelujen päälle. Mutta mihinkäs sitä sitten tällasilla hiton persjaloilla lähtisi, kun ne ehtisi saada pötköstä kiinni alta kolmen metrin karkumatkan jälkeen ja taas oltaisiin alkutilanteessa? Kyllä niin mieleni pahoitin taas siitä, että on näin lyhyet jalat eikä olemuskaan ole tarpeeksi pelottava, että voisi laittaa pystyyn ne ihan oikeat häiriötreenit. Että vois kattoa ketä sitten naurattaa tai ehkä pelottaa. 

Perjantai

Semmonen oli oletus että perjantaipitsa on ihan normaaliin tapaan. Koska ruoanlaitto tai siis ruoanlaiton vahtiminen on päivän kohokohta. Lattialle putoilee millon mitäkin ja kulhoja ja muita astioita saa nuolla siinä kyttäämisen lomassa. Tehtävä on pirun tärkeä ja merkittävä ja kohottaa kummasti itseluottamusta.

Niin eikös vaan ollutkin ihan muut ohjelmanumerot ja koko huijaus haisi kilometrien päähän. Lenkki ja ruoka ja sitten omaan huoneeseen. "Palataan pian, olkaa kiltisti". Kyllä niin mieleni pahoitin, kun en kellonaikoja tunne, mutta sen tiedän, että pirun monta sekuntiviisarin rapsahdusta siinä kuuntelin, ennenkuin viitsivät palata. No saatoin nukkuakin jonkun tunnin mutta pointti on joka tapauksessa se, että jos kerran on perjantai, niin silloin tehdään normaalit perjantairutiinit eikä lähdetä mihinkään rälläämään. Eikä varsinkaan tulla puolen yön jälkeen kotiin. Sellaisesta ei ole mitään merkintää sopimuksessa. Sen verran mieleni pahoitin, että kun palasivat, hetken katsoin nenänvartta pitkin. Toivon, että huomasivat paheksuvan ilmeeni. Koska olin todella loukkaantunut!

Lauantai

Kyllä niin mieleni pahoitin, kun joku marjastaja pyllisteli metsässä ja meinasi, että meikäläisen pitäisi olla narun päässä. Ihan nätisti polkua pitkin kuljin. No ehkä saatoin käydä parinkymmenen metrin päässä vähän kyselemässä että millä asialla siellä ollaan pusikoissa, mutta missään tapauksessa en mennyt lähellekään.

Nämä korinkantajat taas, ne tulivat kyllä kirjaimellisesti täysin puskista. Ei siinä ehditty sitten kissoja sanoa. Mietin vaan, että jos tällainen alle viisikiloinen koira kahdenkymmenen metrin päässä aiheuttaa angstia, niin onhan se tietysti hyväkin asia. Sehän meinaa, että meikäläinen on todellakin niin pelottava kuin mitä olen aina ajatellutkin! Mutta kyllä minäkin vähän niitä säikähdin. Kamalan isot pärekorit, mihin mahtuisi hyvin pari pientä mäyräkoiraa kidnappaamaan ja kuljettamaan auton takakontissa vaikka toiselle puolelle Eurooppaa. Kyllä aika lailla mieleni pahoitin, että liikutaan pusikoissa tollasten korien kanssa vapaana ja sitten huudellaan rauhaa rakastavalle mäyrinkäiselle, että narun päähän siitä! Ties vaikka myrkkysieniä siellä keräiltiin ja niistä sitten keittoja ja muhennoksia koirille..!