Ei ollut montaa yötä jouluaattoon, kun Mäyräkoirapoliisi sai erikoisen yhteydenoton. Ensin sitä luultiin ihan pilapuheluksi, mutta kyllä se oli lopulta todeksi otettava, kun soittaja niin vannotti olevansa oikealla asialla, ja vieläpä varsin ikävällä sellaisella. Se oli nimittäin joulumuori, joka soitteli Korvatunturilta. Hän kuulosti varsin huolestuneelta ja hieman murtuneeltakin.

Oli nimittäin käynyt niin, että joulupukki oli stressanut lähestyvästä joulusta ja siihen liittyvistä kiireistä sen verran, että hänen uljas, valkoinen partansa oli alkanut uhkaavasti ohentua. Valkoista karvaa löytyi ensin pieninä tukkoina sieltä sun täältä, mutta nyt loppujen lopuksi koko parta oli harventunut muorin kertoman mukaan kovin onnettomaksi liruksi. Pukille oli määrätty tiukka vitamiinikuuri, eikä pukin voinnissa ollutkaan enää mitään moittimista, mutta parta - se oli mennyt jo pilalle eikä ehtisi kohentua millään entiseen loistoonsa enää muutaman päivän aikana. Mitään tekopartaa pukki ei naamalleen laittaisi - se oli tullut jo selväksi muorin ja pukin suorastaan kiivaaksi yltyneessä keskustelussa. 

Mäyräkoirapoliisin johtava tutkija kuunteli muorin tarinaa pahoitellen, ja kysyi sitten, miten he voisivat olla avuksi tilanteessa. Muori paljasti kuulleensa sieltä sun täältä kehuja Mäyräkoirapoliisin tehokkaasta ja inhimillisestä toiminnasta, ja oli tullut ajatelleeksi, jos tänä jouluna poikkeuksellisesti Mäyräkoirapoliisi voisi jakaa joululahjat aattona. Pukki ei suostuisi lähtemään mihinkään vaillinaisella parrallaan eikä muori pystynyt lahjaurakkaa hoitamaan. Hänellä oli aivan tarpeeksi urakkaa Korvatunturilla. Mäyräkoirat voisivat ehkä yhdistää voimansa ja porot he tietenkin saisivat lainaksi Korvatunturilta. Mäyräkoirapoliisin tutkija lupasi kerätä heti poliisin johtavat voimat palaveriin aiheesta ja he palaisivat asiaan pikimmin.

Tämä oli ehkä oudoin toimeksianto, jonka Mäyräkoirapoliisi oli koskaan saanut.  Mutta miten tärkeä asia! Toki Poliisissa oli tehokasta voimaa ja osaamista  monenlaisten, kinkkistenkin asioiden hoitamiseen, mutta tämä tehtävä meni vaativuudessaan jo ihan yli aiempien. Heidän pitäisi parissa päivässä oppia porojen käsittely ja valtavan lahjaurakan organisointi kokonaisuudessaan. Urakka vaikutti ylitsepääsemättömältä. 

Yhtäkkiä eräässä jo tuskaiseksi ajautuneessa palaverissa tutkinnanjohtaja sai idean. 
"Joulun alla monissa kodeissa siivotaan, eikö vaan", se kysyi pompaten innostuneena pöydän päälle. "Tarpeettomia ja rikkinäisiä tavaroita heitetään pois.." Muut Mäyräkoirapoliisit kuuntelivat kerrankin hiiskumatta ja silmät teelautasina pöydän ympärillä.

Seuraavana päivänä koko Mäyräkoirapoliisilaitos oli täydessä työn touhussa. Paikkakunnan asukkaiden postilaatikoihin jaettiin tiedotetta, jossa Poliisi ilmoitti keräävänsä vanhoja, rikkinäisiä koirien pehmoleluja hyvään tarkoitukseen. Ne tultaisiin hakemaan seuraavana päivänä. Näin tapahtui, seuraavana päivänä Poliisit kiertelivät pakettiautolla ympäriinsä ja kävivät paikkakuntalaisten ovilla keräyslaatikoidensa kanssa. Pehmoleluja kertyi valtava määrä. Ihan kaikkia Mäyräkoirapoliisi ei mukaan ottanut - pois jätettiin litteäksi kaltatut ja kokonaan tyhjennetyt pehmot, joista oli jäljellä pelkkä kuori. Parissa paikassa nelijalkaiset perheenjäsenet eivät olisi tohtineet luopua leluistaan, mutta Mäyräkoirapoliisi oli varautunut tähänkin - repusta kaivettiin esille tuliterä lelu vaihtokaupaksi, eikä kukaan enää kaivannutkaan rikkinäistä.

Leluja, joissa oli vielä pehmeätä, valkoista täytettä jäljellä sisällä, tuli valtava läjä. Paikkakuntalaiset olivat suorastaan kiitollisia, kun Poliisit veivät rikkinäiset lelut mukanaan. Ja vieläpä hyvään tarkoitukseen! Vikkelätassuiset Poliisiharjoittelijat tyhjensivät lelut ja pakkasivat valkoiset täytteet tiiviiksi paketeiksi. Tutkinnanjohtaja toimitti omatassuisesti paketit WienerDogAirin terminaaliin, jossa ne pakattiin Korvatunturille lähtevään rahtikoneeseen. Jos joku lentokenttähenkilökunnasta ihmettelikin Poliisin valkoisia paketteja, ei kukaan kommentoinut niiden sisältöä sanallakaan.  Edes tullikoira ei nostanut katsetta kun tutkija pyyhälsi paketteineen sen ohi. Kun tutkinnanjohtaja katsoi kiitotieltä ilmaan nousevaa konetta, se pyyhkäisi huokaisten ohimoaan. Oli aatonaattoaamu.

Tonttujoukkio oli vastassa rahtikonetta Korvatunturilla. Paketit purettiin alta aikayksikön ja kiikutettiin pikana Korvatunturin hoviompelijalle. Se penkoi täytteet läpi, heitteli osan lattialle ja siirsi mielestään parhaat palat ompelulaukkuunsa. Laukkuun se pakkasi myös parhaimmat ompeluvälineensä ja erittäin kestävää ja ohutta, valkoista lankaa. Sitten se oli valmis lähtemään tonttujen matkaan.

Joulupukin kotona muori oli valmiina. Oli syöty juuri poikkeuksellisen tuhti lounas ja joulupukki oli käynyt hetkeksi sohvalle pitkäkseen. Muori tiesi tarkkaan, että pukki torkkuisi ainakin puoli tuntia, ehkä enemmänkin nyt, kun hän oli tarkoituksella valmistanut erityisen tuhdin lounaan. Kun pukki laski päänsä sohvatyynylle, muori syöksyi ovelle ja viittoili ompelijan sisään. " Pian pian", hän kiirehti, mutta ompelija kaivoi rauhallisesti tassuihinsa pienimmän ja tarkimman neulansa ja lankaa. Tässä ei paranisi nyt hötkyillä. Tarkkuus olisi kaikki kaikessa. Ja niin se otti laukustaan tukon valkoista täytettä ja toiseen tassuunsa ompeluneulan. 

Kolme varttia myöhemmin viimeinenkin täytteenhitunen oli siivottu lattialta ja ompelija oli jo aikaa sitten pakannut neulansa takaisin ompelulaukkuun. Joulupukki oli nukkunut yllättävän makeasti melkein 40 minuuttia ja oli jo lähtenyt pajalle askareisiinsa. Tuntia myöhemmin hän palasi yhtäkkiä tupaan yllättyneenä, leveästi hymyillen ja partaansa hivellen. Ja millainen parta olikaan -  niin hienoa ei ollut joulupukilla nähty kuunaan eikä kyllä nähty vastaavaa enää koskaan tämän jälkeenkään. Vaikka pukki miten yritti löytää niitä samoja vitamiineja...

Seuraavana aamuna ennen kukonlaulua pukki oli jo matkalla valtavan lahjakuormansa kanssa. Joulumuori oli pakannut kasan päälle vielä erityisen ison säkin lahjoja kaikille nelijalkaisille perheenjäsenille...

-the end-