tiistai, 30. toukokuu 2017

Mäyräkoirapoliisin tutkimuksia: Kakkakepponen kesäyössä

Silminnäkijähavaintojen ja Mäyräkoirapoliisin tutkintatietojen mukaan on tapahtunut seuraavaa:

Viime yönä eräässä tamperelaisessa huoneistossa oli meneillään normaali arkiyö. Tietojen  mukaan paikalla on ollut palveluskunnan edustajia sekä kaksi (mäyrä)koiraa (nimet muutettu). Yöpuulle oli käyty normaaliin tapaan, koirat vielä viimeisenä käyneet takapihalla pyörähtämässä. Asianosaisen kertomuksen mukaan mikään ei viitannut siihen, että tilanteessa oli jotakin epänormaalia. Ovet lukittiin nukkumaan käydessä kuten aina muulloinkin, ikkunat olivat kiinni. Mitään merkkejä vieraista tai asiaankuulumattomista kulkijoista ei tässä vaiheessa ollut. 

 

pieni%20lepohetki%20pienempi.jpg


Palvelusväen edustajan mukaan noin kello 3:30 toinen koirista, kutsuttakoon häntä nyt nimellä "HH", pyrki tomerasti sänkyyn. Yleensä tämä tapahtuma sattuu huomattavasti myöhemmin, vasta noin 5:30-06 välisenä aikana. Tämä seikka ei vielä kuitenkaan herättänyt epäluuloja. Noin puoli tuntia myöhemmin "heräsin järkyttävän pistävään pa.. kakan hajuun" (suora lainaus palvelusväen edustajan lausunnosta tutkintapöytäkirjasta, jatkuu:) "Haistoin "HH":ta mutta se ei ollut pieraissut. Kyse oli nyt jostain huomattavasti vakavammasta".


Asianosaisen kertomuksen mukaan hän oli laittanut valot päälle ja noussut epäluuloisena sängystä. Koirat nukkuivat rauhallisesti, "HH" sängyssä peiton alla ja "MA" (kutsuttakoon toista koiraa näin) omassa pedissä lattialla kahden viltin alla. Haju oli silti karmea, vaikka ilma myöskään "MA":n ympärillä ei haiskahtanut pierulta saati normaalia pahemmalta. Haju tuntui tulevan sängyn alta. Palvelusväen edustaja laskeutui lattialle pahaa-aavistamattomana ja kohtasi "mieleenpainuvan näyn."  Sängyn alla vilvoitteli ehta kakkapökäle. Seuraavista hetkistä ei ole tarkkaa tietoa, eikä Mäyräkoirapoliisi saanut kokeneempienkaan psykologien avustuksella aivan tarkkaa kuvaa tapahtumien kulusta. 

 

ikkunassa.jpg
 

Varmaa on kuitenkin se, että jotain aamuyön tunteina tapahtui (ainakin mielikuvituksessa). Valitettavasti todistusaineistoa ei jäänyt, koska palvelusväen edustaja oli ajattelemattomasti napannut kökäleen talouspaperiin ja kiikuttanut eliminoitavaksi. Edes kuvaa hän ei rikospaikalta näpännyt. Mäyräkoirapoliisi on yrittänyt rekonstruoida tilannetta liitumaalauksin, mutta ei ole varmaa edes se, miten päin tai missä asennossa ylipäänsä pökäle on sängyn alla levännyt. Arvioiden mukaan se ei voinut olla kovin suuren eläimen pökäle, koska oli kooltaan ilmeisen pieni. Miltään ns. hätäkakalta se ei myöskään vaikuttanut, koska oli ollut varsin kiinteä ja hyvinvoiva. 


Tilanne oli järkyttänyt palveluskunnan edustajaa siinä määrin, että hän soitti heti aamusta Mäyräkoirapoliisin paikalle. Perustavanlaatuistenkaan rekonstruktioiden, valheenpaljastustestien, tassun- ja sormenjälkikokeiden jälkeen ei voida varmuudella sanoa, mitä huoneistossa on tapahtunut. Onko siellä lukituista ovista huolimatta vieraillut joku pienikakkainen eläin yön aikana? Voiko koko tapahtuma olla vain ylirasittuneen, erityisherkän palvelusväen edustajan mielikuvituksen tulosta? Mitään todisteitahan kakkareesta ei jäänyt, on ainoastaan väitetty haju-, näkö- ja tuntohavainto pökäleestä. 

 

veijari.jpg


Asianosaisen mielestä tutkimuksissa olisi otettava huomioon se seikka, että normaalista poiketen "MA" ei aamukävelyn aikana kakannut ollenkaan, mikä on kuulemma varsin epätyypillistä. Mäyräkoirapoliisin mukaan tällaisella täysin asiaankuulumattomalla sivuseikalla ei ole mitään tekemistä kyseisen väitetyn kakkakepposen kanssa. Välillä aamulla kakattaa, välillä ei, ei se tee kenestäkään rikollista.


Tutkimukset jatkuvat yhä, mutta vaikuttaa siltä, että helppoa ratkaisua tilanteen selvittämiseksi ei ole. Näyttääkin siltä, että tapahtuma on todisteiden puutteessa luokiteltava mielikuvituksen tuotteeksi.

 

sunnuntai, 28. toukokuu 2017

Hertta the Manageri Hillevin päiväkirjasta: MISSION KESKIVAIKEA - Mäyräkoirat matkalla rally-tokon SM-kisoihin

MOTTO: Ikinä ei pidä lähteä sille linjalle, että mäyräkoiran kanssa olisi joku asia yhtään sen hankalampaa tai vaikeampaa kuin jonkun muun rotuisen koiran kanssa. Yhtä lailla nää syö, nukkuu, pieree ja kakkaa siinä kuin mikä tahansa muukin hauva. Joskus myös tottelevat. Tästä syystä managerin roolissa en tunne termiä MAHDOTON  - on vain keskivaikeita asioita! 

TEHTÄVÄ: Taustana: tuli sellainen idea, että miksei mäyräkoirat voisi osallistua joukkueena rally-tokon SM-kisoihin? Lajihan on siitä mahtava, että siellä ei koiraa karvoihin katsota, jalkojen mittaa ei naureta (eipä...!), eikä persjalkojen töpötystä tehtäväradalla katsota ollenkaan kummeksuen (njaa..). No totta on se, että laji on ihanan avoin ja suvaitsevainen ja ennen kaikkea se sopii kaikille koirille. Ja vähän kömpelömmille ihmisillekin. Tosin suotavaa olisi tietenkin, että ohjaaja osaisi kävellä suht suoraan, välttäisi törmäämästä kyltteihin, ja muistaisi aika ajoin hengittää. Se on todettu, tässäkin lajissa, yllättävän tärkeäksi elementiksi se hengittäminen. Totta on sekin, että tasapisteiden sattuessa sijoituksen määrittää suorituksen nopeus – siinä kyllä persjalka ei pärjää pitkäjalkaisemmille kollegoilleen. Vaikka muuten suorituksen nopeudella ei ole tässä suurta merkitystä. Koiran olisi hyvä kulkea enemmän eteenpäin kuin alaspäin (ystäväni nenä, oi miksi otat vastaan kaikki ihanat tuoksut maanpinnasta...) ja kokea ohjaaja edes silloin tällöin hieman houkuttelevammaksi kuin kentän pinta / ihmiset ja koirat yleisössä / ihana tuomari joka seisoo tyhjän panttina kentän keskellä. Tässä vaiheessa alkoi jo epäilyttää. Niin siis mäyräkoirat..?

FAKTA: Rally-tokossa kisataan radalla, jossa on erilaisia tehtäväkylttejä. Tehtävät ovat vauhdin muutoksia, käännöksiä, erilaisia asentoja, hyppy, pujottelua jne. Rally-tokon SM-kisat rallatellaan Lakeuden Agilityurheilijoiden toimesta Seinäjoella 19.8. Saman päivän aikana kisataan niin yksilö- kuin joukkuekilpailu. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 16.7. Siihen mennessä koirakolla tulee olla hyväksytty suoritus siltä tasolta, jossa se aikoo kisata. Kaikki joukkueet eivät mahdu mukaan, vaan koirakoiden tulosten perusteella lasketaan joukkueelle karsintapisteet. Joukkueessa tulee olla vähintään kolme koiraa – kaksi alempien luokkien (ALOkas tai AVOin) ja yksi ylemmän luokan (VOIttaja tai MEStari). 

TAVOITE: No ei siinä mitään, lähdetään kokeilemaan! Meikäläinen, Hertta Hillevi, managerin ominaisuudessa, uskon omiini kuin rusakko sammalmättääseen. Ja mites ne huippu-urheilijat aina sanoo: ”Teen omaa suoritusta”. ”Teen parhaani”. Ei voi muuta persjalkakaan! Katsotaan miten käy! Mahdutaanko mukaan ja mitä sitten tapahtuu. 

TULILINJALLA esimerkiksi: Maya, Maya. Tuo pienen mäyräkoiran kehoon syntynyt huolestunut helikopteri. Aina pyörimässä, tekemässä, menossa, huolissaan kaikesta. Päältä sitkeää karvanahkaa, sisällä herkkä sielu. Rally-tokon kisauraa takana tasan kaksi suoritusta alokasluokassa, niistä ihan messevin suorituksin 99 ja 97 pistettä. Suunnitelma oli saattaa Maija avoimeen luokkaan kesän aikana, ennen SM-kisoihin ilmoittautumista. Luontoäiti puuttui peliin ja neidillä alkoi juuri juoksu. Pari jo varattua kisapaikkaa oli peruttava, eikä sitten taida enää kannattaa heinäkuussa yrittää kiireellä suorittaa alokasta loppuun ja saada tulosta avoimesta. Eli näillä tuloksilla Maija yrittää päästä mukaan. Jos nyt jotain miinusta keksis, niin kun meikäläinen ei ole isonsiskon roolissa kertomassa mitä pitää tehdä, voi maikkupaikkulainen olla vähän ihmeissään. Plussaksi rallyyn laskettakoon pienehkö riippuvuussuhde mamiin - tuolla se istuu vessassakin pöntön vieressä tarkkailemassa (en siis näkisi karkaamista suurena uhkana). Mutta kentän tuoksut sitäkin vie! Ja entäs sitten kun sateen sattuessa kisataan sateessa! Ei tuu mittään! Eihän se hienohelma suostunut edes hiekkaan menemään makuulle! Jonkin verran saavat kesän aikana treenata ulkokenttiä.. 

 

maija%20hertta%20mayranen%204%20pienempi

 

Viljami: Charmantti vanha herra, ikää yli kahdeksan vuotta. Samoja piirteitä kuin Maijassa - kaikki pitää tehdä sata lasissa, ei silleen puolivillaisesti tai sinne päin. Viljamin tausta on tokossa, joka onkin auttanut rallyssa suuressa määrin. Nyt Viljami kisaa Voittaja-luokassa ja olisi siis meidän joukkueen ylempien luokkien koira. Viljamin eduksi laskettakoon että se rakastaa temppuja ja kehumista - aivan mainio rally-tokokoira siis! 

 

Viljami.jpg


Valde: Nuorukainen, vasta reilun vuoden ikäinen. Valde on vasta aloittamassa kisaamisen rally-tokossa, eli se tarvitsee luonnollisesti vähintään yhden hyväksytyn suorituksen tätä projektia varten. Valde on siitä näppärä, että se korjailee myös ohjaajan virheitä  -kuulostaa aivan mäyräkoiralta! "Älä tuu mitään vääriä ohjeita antamaan, tää liike tehään näin..!" Näillä herroilla toimii toi meikäläisen kirosana, eli sopa, sosiaalinen palkkaus. Että joku jaksaa motivoitua kehumisesta ja tekemisen ilosta. Meikäläiselläkin on paljon tekemisen iloa, mutta ei aina puhtaan pyyteetöntä  -taka-ajatuksena ei mulla ole kehut, vaan namit. Mutta nostan hattua tällaisille urheilijoille! 

 

Valde.jpg


Ira: Iralla on vankka kokemus - tosin vaan ihan eri lajista! Agilityssa on takana 70 kisastarttia, mutta Ira on rallatellut vasta tämän vuoden maaliskuusta. Kevään tavoitteena on painonhallinta (kuulemma molemmilla asia tarkastelussa, sekä koiralla että ohjaajalla..!), lisäksi hiotaan liikkeet ja askelmerkit kuntoon (yhtenä tärkeänä pointtina ohjaaja opettelee laskemaan kolmeen askeltehtäviä varten.. se on muuten yllättävän hankala tehtävä monelle!). Huippu-urheilijan tavoin Irallakin on treeniohjelmassa monenlaista tekemistä, muunmuassa vesiriistan treenailua. Rally-tokon säännöissä ei vissiin ole erikseen kielletty koiralla eviä, ja se mikä ei ole kielletty, on mäyräkoiran maailmassa sallittu! Nyt Iran tarttis vaan saada se vähintään yksi hyväksytty tulossa alokasluokassa.

 

Ira.jpg
 

 

Muitakin ehdokkaita on, tässä vaan alkua! Nyt seuraillaan alkukesä persjalkojen suorituksia ja katsotaan millainen voisi olla joukkueen kokoonpano. 

Hertta Hillevi, managerina tehtävässä Mission Keskivaikea. (ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua).


PS. Jos ihmettelet, miksen ole kisaajana mukana tässä projektissa, meikäläisellä ei ole tulosta Voittaja-luokasta, joka olisi siis edellytys meikäläisen tapauksessa. Eikä sellaista ihan äkkiä tule! hehehe

maanantai, 20. maaliskuu 2017

Kevät on mäyräkoiran parasta aikaa!

Mäyräkoira on tasalämpöinen eläin. Talvikuukaudet se elelee puolihorroksessa, mutta ei kuitenkaan vararavintonsa turvin. Itse asiassa ravintoa se tarvitsee talvikuukausina, mikäli mahdollista, vielä enemmän kuin muina vuodenaikoina. Jostain syystä horrostaminen on mäyräkoiralle fyysisesti erittäin raskasta aikaa. Tutkimusten mukaan talviaikaan liikkuminen sohvalta ja sängystä niin jääkaapille kuin ruokakupillekin vaatii erityisen paljon energiaa, meillä kaikilla. Jostain syystä kuitenkin tätä energiaa kuluu erityisen paljon mäyräkoiralla.

lapset%20auringossa.jpg

On epäilty, että tämä johtuisi mäyrinkäisen pitkänomaisesta ruumiinrakenteesta. Siinä vaiheessa, kun ruoka ehtii vatsalaukkuun, on etupää jo ehtinyt unohtaa, että vastahan sitä tuli syötyä. Tällainen aivotoiminta ja pohdiskelu siitä, olenko syönyt vai enkö ole syönyt,  on omiaan edesauttamaan suurta energian menekkiä. Nämä ovat tosin vasta teorioita, mitään varmaa tutkimustietoa asiasta ei ole. Onpa jopa väläytelty sellaista vaihtoehtoa, että mäyräkoira nyt vaan pääsääntöisesti on valtavan ahne eläin. 

Mitä tulee energiamenekkiin, jokainen kylkipuolen vaihto, hanurin raaputus, pieraisu ja pussilakanaan kaivautuminen vaatii ponnisteluja ja voimia, joita voi saada ainoastaan oikeanlaisesta ja riittävästä ravinnosta. Aluksi luultiin, että energian tarpeen lisääntyminen johtuu yksinkertaisesti lämpötilan laskusta ja talvella usein esiintyvistä pakkasista, mutta pian huomattiin, ettei tämä ole mahdollista. Nimittäin talvella mäyräkoira viettää joka tapauksessa suurimman osan vuorokaudesta lämpimissä sisätiloissa, vällyjen alla, takkojen edustoilla ja uuninpankoilla.


Lola%20liiskana.jpg


Mutta kevät! Se on mäyräkoiran parasta aikaa! Helmi-maaliskuussa, kun päivä on jo pidentynyt ja aurinkokin viipyilee taivaanrannan yläpuolella, alkaa mäyräkoira heräillä puolihorroksestaan. Eteläisessä Suomessa elävillä yksilöillä tämä "herääminen" tapahtuu luonnollisesti aiemmin kun pohjoissuomalaisilla kollegoilla. Suomen pohjoisimmassa kylässä Nuorgamissa on tavattu mäyräkoira, joka nukkui kuusi kuukautta putkeen kaamoksen aikaan. Syömässä se muisti kuitenkin käydä kaksi kertaa päivässä. 

Toki mäyräkoira  ymmärtää sisäänrakennetun monimutkaisen sääasemansa avulla, että edelleen on talvi. Ulkona ei siis voi vielä pötkötellä nurmikolla, syödä ruohoa tai kieriä linnunkakassa. Mutta sen synopsit vastaanottavat tiedon lisääntyvästä valon määrästä, eikä mäyrinkäistä pidättele silloin enää mikään! Ei ole olemassa niin pientä auringonsädettä eikä niin pientä valonkaistaletta huoneessa, ettei mäyräkoira sitä löydä. Sen koko sisäinen järjestelmä on rakentunut tähän tarkoitukseen: havaitse auringonvalo, mene kohti valoa, valtaa valo, nauti valosta. Mäyräkoiraa ei pidättele mikään: ei huonekalut, perheenjäsenet eivätkä muutkaan esteet, kun se saa havainnon auringonsäteestä. Myöskään huoneistoon osuvan auringonsäteen muodolla, koolla tai sijainnilla ei ole väliä, koska nämä barbapapat osaavat kyllä muokata kehonsa varsin epämiellyttäviltäkin näyttäviin asentoihin ja paikkoihin valonsäteen perässä. 


k%C3%A4ss%C3%A4%C3%A4ks%C3%A42.jpg


Siinä missä talviaikaan jopa yksinkertainen ulkona käynti tarpeiden tekemiseksi voi olla mäyrinkäiselle tuskaa, keväällä on tosiaankin toinen ääni kellossa. Nyt se tietää, että on kevät. Niinpä se nököttää ulko-oven edessä päästäkseen varmistumaan sisäisen sääasemansa antamista vihjeistä, että paistaako se aurinko tosiaan ja jos, niin mihin paikkaan sen säteet osuvat. (Tämä siis tietenkin siltä osin miten se ehtii jääkaapin edessä istumiseltaan). On huomattu, että alkukeväästä mäyräkoira saattaa olla vielä varsin epävarma sisäisen sääasemansa antamista merkeistä. Niinpä se käy monta kertaa ovella varmistamassa tilannetta. Synopsit kertovat lisääntyneestä valon määrästä, mutta ulko-ovella totuus saattaa lyödä vasten persjalan kasvoja - räntäsade. Tutkimusten mukaan mäyräkoirien tunneskaala on voimakkaimmillaan juuri keväällä. Toivosta epätoivoon, auringonvalosta räntäsateeseen. 


poseeraa.jpg


Kevään edetessä mäyräkoiraa ei pitele mikään sisällä (paitsi tietenkin vesi- ja räntäsade, pohjoisen puoleinen tuuli, maa- ja ilmankosteus, vesilätäköt, loska ja muut vastaavat luonnonilmiöt). Sen auringonvaloakut ovat pitkän pohjoisen talven aikana tyhjentyneet kokonaan. Ensimmäinen kevätauringonotto terassin seinustalla voi olla jopa liian voimakas kokemus mäyrinkäiselle. Se on niin hullaantunut kevätauringosta, että osaa harvoin olla tarpeeksi varovainen. Tyhjät auringonvaloakut kun eivät pysty yhtäkkiä vastaanottamaan sitä kaikkea valon määrää. Seurauksena voi olla ns. kevätpaskis, eli normaalia suurempi härdelli, pyöritys ja sähläys. Tämä on harvoin kuitenkaan vaarallista. 


Vaarallisempaa on, jos persjalkaa ei päästä nauttimaan etenevän kevään merkeistä. Sellaisesta se voi äityä jopa pahapäiseksi. Kannattaakin jo ajoissa huolehtia palvelijan vastuulle kuuluvista tehtävistä, kuten ikkunoiden pesusta ja verhojen siirtämisestä syrjään. Haluammehan tarjota ystävällemme parhaat mahdollisuudet keväästä nauttimiseen.


Julkaistu Mäyräkoiramme 1 / 2017

tiistai, 14. maaliskuu 2017

Ihana kamala koirankakka

Meidän perheessä on selvästikin ristiriitainen suhtautuminen koiranpökäleisiin. Se on mitä mahtavin asia, kun meikäläisistä ne tulee ulos, oikeannäköisenä, oikea-aikaisesti ja oikeaan paikkaan. Ja tietenkin joka päivä. On joka päiväinen ilon asia, kun koira on terve - syö, juo ja kakkaa. Sitä paitsi niin helppoja tehtäviä kun ensinmainitut ovatkin, itse kakkaamisoperaatio vaatii paljon suunnittelua, ilmavirtojen ja tuulensuuntien tutkimusta. Ja kun prosessi sitten onnistuu, saa siitä iloita.

orton%20effect%20syntt%C3%A4rikuva%20pie


On myöskin varsin ihanaa kohdata ulkoilureittien, polkujen ja teiden varsilla niitä houkuttelevia kakkoja -  kiinnostavan tuoksuisia ja sisällöltään vastustamattomia. Jostain syystä palveluskunta ei tykkää ollenkaan siitä, että napsimme näitä herkkupaloja mukaan sieltä sun täältä. No kun niitä tyrkyllä on, joka paikassa, silmänkantamattomiin! Kaikki kakat eivät ole vastustamattomia, ihmisen suureksi iloksi. Osa pystytään ohittamaan ihan suupielet tiukkana. 

maija%20loikka2.1.jpg


Niin ihana kun se kakka siis luonnollisena asiana onkin, niin on siinä monen mielestä niitä haittapuoliakin. Sen lisäksi, että rohkeimmat maistelee niitä ohimennessään, niillä on myös tapana takertua liisterinomaisesti erinäisiin paikkoihin. Useimmiten kengän- ja tassunpohjiin, lasten vaatteisiin, pyöränrenkaisiin. Siinä kohtaa menee meikäläiselläkin hermo, kun joutuu itsestä riippumattomista syistä pesulle nyrpeän narunjatkeen paapatuksen saattelemana. Se kakkuraisten määrä tuolla pitkin poikin pyöräteitä, jalkakäytäviä, ulkoilureittejä ja portinpieliä on aivan käsittämätön. Siinä saa loikkia kuin Cruisen Tomppa mahdottomissa tehtävissään, jos meinaa puhtain tassuin ja kengin selvitä suosituimmilta koirankakatusreiteiltä takas sohvalle. 

hertta%20hypp%C3%A4%C3%A4%20pienempi.jpg

Ongelma on aina siellä narun yläpäässä. Kunpa kaikki ymmärtäisivät sen, että koira on syytön tähän ikuisuusongelmaan. Ihmistä on vaan kovin vaikea kouluttaa. Eikä sen ajatusmaailmasta oikein ota tolkkua. Viime viikon lopulla törmättiin erikoiseen tilanteeseen. Tai ehkä monelle normaalia, mutta meitä se vähän ihmetytti. Kuljettiin pitkää suoraa aikuisen miehen ja koiransa perässä. Suoran puolessa välissä koira kyykisteli ja jotain siinä sitten kovasti ihmeteltiin ja puuhasteltiin, kunnes matka jatkui.

Kun pääsimme kohdalle, saimme ihailla taidokasta kakanpiilotusta. Pientareelle tupsahtanut kakka oli huolellisesti peitetty lumella niin, että se vaan kurkisteli sieltä pienestä temppelistään. Niin luonnollisen hieno asia kuin kakka onkin, ei ehkä olisi tullut mieleen alkaa sille kirkkoa rakentaa. Paljon pienemmällä vaivalla sen olisi potkaissut ojaan. Pidimme siinä kolmistaan pienen hiljaisen hetken tuolle temppelöidylle kakkuralle. Ymmärsiköhän se ihmisparka, että luonnonlakien mukaan ennen pitkää lumi sulaa, ja sieltä se taas nousee, kakkurainen, kaiken kansan ihmeteltäväksi?

hertta%20hillevi%20pienempi.jpg

perjantai, 23. joulukuu 2016

Hertan perinteinen joulutarina: Pukin lainakarvat

Ei ollut montaa yötä jouluaattoon, kun Mäyräkoirapoliisi sai erikoisen yhteydenoton. Ensin sitä luultiin ihan pilapuheluksi, mutta kyllä se oli lopulta todeksi otettava, kun soittaja niin vannotti olevansa oikealla asialla, ja vieläpä varsin ikävällä sellaisella. Se oli nimittäin joulumuori, joka soitteli Korvatunturilta. Hän kuulosti varsin huolestuneelta ja hieman murtuneeltakin.

molemmat%20pienempi.jpg

Oli nimittäin käynyt niin, että joulupukki oli stressanut lähestyvästä joulusta ja siihen liittyvistä kiireistä sen verran, että hänen uljas, valkoinen partansa oli alkanut uhkaavasti ohentua. Valkoista karvaa löytyi ensin pieninä tukkoina sieltä sun täältä, mutta nyt loppujen lopuksi koko parta oli harventunut muorin kertoman mukaan kovin onnettomaksi liruksi. Pukille oli määrätty tiukka vitamiinikuuri, eikä pukin voinnissa ollutkaan enää mitään moittimista, mutta parta - se oli mennyt jo pilalle eikä ehtisi kohentua millään entiseen loistoonsa enää muutaman päivän aikana. Mitään tekopartaa pukki ei naamalleen laittaisi - se oli tullut jo selväksi muorin ja pukin suorastaan kiivaaksi yltyneessä keskustelussa. 

Mäyräkoirapoliisin johtava tutkija kuunteli muorin tarinaa pahoitellen, ja kysyi sitten, miten he voisivat olla avuksi tilanteessa. Muori paljasti kuulleensa sieltä sun täältä kehuja Mäyräkoirapoliisin tehokkaasta ja inhimillisestä toiminnasta, ja oli tullut ajatelleeksi, jos tänä jouluna poikkeuksellisesti Mäyräkoirapoliisi voisi jakaa joululahjat aattona. Pukki ei suostuisi lähtemään mihinkään vaillinaisella parrallaan eikä muori pystynyt lahjaurakkaa hoitamaan. Hänellä oli aivan tarpeeksi urakkaa Korvatunturilla. Mäyräkoirat voisivat ehkä yhdistää voimansa ja porot he tietenkin saisivat lainaksi Korvatunturilta. Mäyräkoirapoliisin tutkija lupasi kerätä heti poliisin johtavat voimat palaveriin aiheesta ja he palaisivat asiaan pikimmin.

Tämä oli ehkä oudoin toimeksianto, jonka Mäyräkoirapoliisi oli koskaan saanut.  Mutta miten tärkeä asia! Toki Poliisissa oli tehokasta voimaa ja osaamista  monenlaisten, kinkkistenkin asioiden hoitamiseen, mutta tämä tehtävä meni vaativuudessaan jo ihan yli aiempien. Heidän pitäisi parissa päivässä oppia porojen käsittely ja valtavan lahjaurakan organisointi kokonaisuudessaan. Urakka vaikutti ylitsepääsemättömältä. 


maijan%20tyyli%20pienempi.jpg

Yhtäkkiä eräässä jo tuskaiseksi ajautuneessa palaverissa tutkinnanjohtaja sai idean. 
"Joulun alla monissa kodeissa siivotaan, eikö vaan", se kysyi pompaten innostuneena pöydän päälle. "Tarpeettomia ja rikkinäisiä tavaroita heitetään pois.." Muut Mäyräkoirapoliisit kuuntelivat kerrankin hiiskumatta ja silmät teelautasina pöydän ympärillä.

Seuraavana päivänä koko Mäyräkoirapoliisilaitos oli täydessä työn touhussa. Paikkakunnan asukkaiden postilaatikoihin jaettiin tiedotetta, jossa Poliisi ilmoitti keräävänsä vanhoja, rikkinäisiä koirien pehmoleluja hyvään tarkoitukseen. Ne tultaisiin hakemaan seuraavana päivänä. Näin tapahtui, seuraavana päivänä Poliisit kiertelivät pakettiautolla ympäriinsä ja kävivät paikkakuntalaisten ovilla keräyslaatikoidensa kanssa. Pehmoleluja kertyi valtava määrä. Ihan kaikkia Mäyräkoirapoliisi ei mukaan ottanut - pois jätettiin litteäksi kaltatut ja kokonaan tyhjennetyt pehmot, joista oli jäljellä pelkkä kuori. Parissa paikassa nelijalkaiset perheenjäsenet eivät olisi tohtineet luopua leluistaan, mutta Mäyräkoirapoliisi oli varautunut tähänkin - repusta kaivettiin esille tuliterä lelu vaihtokaupaksi, eikä kukaan enää kaivannutkaan rikkinäistä.


herttahattu%20pienempi.jpg

Leluja, joissa oli vielä pehmeätä, valkoista täytettä jäljellä sisällä, tuli valtava läjä. Paikkakuntalaiset olivat suorastaan kiitollisia, kun Poliisit veivät rikkinäiset lelut mukanaan. Ja vieläpä hyvään tarkoitukseen! Vikkelätassuiset Poliisiharjoittelijat tyhjensivät lelut ja pakkasivat valkoiset täytteet tiiviiksi paketeiksi. Tutkinnanjohtaja toimitti omatassuisesti paketit WienerDogAirin terminaaliin, jossa ne pakattiin Korvatunturille lähtevään rahtikoneeseen. Jos joku lentokenttähenkilökunnasta ihmettelikin Poliisin valkoisia paketteja, ei kukaan kommentoinut niiden sisältöä sanallakaan.  Edes tullikoira ei nostanut katsetta kun tutkija pyyhälsi paketteineen sen ohi. Kun tutkinnanjohtaja katsoi kiitotieltä ilmaan nousevaa konetta, se pyyhkäisi huokaisten ohimoaan. Oli aatonaattoaamu.

Tonttujoukkio oli vastassa rahtikonetta Korvatunturilla. Paketit purettiin alta aikayksikön ja kiikutettiin pikana Korvatunturin hoviompelijalle. Se penkoi täytteet läpi, heitteli osan lattialle ja siirsi mielestään parhaat palat ompelulaukkuunsa. Laukkuun se pakkasi myös parhaimmat ompeluvälineensä ja erittäin kestävää ja ohutta, valkoista lankaa. Sitten se oli valmis lähtemään tonttujen matkaan.

maijahattu2%20pienempi.jpg

Joulupukin kotona muori oli valmiina. Oli syöty juuri poikkeuksellisen tuhti lounas ja joulupukki oli käynyt hetkeksi sohvalle pitkäkseen. Muori tiesi tarkkaan, että pukki torkkuisi ainakin puoli tuntia, ehkä enemmänkin nyt, kun hän oli tarkoituksella valmistanut erityisen tuhdin lounaan. Kun pukki laski päänsä sohvatyynylle, muori syöksyi ovelle ja viittoili ompelijan sisään. " Pian pian", hän kiirehti, mutta ompelija kaivoi rauhallisesti tassuihinsa pienimmän ja tarkimman neulansa ja lankaa. Tässä ei paranisi nyt hötkyillä. Tarkkuus olisi kaikki kaikessa. Ja niin se otti laukustaan tukon valkoista täytettä ja toiseen tassuunsa ompeluneulan. 

Kolme varttia myöhemmin viimeinenkin täytteenhitunen oli siivottu lattialta ja ompelija oli jo aikaa sitten pakannut neulansa takaisin ompelulaukkuun. Joulupukki oli nukkunut yllättävän makeasti melkein 40 minuuttia ja oli jo lähtenyt pajalle askareisiinsa. Tuntia myöhemmin hän palasi yhtäkkiä tupaan yllättyneenä, leveästi hymyillen ja partaansa hivellen. Ja millainen parta olikaan -  niin hienoa ei ollut joulupukilla nähty kuunaan eikä kyllä nähty vastaavaa enää koskaan tämän jälkeenkään. Vaikka pukki miten yritti löytää niitä samoja vitamiineja...

Seuraavana aamuna ennen kukonlaulua pukki oli jo matkalla valtavan lahjakuormansa kanssa. Joulumuori oli pakannut kasan päälle vielä erityisen ison säkin lahjoja kaikille nelijalkaisille perheenjäsenille...

-the end-