perjantai, 4. elokuu 2017

Hertta Hillevin kesädekkari: Kadonneeksi julistettu kiuasmakkara

Makkara, sellainen oikein pyöreän mallinen pötikkä, lenkiksikin kutsuttu, oli todistettavasti mennyt läpi paikallisen pikkukaupan viivanlukulaitteesta. Kuitissa kyseinen pötikkä komeili omalla rivillään ja kauppakassista se siirtyi todistajain läsnäollessa jääkaappiin. 

Kun tuli saunanlämmityksen aika, makkara pääsi oikein etuoikeuksiinsa. Se otettiin esiin muovipakkauksesta ja paketoitiin pätkittynä tiukkaan foliopakettiin. Tälläkin työvaiheella on useita silminnäkijöitä, jotka voivat todistaa makkaran siirtymisen jääkaapista foliopakettiin. Melkoinen tuoksukin jo levisi mökkiin tässä vaiheessa jääkaappikylmästä makkarasta. Se ei jäänyt huomioimatta.

Tutkintapöytäkirjasta voimme myös todeta, että makkara on kulkeutunut muutaman kymmenen metrin matkan mökiltä rantasaunalle ja siellä kiukaalle. Kun kiukaan kivet ovat alkaneet lämmetä, foliopaketista on alkanut levitä huumaavaa tuoksua ympäristöön. Voisi kuvitella, että tyynessä illassa tuoksu ei hajoaisi laajalle, mutta päinvastoin. Ylhäältä mökiltä tultiin sankoin joukoin, nenät ja kuonot pystyssä kohti miellyttävän tuoksun lähdettä. 

 

maija.jpg

 

Saunomisen ajan kiuasmakkara oli omalla paikallaan kiukaalla. Tästäkin on useita silminnäkijähavaintoja ihan ylälauteilta asti. Ylälauteilla on ollut suorastaan ruuhkaa, ilmeisesti tuoksu on kohonnut houkuttelevasti kohti saunan kattoa. Kun kiuasmakkarat oli julistettu valmiiksi  - kauttaaltaan lämpimiksi - paketti siirrettiin muoviseen vatiin vilpolan puolelle odottamaan pian tapahtuvaa herkutteluhetkeä. Paikalle oli varattu sinappia kruunaamaan välipalahetki.

Tässä kohtaa tapahtumain kulku alkaa muuttua hieman epävarmemmaksi. Aiemmista tapahtumista varsin yhteneväiset silminnäkijähavainnot muuttuvat yhtäkkiä toisistaan poikkeaviksi. Ainoa asia, mikä on tässä vaiheessa varmaa, on se, että kiuasmakkara on kadonnut. Tai ainakin osa siitä.

Mäyräkoirapoliisin saapuessa paikalle tilanne on lähes kaoottinen. Foliopaketti muovivadissa on osittain auki ja neljästä makkaranpätkästä kolme on poissa. Jäljellä on yksi makkaranpätkä, joka on lähes piiloutunut foliopesänsä nurkkaan. Ihan ilman vammoja sekään ei ole tilanteesta selvinnyt. Paketti oli tiivisti suljettu, mutta nyt se on repäisty auki - ei nätisti auki rullattu vaan saumakohdasta riipaistu. Folio oli kaksinkertainen, joten Mäyräkoirapoliisin tutkinnanjohtajan mukaan millään ihan heppoisella työvälineellä sitä ei ole auki saatu. Tästä syystä poliisin tulkinnan mukaan makkara ei ole voinut paeta itse - paketointivaiheessa sille ei annettu mukaan teräasetta. Makkaran koostumuksen tuntien tuntuisi varsin epätodennäköiseltä, että se olisi riipaissut sisäpuolelta tuplafolion auki ja paennut paikalta. 

 

tyt%C3%B6t.jpg

 

Tilanne vaatii nopeita toimenpiteitä. Makkara on ollut karkuteillä jo pari tuntia. Voidaanko sitä enää paikallistaa? Voidaanko sitä edes pelastaa? Jos se on pelastettavissa, onko se jo täysin kylmettynyt? Viimeiseen seikkaan tutkinnanjohtaja joutuu ikäväkseen toteamaan, että Suomen kesäisissä olosuhteissa makkara on väistämättä jo kylmennyt, mikäli se ei ole heti päässyt johonkin lämpimiin olosuhteisiin foliosta poistuttuaan.

Poliisi ottaa saunalta laajat tassun- ja sormenjälkitunnisteet. Paikalta löydetyistä hiuksista ja koirankarvoista teetetään mittavat dna-näytteet. Niiden perusteella vaikuttaisi siltä, että saunomassa ovat olleet mökillä oleskelijat. Tämä ei tullut suinkaan yllätyksenä. Tuoreita, ulkopuolisia jälkiä ei havaita. Makkaran omat jäljet hiipuvat lattianrajaan. Tämä saadaan selvitettyä tarkoilla hajujälkitesteillä. Ilmeisesti makkarat ovat siis paketista poistuttuaan ainakin osittain käyneet lattialla. Mitään muita merkkejä, kuten makkaranpalasia, että lattialta löydy. Lattialla on kuitenkin jäämiä kosteudesta, joka voidaan yhdistää sylkeen. Aivan kuin lattiaa olisi nuoltu. Tutkinnanjohtajan järkeen tämä ei käy ensinkään. Miksi joku olisi nuollut lattiaa? 

 

hertta.jpg

 

Paikallaolijat luonnollisesti ristiinkuulustellaan moneen kertaan. Kaikki vakuuttavat varsin uskottavasti syyttömyyttään eikä kukaan pysty myöskään osoittamaan kiistattomasti toisen osapuolen syyllisyyttä. Paikalla oli normaaliin tapaan saunottu, välillä vilvoiteltu, välillä pulahdettu järviveteen. Ei kukaan erityisesti kiinnittänyt huomiota muovivadissa odottavaan välipalaan, joka oli pian tarkoitus nautiskella. 

Tutkinta junnasi paikoillaan ja kiuasmakkaran katoamisesta oli jo useita tunteja. Saunan lämpö oli jo aikaa sitten hiipunut latteaksi ja niin tutkintaryhmän kuin asianosaisten pinna alkoi kiristyä - olihan tässä oltu syömättä jo useita tunteja. Poliisi ei voinut muuta kuin julistaa kiuasmakkaran kadonneeksi.

Yhtäkkiä tutkintaan avautui aivan uusi käänne. Mökkirantaan lehahti yhdeksän sorsaa. Ne oikoivat kaulojaan ja pyörittelivät hermostuneena päätään. Tutkinnanjohtajan epäluulo heräsi heti. Linnut käyttäytyivät varsin hermostuneesti, aivan kuin niillä olisi jotain salattavaa. Ne kuikuilivat ympäriinsä ja kauhoivat vettä suurilla räpylöillään. Tutkinnanjohtaja määräsi välittömästi Mäyräkoirapoliisin sukellusveneen järviveteen. Huomaamaton, uusinta teknologiaa käyttävä sorsanmallinen vene lipui parven keskelle ja sukelsi kuvaamaan näkymiä pinnan alla. Tutkinnanjohtaja ei voinut olla huomaamatta suuria, vahvan näköisiä räpylöitä jotka piiskasivat vettä. Noilla saisi näppärästi foliopaketin repäistyä auki...

marjastaa2.jpg

Kun tutkinnanjohtaja alkoi lukea laiturilta kovaan ääneen sorsaporukalle sen oikeuksia ja kuinka kaikkea mitä sorsat tekisivät tai jättäisivät tekemättä, voitaisiin käyttää niitä vastaan, ne hermostuivat totaalisesti ja poistuivat suureen ääneen paikalta. Sen selvempää todistusta sorsien syyllisyydestä kiuasmakkaran katoamiseen ei voisi saada! 

Kadonneen kiuasmakkaran tapaus oli ratkaistu.


Iltapalaksi koko porukka nautiskeli eilisen päivän lettuja.

 

-the end-

tiistai, 30. toukokuu 2017

Mäyräkoirapoliisin tutkimuksia: Kakkakepponen kesäyössä

Silminnäkijähavaintojen ja Mäyräkoirapoliisin tutkintatietojen mukaan on tapahtunut seuraavaa:

Viime yönä eräässä tamperelaisessa huoneistossa oli meneillään normaali arkiyö. Tietojen  mukaan paikalla on ollut palveluskunnan edustajia sekä kaksi (mäyrä)koiraa (nimet muutettu). Yöpuulle oli käyty normaaliin tapaan, koirat vielä viimeisenä käyneet takapihalla pyörähtämässä. Asianosaisen kertomuksen mukaan mikään ei viitannut siihen, että tilanteessa oli jotakin epänormaalia. Ovet lukittiin nukkumaan käydessä kuten aina muulloinkin, ikkunat olivat kiinni. Mitään merkkejä vieraista tai asiaankuulumattomista kulkijoista ei tässä vaiheessa ollut. 

 

pieni%20lepohetki%20pienempi.jpg


Palvelusväen edustajan mukaan noin kello 3:30 toinen koirista, kutsuttakoon häntä nyt nimellä "HH", pyrki tomerasti sänkyyn. Yleensä tämä tapahtuma sattuu huomattavasti myöhemmin, vasta noin 5:30-06 välisenä aikana. Tämä seikka ei vielä kuitenkaan herättänyt epäluuloja. Noin puoli tuntia myöhemmin "heräsin järkyttävän pistävään pa.. kakan hajuun" (suora lainaus palvelusväen edustajan lausunnosta tutkintapöytäkirjasta, jatkuu:) "Haistoin "HH":ta mutta se ei ollut pieraissut. Kyse oli nyt jostain huomattavasti vakavammasta".


Asianosaisen kertomuksen mukaan hän oli laittanut valot päälle ja noussut epäluuloisena sängystä. Koirat nukkuivat rauhallisesti, "HH" sängyssä peiton alla ja "MA" (kutsuttakoon toista koiraa näin) omassa pedissä lattialla kahden viltin alla. Haju oli silti karmea, vaikka ilma myöskään "MA":n ympärillä ei haiskahtanut pierulta saati normaalia pahemmalta. Haju tuntui tulevan sängyn alta. Palvelusväen edustaja laskeutui lattialle pahaa-aavistamattomana ja kohtasi "mieleenpainuvan näyn."  Sängyn alla vilvoitteli ehta kakkapökäle. Seuraavista hetkistä ei ole tarkkaa tietoa, eikä Mäyräkoirapoliisi saanut kokeneempienkaan psykologien avustuksella aivan tarkkaa kuvaa tapahtumien kulusta. 

 

ikkunassa.jpg
 

Varmaa on kuitenkin se, että jotain aamuyön tunteina tapahtui (ainakin mielikuvituksessa). Valitettavasti todistusaineistoa ei jäänyt, koska palvelusväen edustaja oli ajattelemattomasti napannut kökäleen talouspaperiin ja kiikuttanut eliminoitavaksi. Edes kuvaa hän ei rikospaikalta näpännyt. Mäyräkoirapoliisi on yrittänyt rekonstruoida tilannetta liitumaalauksin, mutta ei ole varmaa edes se, miten päin tai missä asennossa ylipäänsä pökäle on sängyn alla levännyt. Arvioiden mukaan se ei voinut olla kovin suuren eläimen pökäle, koska oli kooltaan ilmeisen pieni. Miltään ns. hätäkakalta se ei myöskään vaikuttanut, koska oli ollut varsin kiinteä ja hyvinvoiva. 


Tilanne oli järkyttänyt palveluskunnan edustajaa siinä määrin, että hän soitti heti aamusta Mäyräkoirapoliisin paikalle. Perustavanlaatuistenkaan rekonstruktioiden, valheenpaljastustestien, tassun- ja sormenjälkikokeiden jälkeen ei voida varmuudella sanoa, mitä huoneistossa on tapahtunut. Onko siellä lukituista ovista huolimatta vieraillut joku pienikakkainen eläin yön aikana? Voiko koko tapahtuma olla vain ylirasittuneen, erityisherkän palvelusväen edustajan mielikuvituksen tulosta? Mitään todisteitahan kakkareesta ei jäänyt, on ainoastaan väitetty haju-, näkö- ja tuntohavainto pökäleestä. 

 

veijari.jpg


Asianosaisen mielestä tutkimuksissa olisi otettava huomioon se seikka, että normaalista poiketen "MA" ei aamukävelyn aikana kakannut ollenkaan, mikä on kuulemma varsin epätyypillistä. Mäyräkoirapoliisin mukaan tällaisella täysin asiaankuulumattomalla sivuseikalla ei ole mitään tekemistä kyseisen väitetyn kakkakepposen kanssa. Välillä aamulla kakattaa, välillä ei, ei se tee kenestäkään rikollista.


Tutkimukset jatkuvat yhä, mutta vaikuttaa siltä, että helppoa ratkaisua tilanteen selvittämiseksi ei ole. Näyttääkin siltä, että tapahtuma on todisteiden puutteessa luokiteltava mielikuvituksen tuotteeksi.

 

sunnuntai, 28. toukokuu 2017

Hertta the Manageri Hillevin päiväkirjasta: MISSION KESKIVAIKEA - Mäyräkoirat matkalla rally-tokon SM-kisoihin

MOTTO: Ikinä ei pidä lähteä sille linjalle, että mäyräkoiran kanssa olisi joku asia yhtään sen hankalampaa tai vaikeampaa kuin jonkun muun rotuisen koiran kanssa. Yhtä lailla nää syö, nukkuu, pieree ja kakkaa siinä kuin mikä tahansa muukin hauva. Joskus myös tottelevat. Tästä syystä managerin roolissa en tunne termiä MAHDOTON  - on vain keskivaikeita asioita! 

TEHTÄVÄ: Taustana: tuli sellainen idea, että miksei mäyräkoirat voisi osallistua joukkueena rally-tokon SM-kisoihin? Lajihan on siitä mahtava, että siellä ei koiraa karvoihin katsota, jalkojen mittaa ei naureta (eipä...!), eikä persjalkojen töpötystä tehtäväradalla katsota ollenkaan kummeksuen (njaa..). No totta on se, että laji on ihanan avoin ja suvaitsevainen ja ennen kaikkea se sopii kaikille koirille. Ja vähän kömpelömmille ihmisillekin. Tosin suotavaa olisi tietenkin, että ohjaaja osaisi kävellä suht suoraan, välttäisi törmäämästä kyltteihin, ja muistaisi aika ajoin hengittää. Se on todettu, tässäkin lajissa, yllättävän tärkeäksi elementiksi se hengittäminen. Totta on sekin, että tasapisteiden sattuessa sijoituksen määrittää suorituksen nopeus – siinä kyllä persjalka ei pärjää pitkäjalkaisemmille kollegoilleen. Vaikka muuten suorituksen nopeudella ei ole tässä suurta merkitystä. Koiran olisi hyvä kulkea enemmän eteenpäin kuin alaspäin (ystäväni nenä, oi miksi otat vastaan kaikki ihanat tuoksut maanpinnasta...) ja kokea ohjaaja edes silloin tällöin hieman houkuttelevammaksi kuin kentän pinta / ihmiset ja koirat yleisössä / ihana tuomari joka seisoo tyhjän panttina kentän keskellä. Tässä vaiheessa alkoi jo epäilyttää. Niin siis mäyräkoirat..?

FAKTA: Rally-tokossa kisataan radalla, jossa on erilaisia tehtäväkylttejä. Tehtävät ovat vauhdin muutoksia, käännöksiä, erilaisia asentoja, hyppy, pujottelua jne. Rally-tokon SM-kisat rallatellaan Lakeuden Agilityurheilijoiden toimesta Seinäjoella 19.8. Saman päivän aikana kisataan niin yksilö- kuin joukkuekilpailu. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 16.7. Siihen mennessä koirakolla tulee olla hyväksytty suoritus siltä tasolta, jossa se aikoo kisata. Kaikki joukkueet eivät mahdu mukaan, vaan koirakoiden tulosten perusteella lasketaan joukkueelle karsintapisteet. Joukkueessa tulee olla vähintään kolme koiraa – kaksi alempien luokkien (ALOkas tai AVOin) ja yksi ylemmän luokan (VOIttaja tai MEStari). 

TAVOITE: No ei siinä mitään, lähdetään kokeilemaan! Meikäläinen, Hertta Hillevi, managerin ominaisuudessa, uskon omiini kuin rusakko sammalmättääseen. Ja mites ne huippu-urheilijat aina sanoo: ”Teen omaa suoritusta”. ”Teen parhaani”. Ei voi muuta persjalkakaan! Katsotaan miten käy! Mahdutaanko mukaan ja mitä sitten tapahtuu. 

TULILINJALLA esimerkiksi: Maya, Maya. Tuo pienen mäyräkoiran kehoon syntynyt huolestunut helikopteri. Aina pyörimässä, tekemässä, menossa, huolissaan kaikesta. Päältä sitkeää karvanahkaa, sisällä herkkä sielu. Rally-tokon kisauraa takana tasan kaksi suoritusta alokasluokassa, niistä ihan messevin suorituksin 99 ja 97 pistettä. Suunnitelma oli saattaa Maija avoimeen luokkaan kesän aikana, ennen SM-kisoihin ilmoittautumista. Luontoäiti puuttui peliin ja neidillä alkoi juuri juoksu. Pari jo varattua kisapaikkaa oli peruttava, eikä sitten taida enää kannattaa heinäkuussa yrittää kiireellä suorittaa alokasta loppuun ja saada tulosta avoimesta. Eli näillä tuloksilla Maija yrittää päästä mukaan. Jos nyt jotain miinusta keksis, niin kun meikäläinen ei ole isonsiskon roolissa kertomassa mitä pitää tehdä, voi maikkupaikkulainen olla vähän ihmeissään. Plussaksi rallyyn laskettakoon pienehkö riippuvuussuhde mamiin - tuolla se istuu vessassakin pöntön vieressä tarkkailemassa (en siis näkisi karkaamista suurena uhkana). Mutta kentän tuoksut sitäkin vie! Ja entäs sitten kun sateen sattuessa kisataan sateessa! Ei tuu mittään! Eihän se hienohelma suostunut edes hiekkaan menemään makuulle! Jonkin verran saavat kesän aikana treenata ulkokenttiä.. 

 

maija%20hertta%20mayranen%204%20pienempi

 

Viljami: Charmantti vanha herra, ikää yli kahdeksan vuotta. Samoja piirteitä kuin Maijassa - kaikki pitää tehdä sata lasissa, ei silleen puolivillaisesti tai sinne päin. Viljamin tausta on tokossa, joka onkin auttanut rallyssa suuressa määrin. Nyt Viljami kisaa Voittaja-luokassa ja olisi siis meidän joukkueen ylempien luokkien koira. Viljamin eduksi laskettakoon että se rakastaa temppuja ja kehumista - aivan mainio rally-tokokoira siis! 

 

Viljami.jpg


Valde: Nuorukainen, vasta reilun vuoden ikäinen. Valde on vasta aloittamassa kisaamisen rally-tokossa, eli se tarvitsee luonnollisesti vähintään yhden hyväksytyn suorituksen tätä projektia varten. Valde on siitä näppärä, että se korjailee myös ohjaajan virheitä  -kuulostaa aivan mäyräkoiralta! "Älä tuu mitään vääriä ohjeita antamaan, tää liike tehään näin..!" Näillä herroilla toimii toi meikäläisen kirosana, eli sopa, sosiaalinen palkkaus. Että joku jaksaa motivoitua kehumisesta ja tekemisen ilosta. Meikäläiselläkin on paljon tekemisen iloa, mutta ei aina puhtaan pyyteetöntä  -taka-ajatuksena ei mulla ole kehut, vaan namit. Mutta nostan hattua tällaisille urheilijoille! 

 

Valde.jpg


Ira: Iralla on vankka kokemus - tosin vaan ihan eri lajista! Agilityssa on takana 70 kisastarttia, mutta Ira on rallatellut vasta tämän vuoden maaliskuusta. Kevään tavoitteena on painonhallinta (kuulemma molemmilla asia tarkastelussa, sekä koiralla että ohjaajalla..!), lisäksi hiotaan liikkeet ja askelmerkit kuntoon (yhtenä tärkeänä pointtina ohjaaja opettelee laskemaan kolmeen askeltehtäviä varten.. se on muuten yllättävän hankala tehtävä monelle!). Huippu-urheilijan tavoin Irallakin on treeniohjelmassa monenlaista tekemistä, muunmuassa vesiriistan treenailua. Rally-tokon säännöissä ei vissiin ole erikseen kielletty koiralla eviä, ja se mikä ei ole kielletty, on mäyräkoiran maailmassa sallittu! Nyt Iran tarttis vaan saada se vähintään yksi hyväksytty tulossa alokasluokassa.

 

Ira.jpg
 

 

Muitakin ehdokkaita on, tässä vaan alkua! Nyt seuraillaan alkukesä persjalkojen suorituksia ja katsotaan millainen voisi olla joukkueen kokoonpano. 

Hertta Hillevi, managerina tehtävässä Mission Keskivaikea. (ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua).


PS. Jos ihmettelet, miksen ole kisaajana mukana tässä projektissa, meikäläisellä ei ole tulosta Voittaja-luokasta, joka olisi siis edellytys meikäläisen tapauksessa. Eikä sellaista ihan äkkiä tule! hehehe

maanantai, 20. maaliskuu 2017

Kevät on mäyräkoiran parasta aikaa!

Mäyräkoira on tasalämpöinen eläin. Talvikuukaudet se elelee puolihorroksessa, mutta ei kuitenkaan vararavintonsa turvin. Itse asiassa ravintoa se tarvitsee talvikuukausina, mikäli mahdollista, vielä enemmän kuin muina vuodenaikoina. Jostain syystä horrostaminen on mäyräkoiralle fyysisesti erittäin raskasta aikaa. Tutkimusten mukaan talviaikaan liikkuminen sohvalta ja sängystä niin jääkaapille kuin ruokakupillekin vaatii erityisen paljon energiaa, meillä kaikilla. Jostain syystä kuitenkin tätä energiaa kuluu erityisen paljon mäyräkoiralla.

lapset%20auringossa.jpg

On epäilty, että tämä johtuisi mäyrinkäisen pitkänomaisesta ruumiinrakenteesta. Siinä vaiheessa, kun ruoka ehtii vatsalaukkuun, on etupää jo ehtinyt unohtaa, että vastahan sitä tuli syötyä. Tällainen aivotoiminta ja pohdiskelu siitä, olenko syönyt vai enkö ole syönyt,  on omiaan edesauttamaan suurta energian menekkiä. Nämä ovat tosin vasta teorioita, mitään varmaa tutkimustietoa asiasta ei ole. Onpa jopa väläytelty sellaista vaihtoehtoa, että mäyräkoira nyt vaan pääsääntöisesti on valtavan ahne eläin. 

Mitä tulee energiamenekkiin, jokainen kylkipuolen vaihto, hanurin raaputus, pieraisu ja pussilakanaan kaivautuminen vaatii ponnisteluja ja voimia, joita voi saada ainoastaan oikeanlaisesta ja riittävästä ravinnosta. Aluksi luultiin, että energian tarpeen lisääntyminen johtuu yksinkertaisesti lämpötilan laskusta ja talvella usein esiintyvistä pakkasista, mutta pian huomattiin, ettei tämä ole mahdollista. Nimittäin talvella mäyräkoira viettää joka tapauksessa suurimman osan vuorokaudesta lämpimissä sisätiloissa, vällyjen alla, takkojen edustoilla ja uuninpankoilla.


Lola%20liiskana.jpg


Mutta kevät! Se on mäyräkoiran parasta aikaa! Helmi-maaliskuussa, kun päivä on jo pidentynyt ja aurinkokin viipyilee taivaanrannan yläpuolella, alkaa mäyräkoira heräillä puolihorroksestaan. Eteläisessä Suomessa elävillä yksilöillä tämä "herääminen" tapahtuu luonnollisesti aiemmin kun pohjoissuomalaisilla kollegoilla. Suomen pohjoisimmassa kylässä Nuorgamissa on tavattu mäyräkoira, joka nukkui kuusi kuukautta putkeen kaamoksen aikaan. Syömässä se muisti kuitenkin käydä kaksi kertaa päivässä. 

Toki mäyräkoira  ymmärtää sisäänrakennetun monimutkaisen sääasemansa avulla, että edelleen on talvi. Ulkona ei siis voi vielä pötkötellä nurmikolla, syödä ruohoa tai kieriä linnunkakassa. Mutta sen synopsit vastaanottavat tiedon lisääntyvästä valon määrästä, eikä mäyrinkäistä pidättele silloin enää mikään! Ei ole olemassa niin pientä auringonsädettä eikä niin pientä valonkaistaletta huoneessa, ettei mäyräkoira sitä löydä. Sen koko sisäinen järjestelmä on rakentunut tähän tarkoitukseen: havaitse auringonvalo, mene kohti valoa, valtaa valo, nauti valosta. Mäyräkoiraa ei pidättele mikään: ei huonekalut, perheenjäsenet eivätkä muutkaan esteet, kun se saa havainnon auringonsäteestä. Myöskään huoneistoon osuvan auringonsäteen muodolla, koolla tai sijainnilla ei ole väliä, koska nämä barbapapat osaavat kyllä muokata kehonsa varsin epämiellyttäviltäkin näyttäviin asentoihin ja paikkoihin valonsäteen perässä. 


k%C3%A4ss%C3%A4%C3%A4ks%C3%A42.jpg


Siinä missä talviaikaan jopa yksinkertainen ulkona käynti tarpeiden tekemiseksi voi olla mäyrinkäiselle tuskaa, keväällä on tosiaankin toinen ääni kellossa. Nyt se tietää, että on kevät. Niinpä se nököttää ulko-oven edessä päästäkseen varmistumaan sisäisen sääasemansa antamista vihjeistä, että paistaako se aurinko tosiaan ja jos, niin mihin paikkaan sen säteet osuvat. (Tämä siis tietenkin siltä osin miten se ehtii jääkaapin edessä istumiseltaan). On huomattu, että alkukeväästä mäyräkoira saattaa olla vielä varsin epävarma sisäisen sääasemansa antamista merkeistä. Niinpä se käy monta kertaa ovella varmistamassa tilannetta. Synopsit kertovat lisääntyneestä valon määrästä, mutta ulko-ovella totuus saattaa lyödä vasten persjalan kasvoja - räntäsade. Tutkimusten mukaan mäyräkoirien tunneskaala on voimakkaimmillaan juuri keväällä. Toivosta epätoivoon, auringonvalosta räntäsateeseen. 


poseeraa.jpg


Kevään edetessä mäyräkoiraa ei pitele mikään sisällä (paitsi tietenkin vesi- ja räntäsade, pohjoisen puoleinen tuuli, maa- ja ilmankosteus, vesilätäköt, loska ja muut vastaavat luonnonilmiöt). Sen auringonvaloakut ovat pitkän pohjoisen talven aikana tyhjentyneet kokonaan. Ensimmäinen kevätauringonotto terassin seinustalla voi olla jopa liian voimakas kokemus mäyrinkäiselle. Se on niin hullaantunut kevätauringosta, että osaa harvoin olla tarpeeksi varovainen. Tyhjät auringonvaloakut kun eivät pysty yhtäkkiä vastaanottamaan sitä kaikkea valon määrää. Seurauksena voi olla ns. kevätpaskis, eli normaalia suurempi härdelli, pyöritys ja sähläys. Tämä on harvoin kuitenkaan vaarallista. 


Vaarallisempaa on, jos persjalkaa ei päästä nauttimaan etenevän kevään merkeistä. Sellaisesta se voi äityä jopa pahapäiseksi. Kannattaakin jo ajoissa huolehtia palvelijan vastuulle kuuluvista tehtävistä, kuten ikkunoiden pesusta ja verhojen siirtämisestä syrjään. Haluammehan tarjota ystävällemme parhaat mahdollisuudet keväästä nauttimiseen.


Julkaistu Mäyräkoiramme 1 / 2017

tiistai, 14. maaliskuu 2017

Ihana kamala koirankakka

Meidän perheessä on selvästikin ristiriitainen suhtautuminen koiranpökäleisiin. Se on mitä mahtavin asia, kun meikäläisistä ne tulee ulos, oikeannäköisenä, oikea-aikaisesti ja oikeaan paikkaan. Ja tietenkin joka päivä. On joka päiväinen ilon asia, kun koira on terve - syö, juo ja kakkaa. Sitä paitsi niin helppoja tehtäviä kun ensinmainitut ovatkin, itse kakkaamisoperaatio vaatii paljon suunnittelua, ilmavirtojen ja tuulensuuntien tutkimusta. Ja kun prosessi sitten onnistuu, saa siitä iloita.

orton%20effect%20syntt%C3%A4rikuva%20pie


On myöskin varsin ihanaa kohdata ulkoilureittien, polkujen ja teiden varsilla niitä houkuttelevia kakkoja -  kiinnostavan tuoksuisia ja sisällöltään vastustamattomia. Jostain syystä palveluskunta ei tykkää ollenkaan siitä, että napsimme näitä herkkupaloja mukaan sieltä sun täältä. No kun niitä tyrkyllä on, joka paikassa, silmänkantamattomiin! Kaikki kakat eivät ole vastustamattomia, ihmisen suureksi iloksi. Osa pystytään ohittamaan ihan suupielet tiukkana. 

maija%20loikka2.1.jpg


Niin ihana kun se kakka siis luonnollisena asiana onkin, niin on siinä monen mielestä niitä haittapuoliakin. Sen lisäksi, että rohkeimmat maistelee niitä ohimennessään, niillä on myös tapana takertua liisterinomaisesti erinäisiin paikkoihin. Useimmiten kengän- ja tassunpohjiin, lasten vaatteisiin, pyöränrenkaisiin. Siinä kohtaa menee meikäläiselläkin hermo, kun joutuu itsestä riippumattomista syistä pesulle nyrpeän narunjatkeen paapatuksen saattelemana. Se kakkuraisten määrä tuolla pitkin poikin pyöräteitä, jalkakäytäviä, ulkoilureittejä ja portinpieliä on aivan käsittämätön. Siinä saa loikkia kuin Cruisen Tomppa mahdottomissa tehtävissään, jos meinaa puhtain tassuin ja kengin selvitä suosituimmilta koirankakatusreiteiltä takas sohvalle. 

hertta%20hypp%C3%A4%C3%A4%20pienempi.jpg

Ongelma on aina siellä narun yläpäässä. Kunpa kaikki ymmärtäisivät sen, että koira on syytön tähän ikuisuusongelmaan. Ihmistä on vaan kovin vaikea kouluttaa. Eikä sen ajatusmaailmasta oikein ota tolkkua. Viime viikon lopulla törmättiin erikoiseen tilanteeseen. Tai ehkä monelle normaalia, mutta meitä se vähän ihmetytti. Kuljettiin pitkää suoraa aikuisen miehen ja koiransa perässä. Suoran puolessa välissä koira kyykisteli ja jotain siinä sitten kovasti ihmeteltiin ja puuhasteltiin, kunnes matka jatkui.

Kun pääsimme kohdalle, saimme ihailla taidokasta kakanpiilotusta. Pientareelle tupsahtanut kakka oli huolellisesti peitetty lumella niin, että se vaan kurkisteli sieltä pienestä temppelistään. Niin luonnollisen hieno asia kuin kakka onkin, ei ehkä olisi tullut mieleen alkaa sille kirkkoa rakentaa. Paljon pienemmällä vaivalla sen olisi potkaissut ojaan. Pidimme siinä kolmistaan pienen hiljaisen hetken tuolle temppelöidylle kakkuralle. Ymmärsiköhän se ihmisparka, että luonnonlakien mukaan ennen pitkää lumi sulaa, ja sieltä se taas nousee, kakkurainen, kaiken kansan ihmeteltäväksi?

hertta%20hillevi%20pienempi.jpg