lauantai, 23. joulukuu 2017

Hertta Hillevin joulutarina - mielenkiintoisen muovikassin mysteeri

Maailma on täynnä muovia. Muovia on itse asiassa niin paljon, että sitä velloo Tyynessämeressä ja Atlantissa sen kokoisina jättipyörteinä, ettei sitä jätteen määrää pysty edes ymmärtämään. Se on kuitenkin tiedossa, että eläimet, saati mäyräkoirat,  eivät siihen luonnon kiusaamiseen ole syyllisiä. Mäyräkoira itse tuottaa ja tarvitsee niin vähän muovia, ettei siitä pyörteeksi ole. Joskus se saattaa epähuomiossa ja ahneuksissaan nielaista lelusta tai muusta esineestä irtoavan muovinpalasen, joka voi aiheuttaa pienimuotoisen pyörteen sen mahassa.  Ja kyllähän koirienkin ruokia ja leluja pakataan muoviin, mihinkäs muuhun, mutta syytön se koira siihenkin on. 


Mutta nyt minun piti kuitenkin kertoa eräästä ERITYISESTÄ muovikassista. Se oli sellainen aika tavallinen muovikassi, varmasti ihan sitä synteettistä tai puolisynteettistä tavaraa mitä ne kai yleensä on. Muovikasseja tulee ja menee, mutta tässä oli jotain erityistä. Mennäänpä hieman ajassa vielä taaksepäin...


taustakuva%20joulu2.jpg


Eräässä eteläsuomalaisessa kodissa oli tavallinen joulunalusaika. Pientä orastavaa hössöttämistä ja huuseerausta. Jääkaappi alkoi täyttyä hissukseen pienistä jouluun liittyvistä herkuista ja ikkunassa oli jo pari viikkoa roikkunut joulutähti, muovinen sekin. Torttuja oli vedetty jo pellillinen, mutta siitä eivät valitettavasti perheen mäyrinkäiset olleet kovin suurta osaa saaneet. Me emme tunne tätä perhettä sen tarkemmin, mutta voidaan siis kuitenkin olettaa, että aika normaalia joulun odotusta siellä elettiin. 


Tulipa sitten iltapäivä, jolloin palvelija kotiin tullessaan rojautti eteiseen muutaman kassillisen tavaraa. Paikallisen marketin ruokakasseja siinä oli ainakin pari. Säkillinen vessapaperia saattoi myös olla. Perheen mäyrinkäiset eivät olleet suinkaan mitään eilisen teeren yksilöitä, vaan ne kyllä huomasivat ja noteerasivat että tavaraa tuli. Huomattiin myös eräs mielenkiintoinen muovikassi joka poikkesi marketin ruokakasseista. Toki ruokakasseistakin tuli mielenkiintoisia tuoksuja, mutta tämä yksi kassi oli sellainen vähän laihempi kassi, josta leijaili kuitenkin erityisen hyvät tuoksut. Se oli myös väritykseltään erilainen kuin muut. Ikäänkuin sen kyljessä olisi ollut eläintarvikeliikkeen logo!


profiilikuva.jpg


Mysteeri oli kuitenkin käsillä. Mitä voi tapahtua niin pienessä hetkessä? Mäyräkoirat olivat havainneet tämän mielenkiintoisen pussukan porttinsa takaa. Portti avattiin, ja tadaa -  pussukka oli poissa. Se oli kertakaikkiaan kadonnut kuin tuhnu tuuleen. Vain lempeä tuoksahdus jäi leijailemaan eteiseen (ei tuhnusta, vaan siitä kassista).


Nelijalkaiset ystävämme toivoivat, ettei kassi ole päätynyt Tyynenmeren pyörteeseen pahaa aavistamattomien kalojen ja lintujen syötäväksi. Ennen kaikkea ne toivoivat, että itse kassin sisältö ei olisi missään päiväntasaajan korkeudella, vaan mieluummin hyvinkin lähellä. Siihenhän myös kaikki havainnot viittasivat - näkö- ja hajuaistihavainto eteisen lattialla levähtäneestä muovipussukasta. Ja kirjoittamattoman, seuraavaan artiklan painokseen toki mukaan otettavan, säännöksen mukaan mäyräkoiralla on aina oikeus penkoa palvelijan kaupasta tuomat tavarat. Ikäänkuin laadunvarmistuksena jos ei muuta. Siksikin tilanne oli varsin epäilyttävä ja poikkeava. 


Kauppakassit tyhjenivät nopeasti jääkaappiin ja keittiön hyllyille, mutta mysteeripussukka pysyi mysteerinä. Palvelusväki väitti kivenkovaan, ettei sellaista ole ollutkaan, ruokien tuoksut ovat sekoittaneet nenämestarien hajuaistin. Tilanne oli täydellinen blokki, kumpikaan osapuoli ei antanut piiruakaan periksi omasta näkemyksestään. 


Ei liene yllätys, että Mäyräkoirapoliisi  ® oli kutsuttava paikalle pikimmin. Kiirehän heillä luonnollisesti oli tähän aikaan vuodesta, toinen vuoden sesongeista kesän ohella. Kesällä ne ratkoivat muunmuassa grillimakkaroiden katoamisia ja muita vastaavia mysteereitä, joulun alla taasen hämmennystä aiheuttivat esimerkiksi ennalta arvaamattomasti ja yllättäen auki revenneet lahjapaketit. 


pikkutonttu%202%20hm.jpg


Viimein ovikello soi! Perheessä luotettiin Mäyräkoirapoliisiin kuin kallioon. Nyt saataisiin tämä mysteeri ratkaistua! Oven takana oli pitkäpartainen vanhempi herra, joka näytti virkamerkkiään yskähtäen. Itse asiassa sen parta oli niin pitkä, ettei sellaista ollu kuunaan karkeakarvaisella mäyräkoiralla näillä seuduilla nähty. Harmaa parta ulottui melkein maahan asti. Etsivä oli myös hieman pullukka, keskivartalotyyppisesti. Sinisen poliisitakin sijaan sillä oli päällään punaharmaa villaneule ja vyötäröllä roikkui suurennuslasi. Mitään muistiinpanovihkoa saati tutkimusvälineitä sillä ei ollut mukana.  Määrätietoisesti se kuitenkin astui sisään, henkäisi suurennuslasiinsa ja pyyhkäisi lasin pintaa parrallaan. Perhe tuijotti etsivää silmät suurina. Se katseli eteisessä ympärilleen suurennuslasin läpi ja mumisi partaansa. 


- Aika selvä juttuhan tämä on, se sitten viimein lausahti harvakseltaan. - Ei tässä kukaan ole oikeassa tai väärässä. Näin heti, että teillä on tuo vessan ovi raollaan. Monesti luullaan, että tontut pääsevät kulkemaan ainoastaan tonttuovesta, mutta kyllä ne käyttävät mielellään myös vessanovea. Onhan siitä helpompi kulkeakin. Tässä on varmasti käynyt niin, että aloitteleva tonttu on ollut liikkeellä vähän väärään aikaan, samaan aikaan palvelusväen kaupastatulon kanssa. Siinä on mennyt sitten Prisman pussit ja muut pussit vähän sekaisin. 


tontut%20pienempi.jpg


Perhe tuijotti edelleen etsivää, hieman jo nyökkäillen. Olihan niitä tonttuja varmaan liikkeellä näin joulun alla, mutta että ne tulisivat sisälle asti, ja vielä vessan ovesta. Tämä oli ennenkuulumatonta. 


Etsivä suki partaansa ja hymyili jo hieman. - Olen kuullut täältä main ihan hyvää palautetta tontuilta. On hoidettu sairasta perheenjäsentä ja sen sellaista pyyteetöntä toimintaa. Siksi varmaan tontutkin ovat olleet ahkerasti liikkeellä. Nyt kun tämä asia näyttääkin aivan selvältä, niin olisinkos voinut saada pienen palan särvintä välipalaksi?


Perheenjäsenet ryntäsivät kukin jääkaapille. Etsivälle varmaan maistuisi lihapulla tahi kinkunsiivu! Mutta kun he sitten palasivat eteiseen lihapullan ja kinkunpalan kanssa, ei siellä enää ollut ketään. Ilmassa leijaili ainoastaan vieno riisipuuron tuoksu...


-the end-


torstai, 14. joulukuu 2017

Mäyräkoirain talviolympialaiset

Kuten tiedämme, talviolympialaiset lähestyvät! On siellä monenlaista talvista lajia, atleettisia urheilijoita ja vauhdikasta menoa. Mäyräkoirillakin on olympiaturneensa! Niiden talviolympialaiset jatkuvat läpi ihan koko talven. Mäyräkoirien talviliikkumisen edistämiskeskus ry esitteleekin tässä nyt muutamia mäyrinkäisten talviolympialaisten lajeja.

 

Lattialämmityslankutus

Lajissa otetaan mittaa niin kestävyydestä kuin ulottuvuudesta, ja laji sopiikin ainoastaan huippukuntoisille. Lattialämmityslankutuksessa kilpailijat makaavat lattialla, luonnollisesti lämmitetyllä sellaisella, ja lankuttavat pitkin pituuttaan lattiassa. Yksikään kehonosa ei saa liikkua. Paikallapysymisen lisäksi lajissa mitataan myös ulottuvuutta ja arvostelussa huomioidaankin se, kuinka laajalle mäyrinkäinen pystyy itsensä lankuksi levittäytymään. Ei heikkohermoisille. Tuoreessa muistissa on vielä vuoden 1989 semifinaali, jossa kilpailunjärjestäjällä oli vahingossa lattialämmitys asetuksessa 15, kun virallisissa kisoissa suositellaan kymppiä. Ainoastaan yksi kilpailija suoriutui koko tehtävästä läähättämättä ja voitti näin ylivoimaisesti. Mainittakoon, että kilpailija tuli Nigeriasta.

 

joulukortti2.1.jpg

 

Sohvapaini

Varsin tunnettu talvilaji, jossa mäyräkoiran suoritus arvostellaan kahdella mittarilla: aika ja tyylipisteet. Mäyräkoiran tulee valloittaa sohva niin nopeasti kuin se on mahdollista, mutta huomioiden myös sujuvat toimintatavat. Sohvalta karkotettavien puremista tai muuta vastaavaa ei suvaita, tällaisesta toiminnasta seuraa automaattisesti hylkäys. Sen sijaan oveluus, kehonkäyttö ja huijaaminen on täysin sallittua ellei jopa arvostelussa suotavaakin. 

 

paini.jpg

 

Pussilakanasukellus

Vaativa laji, joka edellyttää tiukkaa hermoa ja rauhallisuutta. Mäyräkoirat kilpailevat nopeudessa ja puhtaassa suorituksessa - kuka löytää nopeimman ja sujuvimman reitin pussilakanan suuaukosta sisään, kierros pussilakanan pohjan kautta ja suuaukosta takaisin ulos. Vaikka kuulostaa helpolta, laji on koitunut monen mäyräkoiran kohtaloksi viimeistään semifinaalivaiheessa. Suoritusnopeus on olympiatasolla jo niin huippuluokkaa, että pussilakanaan ei parane jäädä yhtään haahuilemaan. Ja jos erehtyy reitissa ja yrittää ulos pienestä päätyreiästä, on peli pelattu.

 

Ruokaralli

Tämä on monen olympiaurheilijan lempilaji ja mikä parasta - tähän pystyy valmistautumaan läpi vuoden. Ruokarallissa kilpailijat jaetaan kokonsa perusteella muutamaan luokkaan. Tarkoitus on löytää ruoan lähde niin nopeasti kuin mahdollista. Tämän jälkeen alkaa ehkä lajin hankalin vaihe  -ruoka täytyy saada napattua itselleen tavalla tai toisella. Ovelimmat ja taitavimmat kerjääjät pärjäävät tässä! Ruoka voi olla piilossa, tai esillä mutta hankalassa paikassa tai vaikkapa ihmisen käsissä. Erittäin mielenkiintoinen laji, joka mittaa olympialaisten henkeä arvostaen kilpailijan taitoja varsin monipuolisesti. 

 

katsoo.jpg

 

Sängynkarvaaminen

Ei ole niin helppoa kuin kuulostaisi! Parhaat olympiasuoritukset ovat tuottaneet yhden yön (erän) aikana litratolkulla karvaa! Tässä lajissa punnitaan jyvät ja akanat, karvalliset ja vähemmän karvaiset. Päätavoitteena on saada tuotettua ihmisen sänkyyn mahdollisimman paljon karvaa yhden erän kuluessa. Erän päätyttyä karvat irrotetaan ja punnitaan. Luonnollisesti kilpailijat jaetaan koon ja karvanlaadun perusteella eri luokkiin. Parhaat suoritukset ovat henkistä taistelua ja tiukkaa kyljen hinkkaamista vuodevaatteisiin. Onpa tässä vuosien varrella nähty jopa aamulla kylkiään aristavia kilpailijoita, niin tiukkaa on karvaaminen ollut.

 

Ylälaudeshakki

Ylälaudeshakki on talviolympialaisten uudempia lajeja. Siinä muutama kilpailija kerrallaan lähtee ottamaan mittaa kestävyydestään ja hoksottimistaan löylyihin. Kilpailu alkaa alalauteelta ja tavoitteena on kaikkia keinoja käyttäen päästä etenemään ylälauteelle ja vallata sieltä paras paikka. Ikimuistoisimpina suorituksina muistamme toki kaikki vuoden 1997 finaalin, jossa venäläismäyräkoira kirjaimellisesti kiipesi reittä pitkin ennätysajassa ylälauteille. Aikaa sillä kului finaalin voittoon alle 20 sekuntia. Tyypillisimpiä suorituksia on kuitenkin kerjäämällä tai muutoin oveluutta käyttäen saatu nostoapu ylemmälle lauteelle. Tämän lisäksi on koko ajan huomioitava kilpakumppaneiden eteneminen. Ylälauteen parhaalla paikalla vesikiulun vieressä kun on tilaa vain parhaalle.

 

sauna.jpg

perjantai, 22. syyskuu 2017

Otteita palvelijan päiväkirjasta

Note to self: Mäyräkoira on sellainen koira, että sille ei parane antaa pikkusormea. Ei se mikään piru ole mieleltään, mutta melkoisen ovela eläin ja taitava oppimaan hetkessä sen käyttäytymisen, jolla saa itselleen mieluisimman lopputuloksen. Mäyräkoiran kanssa arjessa pitää vaan olla jämäkkä. Ihan sellainen perususkottava tyyppi, joka pitää kiinni niistä pelisäännöistä, mitä on etukäteen ajatellut ja suunnitellut noudattavansa. Ei se mitään ydinfysiikkaa ole.  Minäkin pystyn siihen!

hertta3%20pienempi.jpg

*kraaps kraaps* Epämääräinen ripinä oli jatkunut jo tovin. Hetken on hiljaista, ja sitten taas *kraaaaps*. Napsautan valon päälle ja vilkaisen lattian suuntaan. Siinähän se taas on. Sängyn vieressä lattialla istuva pienoismäyräkoira. Viikon verran se on tullut tuohon joka aamu neljältä. Ellei ole jo sitä ennen nyyhkyttänyt ja nikotellut pedissään rypistyneitä peittojaan. Teelautasen malliset tummat silmät hehkuvat syyttävinä, suorastaan kuumeisina. Toinen etutassu on juuri kohonnut ylös, kohti patjan reunaa. Syyllistävä *kraaps*. Katson hetken tätä näkyä kuin huumaantuneena, kunnes saan sammutettua valon ja käännän selkäni koiralle. 

En saa enää unen päästä kiinni.

Arki on helpompaa koiran kanssa, kun toimitaan tiettyjen sääntöjen mukaan. Koira hyväksyy nopeasti säännöllisesti toistuvat toimintamallit. Ihminen on laumanjohtaja, joka omalla tekemisellään ja olemuksellaan tuo turvallisuuden tunteen myös perheen nelijalkaisille jäsenille. Kun ihminen määrittelee arjen rutiinit ja aikataulut, koiran on helppo sopeutua.  Mäyräkoira ei ole poikkeus.  Olen lukenut useita koirankoulutusoppaita ja -artikkeleita. Tässä ei voi epäonnistua! 

maija2%20pienempi.jpg

Herään kännykän vaativaan piippaukseen. Lihakset tuntuvat jäykiltä, käsi on ollut jotenkin huonossa asennossa. Nostan peitonkulmaa varmistaakseni epäilykseni. Jep, mäyräkoira on vallannut tyynystä puolet ja ilmeisesti maannut oikean käteni päällä. Muistan heränneeni montaa kertaa yön kuluessa tarkistamaan, että mäyrinkäisellä on kaikki hyvin  - ettei se ole putoamisvaarassa, ja että sillä on hyvä asento ja tarpeeksi peittoa. Sitä edeltävistä tapahtumista ei ole oikein tarkkaa mielikuvaa. Saattoi käydä niin, että kun kahdeksantena yönä heräsin teelautasten vaativaan tuijotukseen, olen mahdollisesti nostanut mäyrinkäisen epähuomiossa sänkyyn. Muistikuvat ovat hataria. Joka tapauksessa, kiitollisuuttaan mäykky päästää tuhnun suoraan tyynynpuolikkaalleeni. Puutunutta kättäni pistelee vielä työmatkalla. Tuntui kuitenkin ihanalta puristaa lämmin, tuhiseva koira kainaloon. Tuntuu, kuin se olisi katsonut minua nyt jotenkin hyväksyvämmin. 

Mikä tahansa koira kerää ylipainoa otollisissa olosuhteissa. Ei ole terveellistä sellainen. Mäyräkoira varsinkaan ei tee poikkeusta. Voit olla varma siitä, että yksikin saatu makupala ruokapöydästä tai sohvalta herättää sen mielenkiinnon. Voiko tämä olla todellakin näin helppoa? Millaisella toimintatavalla onnistun tässä parhaiten? Siinä täytyy vaan pitää pää kylmänä. Ei ole mäyräkoiran suu tuohesta eivätkä aivot umpiluuta. Se on mestari yhdistelemään asioita. Niinpä se johdonmukaisuus! Onneksi tämä ei ole vaikeata. Se mikä ei ole sallittua tänään, ei ole sallittua myöskään huomenna. Ihminen määrittelee rajat joiden puitteissa arkea eletään. Yksinkertaista!  

Olen ihmetellyt tuota sinnikkyyttä, jolla mäyrinkäinen jaksaa tavoitella päämääräänsä. Joka kerta kun syön, kohtaan sen teelautasten syyllistävän katseen jostain päin. Ei se tule välttämättä viereen kyttäämään, vaan katselee huoneen toiselta puolelta tai pöydän alta tai porautuu katseellaan selkääni. Ei se ole yhtään röyhkeä. Vielä ainakaan. Mutta mistä se tietää tämän jutun juonen? En ole koskaan antanut sille mitään ruokapöydästä. Muistaakseni. Kerran saattoi pudota jotain. No niin, keittiöstä tietenkin tulee pudoteltua kurkun- ja juustonpalasia lattialle. Vahingossa siis. Tarkoituksena on tietenkin, että jos jotain ylimääräistä koiralle tarjotaan,  sen eteen pitää tehdä joku pieni temppu. Mutta ainahan sitä ei tietenkään muista tai ehdi pyytää. Mutta sohvalta ei ole ainakaan mitään annettu! 

k%C3%A4vyt%20pienempi.jpg

Olen alkanut tulla siihen lopputulemaan, että mäyräkoira kokeilee, tunnustelee kepillä jäätä. Miten pitävät ihmislauman pelisäännöt ovat, onko niiden rajoja mahdollista oikaista, laajentaa tai katkaista? Se ei todennäköisesti tule silmät kiitollisuudesta kiiltäen hyväksymään kaikkia ihmisen asettamia toimintatapoja. Siis niitä yksinkertaisia, kaikille koirille sopivia toimintamalleja, joiden luvattiin toimivan, kunhan niitä johdonmukaisesti noudattaa! Keskustelua saattaa tulla niinkin yksinkertaisista asioista kuin hihnan päässä sujuvasti liikkumisesta. Saati sohvalla ja sängyssä nukkumisesta. Kerjäämisestä. 
 
Ulkona sataa. Olen lopultakin saanut kaivettua kaapista ylleni sadevaatteet ja kumisaappaat. Kohta alkaa jo olla kiire. Mäyräkoiria ei vaan näy missään. Hetki sitten niillä oli kova kiire haistelemaan yön aikana tulleita uusia tuoksuja. Tuntuu siltä, että kun heitin sadevaatteet kaapista lattialle, mäykyt jostain syystä hävisivät. Pfiuuhh, ei näy missään. Parilla namilla saan ne viimein houkuteltua eteiseen ja silminnähden vastentahtoisesti ulos. Nämä koirat eivät taluttajaansa vedä, paremminkin päinvastoin. Paitsi tietenkin jos olosuhteet ovat otolliset, kuten jos polun päässä pällistelee rusakko. Silloin ei vesisadekaan haittaa, kun pingotaan perään hihnat laulaen. Pikaiset pissat vesisateessa ja äkkiä takaisin sisään. Korvat luimussa, teatraalisesti täristen ja taas se syyttävä katse silmissä. 

Kun tulen töistä, sängyn alla on kakkapökäle. 

tyt%C3%B6t%20pienmpi.jpg

Olen alkanut hieman epäillä koirankoulutusoppaiden antia. Olen toiminut täsmälleen annettujen neuvojen mukaisesti. Ihan johdonmukaisesti olen toiminut, muistaakseni. Koira on koira. Mäykkykin. Sillä on laumassa oma paikkansa, lattialla oma petinsä. Miksi sitten herään joka aamu siihen, että mäyrinkäinen vetelee sikeitä meikäläisen tyynynkulmalla, pahimmillaan hanuri vasten leukaani? Miksi se tulee syyttävän näköisenä tuijottamaan meikäläistä, kun syön? Miksi se on aina parhaalla paikalla - sohvalla vilttien alla, pussilakanoissa, sylissä rapsutettavana?  

Kummassakaan mäykyssä ei ole mitään vikaa. Ne ovat aivan täydellisiä. Sinnikäitä ja sitkeitä pirulaisia ne kyllä ovat. Äärimmäisen johdonmukaisia palvelijansa kouluttamisessa, vaikka piti olla päinvastoin.
Ja liian suuret silmät niillä on.

Ja ihminen on vaan niin kovin heikko.

 

Julkaistu Mäyräkoiramme 3 / 2017

marjastaa2.jpg

perjantai, 4. elokuu 2017

Hertta Hillevin kesädekkari: Kadonneeksi julistettu kiuasmakkara

Makkara, sellainen oikein pyöreän mallinen pötikkä, lenkiksikin kutsuttu, oli todistettavasti mennyt läpi paikallisen pikkukaupan viivanlukulaitteesta. Kuitissa kyseinen pötikkä komeili omalla rivillään ja kauppakassista se siirtyi todistajain läsnäollessa jääkaappiin. 

Kun tuli saunanlämmityksen aika, makkara pääsi oikein etuoikeuksiinsa. Se otettiin esiin muovipakkauksesta ja paketoitiin pätkittynä tiukkaan foliopakettiin. Tälläkin työvaiheella on useita silminnäkijöitä, jotka voivat todistaa makkaran siirtymisen jääkaapista foliopakettiin. Melkoinen tuoksukin jo levisi mökkiin tässä vaiheessa jääkaappikylmästä makkarasta. Se ei jäänyt huomioimatta.

Tutkintapöytäkirjasta voimme myös todeta, että makkara on kulkeutunut muutaman kymmenen metrin matkan mökiltä rantasaunalle ja siellä kiukaalle. Kun kiukaan kivet ovat alkaneet lämmetä, foliopaketista on alkanut levitä huumaavaa tuoksua ympäristöön. Voisi kuvitella, että tyynessä illassa tuoksu ei hajoaisi laajalle, mutta päinvastoin. Ylhäältä mökiltä tultiin sankoin joukoin, nenät ja kuonot pystyssä kohti miellyttävän tuoksun lähdettä. 

 

maija.jpg

 

Saunomisen ajan kiuasmakkara oli omalla paikallaan kiukaalla. Tästäkin on useita silminnäkijähavaintoja ihan ylälauteilta asti. Ylälauteilla on ollut suorastaan ruuhkaa, ilmeisesti tuoksu on kohonnut houkuttelevasti kohti saunan kattoa. Kun kiuasmakkarat oli julistettu valmiiksi  - kauttaaltaan lämpimiksi - paketti siirrettiin muoviseen vatiin vilpolan puolelle odottamaan pian tapahtuvaa herkutteluhetkeä. Paikalle oli varattu sinappia kruunaamaan välipalahetki.

Tässä kohtaa tapahtumain kulku alkaa muuttua hieman epävarmemmaksi. Aiemmista tapahtumista varsin yhteneväiset silminnäkijähavainnot muuttuvat yhtäkkiä toisistaan poikkeaviksi. Ainoa asia, mikä on tässä vaiheessa varmaa, on se, että kiuasmakkara on kadonnut. Tai ainakin osa siitä.

Mäyräkoirapoliisin saapuessa paikalle tilanne on lähes kaoottinen. Foliopaketti muovivadissa on osittain auki ja neljästä makkaranpätkästä kolme on poissa. Jäljellä on yksi makkaranpätkä, joka on lähes piiloutunut foliopesänsä nurkkaan. Ihan ilman vammoja sekään ei ole tilanteesta selvinnyt. Paketti oli tiivisti suljettu, mutta nyt se on repäisty auki - ei nätisti auki rullattu vaan saumakohdasta riipaistu. Folio oli kaksinkertainen, joten Mäyräkoirapoliisin tutkinnanjohtajan mukaan millään ihan heppoisella työvälineellä sitä ei ole auki saatu. Tästä syystä poliisin tulkinnan mukaan makkara ei ole voinut paeta itse - paketointivaiheessa sille ei annettu mukaan teräasetta. Makkaran koostumuksen tuntien tuntuisi varsin epätodennäköiseltä, että se olisi riipaissut sisäpuolelta tuplafolion auki ja paennut paikalta. 

 

tyt%C3%B6t.jpg

 

Tilanne vaatii nopeita toimenpiteitä. Makkara on ollut karkuteillä jo pari tuntia. Voidaanko sitä enää paikallistaa? Voidaanko sitä edes pelastaa? Jos se on pelastettavissa, onko se jo täysin kylmettynyt? Viimeiseen seikkaan tutkinnanjohtaja joutuu ikäväkseen toteamaan, että Suomen kesäisissä olosuhteissa makkara on väistämättä jo kylmennyt, mikäli se ei ole heti päässyt johonkin lämpimiin olosuhteisiin foliosta poistuttuaan.

Poliisi ottaa saunalta laajat tassun- ja sormenjälkitunnisteet. Paikalta löydetyistä hiuksista ja koirankarvoista teetetään mittavat dna-näytteet. Niiden perusteella vaikuttaisi siltä, että saunomassa ovat olleet mökillä oleskelijat. Tämä ei tullut suinkaan yllätyksenä. Tuoreita, ulkopuolisia jälkiä ei havaita. Makkaran omat jäljet hiipuvat lattianrajaan. Tämä saadaan selvitettyä tarkoilla hajujälkitesteillä. Ilmeisesti makkarat ovat siis paketista poistuttuaan ainakin osittain käyneet lattialla. Mitään muita merkkejä, kuten makkaranpalasia, että lattialta löydy. Lattialla on kuitenkin jäämiä kosteudesta, joka voidaan yhdistää sylkeen. Aivan kuin lattiaa olisi nuoltu. Tutkinnanjohtajan järkeen tämä ei käy ensinkään. Miksi joku olisi nuollut lattiaa? 

 

hertta.jpg

 

Paikallaolijat luonnollisesti ristiinkuulustellaan moneen kertaan. Kaikki vakuuttavat varsin uskottavasti syyttömyyttään eikä kukaan pysty myöskään osoittamaan kiistattomasti toisen osapuolen syyllisyyttä. Paikalla oli normaaliin tapaan saunottu, välillä vilvoiteltu, välillä pulahdettu järviveteen. Ei kukaan erityisesti kiinnittänyt huomiota muovivadissa odottavaan välipalaan, joka oli pian tarkoitus nautiskella. 

Tutkinta junnasi paikoillaan ja kiuasmakkaran katoamisesta oli jo useita tunteja. Saunan lämpö oli jo aikaa sitten hiipunut latteaksi ja niin tutkintaryhmän kuin asianosaisten pinna alkoi kiristyä - olihan tässä oltu syömättä jo useita tunteja. Poliisi ei voinut muuta kuin julistaa kiuasmakkaran kadonneeksi.

Yhtäkkiä tutkintaan avautui aivan uusi käänne. Mökkirantaan lehahti yhdeksän sorsaa. Ne oikoivat kaulojaan ja pyörittelivät hermostuneena päätään. Tutkinnanjohtajan epäluulo heräsi heti. Linnut käyttäytyivät varsin hermostuneesti, aivan kuin niillä olisi jotain salattavaa. Ne kuikuilivat ympäriinsä ja kauhoivat vettä suurilla räpylöillään. Tutkinnanjohtaja määräsi välittömästi Mäyräkoirapoliisin sukellusveneen järviveteen. Huomaamaton, uusinta teknologiaa käyttävä sorsanmallinen vene lipui parven keskelle ja sukelsi kuvaamaan näkymiä pinnan alla. Tutkinnanjohtaja ei voinut olla huomaamatta suuria, vahvan näköisiä räpylöitä jotka piiskasivat vettä. Noilla saisi näppärästi foliopaketin repäistyä auki...

marjastaa2.jpg

Kun tutkinnanjohtaja alkoi lukea laiturilta kovaan ääneen sorsaporukalle sen oikeuksia ja kuinka kaikkea mitä sorsat tekisivät tai jättäisivät tekemättä, voitaisiin käyttää niitä vastaan, ne hermostuivat totaalisesti ja poistuivat suureen ääneen paikalta. Sen selvempää todistusta sorsien syyllisyydestä kiuasmakkaran katoamiseen ei voisi saada! 

Kadonneen kiuasmakkaran tapaus oli ratkaistu.


Iltapalaksi koko porukka nautiskeli eilisen päivän lettuja.

 

-the end-

tiistai, 30. toukokuu 2017

Mäyräkoirapoliisin tutkimuksia: Kakkakepponen kesäyössä

Silminnäkijähavaintojen ja Mäyräkoirapoliisin tutkintatietojen mukaan on tapahtunut seuraavaa:

Viime yönä eräässä tamperelaisessa huoneistossa oli meneillään normaali arkiyö. Tietojen  mukaan paikalla on ollut palveluskunnan edustajia sekä kaksi (mäyrä)koiraa (nimet muutettu). Yöpuulle oli käyty normaaliin tapaan, koirat vielä viimeisenä käyneet takapihalla pyörähtämässä. Asianosaisen kertomuksen mukaan mikään ei viitannut siihen, että tilanteessa oli jotakin epänormaalia. Ovet lukittiin nukkumaan käydessä kuten aina muulloinkin, ikkunat olivat kiinni. Mitään merkkejä vieraista tai asiaankuulumattomista kulkijoista ei tässä vaiheessa ollut. 

 

pieni%20lepohetki%20pienempi.jpg


Palvelusväen edustajan mukaan noin kello 3:30 toinen koirista, kutsuttakoon häntä nyt nimellä "HH", pyrki tomerasti sänkyyn. Yleensä tämä tapahtuma sattuu huomattavasti myöhemmin, vasta noin 5:30-06 välisenä aikana. Tämä seikka ei vielä kuitenkaan herättänyt epäluuloja. Noin puoli tuntia myöhemmin "heräsin järkyttävän pistävään pa.. kakan hajuun" (suora lainaus palvelusväen edustajan lausunnosta tutkintapöytäkirjasta, jatkuu:) "Haistoin "HH":ta mutta se ei ollut pieraissut. Kyse oli nyt jostain huomattavasti vakavammasta".


Asianosaisen kertomuksen mukaan hän oli laittanut valot päälle ja noussut epäluuloisena sängystä. Koirat nukkuivat rauhallisesti, "HH" sängyssä peiton alla ja "MA" (kutsuttakoon toista koiraa näin) omassa pedissä lattialla kahden viltin alla. Haju oli silti karmea, vaikka ilma myöskään "MA":n ympärillä ei haiskahtanut pierulta saati normaalia pahemmalta. Haju tuntui tulevan sängyn alta. Palvelusväen edustaja laskeutui lattialle pahaa-aavistamattomana ja kohtasi "mieleenpainuvan näyn."  Sängyn alla vilvoitteli ehta kakkapökäle. Seuraavista hetkistä ei ole tarkkaa tietoa, eikä Mäyräkoirapoliisi saanut kokeneempienkaan psykologien avustuksella aivan tarkkaa kuvaa tapahtumien kulusta. 

 

ikkunassa.jpg
 

Varmaa on kuitenkin se, että jotain aamuyön tunteina tapahtui (ainakin mielikuvituksessa). Valitettavasti todistusaineistoa ei jäänyt, koska palvelusväen edustaja oli ajattelemattomasti napannut kökäleen talouspaperiin ja kiikuttanut eliminoitavaksi. Edes kuvaa hän ei rikospaikalta näpännyt. Mäyräkoirapoliisi on yrittänyt rekonstruoida tilannetta liitumaalauksin, mutta ei ole varmaa edes se, miten päin tai missä asennossa ylipäänsä pökäle on sängyn alla levännyt. Arvioiden mukaan se ei voinut olla kovin suuren eläimen pökäle, koska oli kooltaan ilmeisen pieni. Miltään ns. hätäkakalta se ei myöskään vaikuttanut, koska oli ollut varsin kiinteä ja hyvinvoiva. 


Tilanne oli järkyttänyt palveluskunnan edustajaa siinä määrin, että hän soitti heti aamusta Mäyräkoirapoliisin paikalle. Perustavanlaatuistenkaan rekonstruktioiden, valheenpaljastustestien, tassun- ja sormenjälkikokeiden jälkeen ei voida varmuudella sanoa, mitä huoneistossa on tapahtunut. Onko siellä lukituista ovista huolimatta vieraillut joku pienikakkainen eläin yön aikana? Voiko koko tapahtuma olla vain ylirasittuneen, erityisherkän palvelusväen edustajan mielikuvituksen tulosta? Mitään todisteitahan kakkareesta ei jäänyt, on ainoastaan väitetty haju-, näkö- ja tuntohavainto pökäleestä. 

 

veijari.jpg


Asianosaisen mielestä tutkimuksissa olisi otettava huomioon se seikka, että normaalista poiketen "MA" ei aamukävelyn aikana kakannut ollenkaan, mikä on kuulemma varsin epätyypillistä. Mäyräkoirapoliisin mukaan tällaisella täysin asiaankuulumattomalla sivuseikalla ei ole mitään tekemistä kyseisen väitetyn kakkakepposen kanssa. Välillä aamulla kakattaa, välillä ei, ei se tee kenestäkään rikollista.


Tutkimukset jatkuvat yhä, mutta vaikuttaa siltä, että helppoa ratkaisua tilanteen selvittämiseksi ei ole. Näyttääkin siltä, että tapahtuma on todisteiden puutteessa luokiteltava mielikuvituksen tuotteeksi.