maanantai, 20. maaliskuu 2017

Kevät on mäyräkoiran parasta aikaa!

Mäyräkoira on tasalämpöinen eläin. Talvikuukaudet se elelee puolihorroksessa, mutta ei kuitenkaan vararavintonsa turvin. Itse asiassa ravintoa se tarvitsee talvikuukausina, mikäli mahdollista, vielä enemmän kuin muina vuodenaikoina. Jostain syystä horrostaminen on mäyräkoiralle fyysisesti erittäin raskasta aikaa. Tutkimusten mukaan talviaikaan liikkuminen sohvalta ja sängystä niin jääkaapille kuin ruokakupillekin vaatii erityisen paljon energiaa, meillä kaikilla. Jostain syystä kuitenkin tätä energiaa kuluu erityisen paljon mäyräkoiralla.

lapset%20auringossa.jpg

On epäilty, että tämä johtuisi mäyrinkäisen pitkänomaisesta ruumiinrakenteesta. Siinä vaiheessa, kun ruoka ehtii vatsalaukkuun, on etupää jo ehtinyt unohtaa, että vastahan sitä tuli syötyä. Tällainen aivotoiminta ja pohdiskelu siitä, olenko syönyt vai enkö ole syönyt,  on omiaan edesauttamaan suurta energian menekkiä. Nämä ovat tosin vasta teorioita, mitään varmaa tutkimustietoa asiasta ei ole. Onpa jopa väläytelty sellaista vaihtoehtoa, että mäyräkoira nyt vaan pääsääntöisesti on valtavan ahne eläin. 

Mitä tulee energiamenekkiin, jokainen kylkipuolen vaihto, hanurin raaputus, pieraisu ja pussilakanaan kaivautuminen vaatii ponnisteluja ja voimia, joita voi saada ainoastaan oikeanlaisesta ja riittävästä ravinnosta. Aluksi luultiin, että energian tarpeen lisääntyminen johtuu yksinkertaisesti lämpötilan laskusta ja talvella usein esiintyvistä pakkasista, mutta pian huomattiin, ettei tämä ole mahdollista. Nimittäin talvella mäyräkoira viettää joka tapauksessa suurimman osan vuorokaudesta lämpimissä sisätiloissa, vällyjen alla, takkojen edustoilla ja uuninpankoilla.


Lola%20liiskana.jpg


Mutta kevät! Se on mäyräkoiran parasta aikaa! Helmi-maaliskuussa, kun päivä on jo pidentynyt ja aurinkokin viipyilee taivaanrannan yläpuolella, alkaa mäyräkoira heräillä puolihorroksestaan. Eteläisessä Suomessa elävillä yksilöillä tämä "herääminen" tapahtuu luonnollisesti aiemmin kun pohjoissuomalaisilla kollegoilla. Suomen pohjoisimmassa kylässä Nuorgamissa on tavattu mäyräkoira, joka nukkui kuusi kuukautta putkeen kaamoksen aikaan. Syömässä se muisti kuitenkin käydä kaksi kertaa päivässä. 

Toki mäyräkoira  ymmärtää sisäänrakennetun monimutkaisen sääasemansa avulla, että edelleen on talvi. Ulkona ei siis voi vielä pötkötellä nurmikolla, syödä ruohoa tai kieriä linnunkakassa. Mutta sen synopsit vastaanottavat tiedon lisääntyvästä valon määrästä, eikä mäyrinkäistä pidättele silloin enää mikään! Ei ole olemassa niin pientä auringonsädettä eikä niin pientä valonkaistaletta huoneessa, ettei mäyräkoira sitä löydä. Sen koko sisäinen järjestelmä on rakentunut tähän tarkoitukseen: havaitse auringonvalo, mene kohti valoa, valtaa valo, nauti valosta. Mäyräkoiraa ei pidättele mikään: ei huonekalut, perheenjäsenet eivätkä muutkaan esteet, kun se saa havainnon auringonsäteestä. Myöskään huoneistoon osuvan auringonsäteen muodolla, koolla tai sijainnilla ei ole väliä, koska nämä barbapapat osaavat kyllä muokata kehonsa varsin epämiellyttäviltäkin näyttäviin asentoihin ja paikkoihin valonsäteen perässä. 


k%C3%A4ss%C3%A4%C3%A4ks%C3%A42.jpg


Siinä missä talviaikaan jopa yksinkertainen ulkona käynti tarpeiden tekemiseksi voi olla mäyrinkäiselle tuskaa, keväällä on tosiaankin toinen ääni kellossa. Nyt se tietää, että on kevät. Niinpä se nököttää ulko-oven edessä päästäkseen varmistumaan sisäisen sääasemansa antamista vihjeistä, että paistaako se aurinko tosiaan ja jos, niin mihin paikkaan sen säteet osuvat. (Tämä siis tietenkin siltä osin miten se ehtii jääkaapin edessä istumiseltaan). On huomattu, että alkukeväästä mäyräkoira saattaa olla vielä varsin epävarma sisäisen sääasemansa antamista merkeistä. Niinpä se käy monta kertaa ovella varmistamassa tilannetta. Synopsit kertovat lisääntyneestä valon määrästä, mutta ulko-ovella totuus saattaa lyödä vasten persjalan kasvoja - räntäsade. Tutkimusten mukaan mäyräkoirien tunneskaala on voimakkaimmillaan juuri keväällä. Toivosta epätoivoon, auringonvalosta räntäsateeseen. 


poseeraa.jpg


Kevään edetessä mäyräkoiraa ei pitele mikään sisällä (paitsi tietenkin vesi- ja räntäsade, pohjoisen puoleinen tuuli, maa- ja ilmankosteus, vesilätäköt, loska ja muut vastaavat luonnonilmiöt). Sen auringonvaloakut ovat pitkän pohjoisen talven aikana tyhjentyneet kokonaan. Ensimmäinen kevätauringonotto terassin seinustalla voi olla jopa liian voimakas kokemus mäyrinkäiselle. Se on niin hullaantunut kevätauringosta, että osaa harvoin olla tarpeeksi varovainen. Tyhjät auringonvaloakut kun eivät pysty yhtäkkiä vastaanottamaan sitä kaikkea valon määrää. Seurauksena voi olla ns. kevätpaskis, eli normaalia suurempi härdelli, pyöritys ja sähläys. Tämä on harvoin kuitenkaan vaarallista. 


Vaarallisempaa on, jos persjalkaa ei päästä nauttimaan etenevän kevään merkeistä. Sellaisesta se voi äityä jopa pahapäiseksi. Kannattaakin jo ajoissa huolehtia palvelijan vastuulle kuuluvista tehtävistä, kuten ikkunoiden pesusta ja verhojen siirtämisestä syrjään. Haluammehan tarjota ystävällemme parhaat mahdollisuudet keväästä nauttimiseen.


Julkaistu Mäyräkoiramme 1 / 2017

tiistai, 14. maaliskuu 2017

Ihana kamala koirankakka

Meidän perheessä on selvästikin ristiriitainen suhtautuminen koiranpökäleisiin. Se on mitä mahtavin asia, kun meikäläisistä ne tulee ulos, oikeannäköisenä, oikea-aikaisesti ja oikeaan paikkaan. Ja tietenkin joka päivä. On joka päiväinen ilon asia, kun koira on terve - syö, juo ja kakkaa. Sitä paitsi niin helppoja tehtäviä kun ensinmainitut ovatkin, itse kakkaamisoperaatio vaatii paljon suunnittelua, ilmavirtojen ja tuulensuuntien tutkimusta. Ja kun prosessi sitten onnistuu, saa siitä iloita.

orton%20effect%20syntt%C3%A4rikuva%20pie


On myöskin varsin ihanaa kohdata ulkoilureittien, polkujen ja teiden varsilla niitä houkuttelevia kakkoja -  kiinnostavan tuoksuisia ja sisällöltään vastustamattomia. Jostain syystä palveluskunta ei tykkää ollenkaan siitä, että napsimme näitä herkkupaloja mukaan sieltä sun täältä. No kun niitä tyrkyllä on, joka paikassa, silmänkantamattomiin! Kaikki kakat eivät ole vastustamattomia, ihmisen suureksi iloksi. Osa pystytään ohittamaan ihan suupielet tiukkana. 

maija%20loikka2.1.jpg


Niin ihana kun se kakka siis luonnollisena asiana onkin, niin on siinä monen mielestä niitä haittapuoliakin. Sen lisäksi, että rohkeimmat maistelee niitä ohimennessään, niillä on myös tapana takertua liisterinomaisesti erinäisiin paikkoihin. Useimmiten kengän- ja tassunpohjiin, lasten vaatteisiin, pyöränrenkaisiin. Siinä kohtaa menee meikäläiselläkin hermo, kun joutuu itsestä riippumattomista syistä pesulle nyrpeän narunjatkeen paapatuksen saattelemana. Se kakkuraisten määrä tuolla pitkin poikin pyöräteitä, jalkakäytäviä, ulkoilureittejä ja portinpieliä on aivan käsittämätön. Siinä saa loikkia kuin Cruisen Tomppa mahdottomissa tehtävissään, jos meinaa puhtain tassuin ja kengin selvitä suosituimmilta koirankakatusreiteiltä takas sohvalle. 

hertta%20hypp%C3%A4%C3%A4%20pienempi.jpg

Ongelma on aina siellä narun yläpäässä. Kunpa kaikki ymmärtäisivät sen, että koira on syytön tähän ikuisuusongelmaan. Ihmistä on vaan kovin vaikea kouluttaa. Eikä sen ajatusmaailmasta oikein ota tolkkua. Viime viikon lopulla törmättiin erikoiseen tilanteeseen. Tai ehkä monelle normaalia, mutta meitä se vähän ihmetytti. Kuljettiin pitkää suoraa aikuisen miehen ja koiransa perässä. Suoran puolessa välissä koira kyykisteli ja jotain siinä sitten kovasti ihmeteltiin ja puuhasteltiin, kunnes matka jatkui.

Kun pääsimme kohdalle, saimme ihailla taidokasta kakanpiilotusta. Pientareelle tupsahtanut kakka oli huolellisesti peitetty lumella niin, että se vaan kurkisteli sieltä pienestä temppelistään. Niin luonnollisen hieno asia kuin kakka onkin, ei ehkä olisi tullut mieleen alkaa sille kirkkoa rakentaa. Paljon pienemmällä vaivalla sen olisi potkaissut ojaan. Pidimme siinä kolmistaan pienen hiljaisen hetken tuolle temppelöidylle kakkuralle. Ymmärsiköhän se ihmisparka, että luonnonlakien mukaan ennen pitkää lumi sulaa, ja sieltä se taas nousee, kakkurainen, kaiken kansan ihmeteltäväksi?

hertta%20hillevi%20pienempi.jpg

perjantai, 23. joulukuu 2016

Hertan perinteinen joulutarina: Pukin lainakarvat

Ei ollut montaa yötä jouluaattoon, kun Mäyräkoirapoliisi sai erikoisen yhteydenoton. Ensin sitä luultiin ihan pilapuheluksi, mutta kyllä se oli lopulta todeksi otettava, kun soittaja niin vannotti olevansa oikealla asialla, ja vieläpä varsin ikävällä sellaisella. Se oli nimittäin joulumuori, joka soitteli Korvatunturilta. Hän kuulosti varsin huolestuneelta ja hieman murtuneeltakin.

molemmat%20pienempi.jpg

Oli nimittäin käynyt niin, että joulupukki oli stressanut lähestyvästä joulusta ja siihen liittyvistä kiireistä sen verran, että hänen uljas, valkoinen partansa oli alkanut uhkaavasti ohentua. Valkoista karvaa löytyi ensin pieninä tukkoina sieltä sun täältä, mutta nyt loppujen lopuksi koko parta oli harventunut muorin kertoman mukaan kovin onnettomaksi liruksi. Pukille oli määrätty tiukka vitamiinikuuri, eikä pukin voinnissa ollutkaan enää mitään moittimista, mutta parta - se oli mennyt jo pilalle eikä ehtisi kohentua millään entiseen loistoonsa enää muutaman päivän aikana. Mitään tekopartaa pukki ei naamalleen laittaisi - se oli tullut jo selväksi muorin ja pukin suorastaan kiivaaksi yltyneessä keskustelussa. 

Mäyräkoirapoliisin johtava tutkija kuunteli muorin tarinaa pahoitellen, ja kysyi sitten, miten he voisivat olla avuksi tilanteessa. Muori paljasti kuulleensa sieltä sun täältä kehuja Mäyräkoirapoliisin tehokkaasta ja inhimillisestä toiminnasta, ja oli tullut ajatelleeksi, jos tänä jouluna poikkeuksellisesti Mäyräkoirapoliisi voisi jakaa joululahjat aattona. Pukki ei suostuisi lähtemään mihinkään vaillinaisella parrallaan eikä muori pystynyt lahjaurakkaa hoitamaan. Hänellä oli aivan tarpeeksi urakkaa Korvatunturilla. Mäyräkoirat voisivat ehkä yhdistää voimansa ja porot he tietenkin saisivat lainaksi Korvatunturilta. Mäyräkoirapoliisin tutkija lupasi kerätä heti poliisin johtavat voimat palaveriin aiheesta ja he palaisivat asiaan pikimmin.

Tämä oli ehkä oudoin toimeksianto, jonka Mäyräkoirapoliisi oli koskaan saanut.  Mutta miten tärkeä asia! Toki Poliisissa oli tehokasta voimaa ja osaamista  monenlaisten, kinkkistenkin asioiden hoitamiseen, mutta tämä tehtävä meni vaativuudessaan jo ihan yli aiempien. Heidän pitäisi parissa päivässä oppia porojen käsittely ja valtavan lahjaurakan organisointi kokonaisuudessaan. Urakka vaikutti ylitsepääsemättömältä. 


maijan%20tyyli%20pienempi.jpg

Yhtäkkiä eräässä jo tuskaiseksi ajautuneessa palaverissa tutkinnanjohtaja sai idean. 
"Joulun alla monissa kodeissa siivotaan, eikö vaan", se kysyi pompaten innostuneena pöydän päälle. "Tarpeettomia ja rikkinäisiä tavaroita heitetään pois.." Muut Mäyräkoirapoliisit kuuntelivat kerrankin hiiskumatta ja silmät teelautasina pöydän ympärillä.

Seuraavana päivänä koko Mäyräkoirapoliisilaitos oli täydessä työn touhussa. Paikkakunnan asukkaiden postilaatikoihin jaettiin tiedotetta, jossa Poliisi ilmoitti keräävänsä vanhoja, rikkinäisiä koirien pehmoleluja hyvään tarkoitukseen. Ne tultaisiin hakemaan seuraavana päivänä. Näin tapahtui, seuraavana päivänä Poliisit kiertelivät pakettiautolla ympäriinsä ja kävivät paikkakuntalaisten ovilla keräyslaatikoidensa kanssa. Pehmoleluja kertyi valtava määrä. Ihan kaikkia Mäyräkoirapoliisi ei mukaan ottanut - pois jätettiin litteäksi kaltatut ja kokonaan tyhjennetyt pehmot, joista oli jäljellä pelkkä kuori. Parissa paikassa nelijalkaiset perheenjäsenet eivät olisi tohtineet luopua leluistaan, mutta Mäyräkoirapoliisi oli varautunut tähänkin - repusta kaivettiin esille tuliterä lelu vaihtokaupaksi, eikä kukaan enää kaivannutkaan rikkinäistä.


herttahattu%20pienempi.jpg

Leluja, joissa oli vielä pehmeätä, valkoista täytettä jäljellä sisällä, tuli valtava läjä. Paikkakuntalaiset olivat suorastaan kiitollisia, kun Poliisit veivät rikkinäiset lelut mukanaan. Ja vieläpä hyvään tarkoitukseen! Vikkelätassuiset Poliisiharjoittelijat tyhjensivät lelut ja pakkasivat valkoiset täytteet tiiviiksi paketeiksi. Tutkinnanjohtaja toimitti omatassuisesti paketit WienerDogAirin terminaaliin, jossa ne pakattiin Korvatunturille lähtevään rahtikoneeseen. Jos joku lentokenttähenkilökunnasta ihmettelikin Poliisin valkoisia paketteja, ei kukaan kommentoinut niiden sisältöä sanallakaan.  Edes tullikoira ei nostanut katsetta kun tutkija pyyhälsi paketteineen sen ohi. Kun tutkinnanjohtaja katsoi kiitotieltä ilmaan nousevaa konetta, se pyyhkäisi huokaisten ohimoaan. Oli aatonaattoaamu.

Tonttujoukkio oli vastassa rahtikonetta Korvatunturilla. Paketit purettiin alta aikayksikön ja kiikutettiin pikana Korvatunturin hoviompelijalle. Se penkoi täytteet läpi, heitteli osan lattialle ja siirsi mielestään parhaat palat ompelulaukkuunsa. Laukkuun se pakkasi myös parhaimmat ompeluvälineensä ja erittäin kestävää ja ohutta, valkoista lankaa. Sitten se oli valmis lähtemään tonttujen matkaan.

maijahattu2%20pienempi.jpg

Joulupukin kotona muori oli valmiina. Oli syöty juuri poikkeuksellisen tuhti lounas ja joulupukki oli käynyt hetkeksi sohvalle pitkäkseen. Muori tiesi tarkkaan, että pukki torkkuisi ainakin puoli tuntia, ehkä enemmänkin nyt, kun hän oli tarkoituksella valmistanut erityisen tuhdin lounaan. Kun pukki laski päänsä sohvatyynylle, muori syöksyi ovelle ja viittoili ompelijan sisään. " Pian pian", hän kiirehti, mutta ompelija kaivoi rauhallisesti tassuihinsa pienimmän ja tarkimman neulansa ja lankaa. Tässä ei paranisi nyt hötkyillä. Tarkkuus olisi kaikki kaikessa. Ja niin se otti laukustaan tukon valkoista täytettä ja toiseen tassuunsa ompeluneulan. 

Kolme varttia myöhemmin viimeinenkin täytteenhitunen oli siivottu lattialta ja ompelija oli jo aikaa sitten pakannut neulansa takaisin ompelulaukkuun. Joulupukki oli nukkunut yllättävän makeasti melkein 40 minuuttia ja oli jo lähtenyt pajalle askareisiinsa. Tuntia myöhemmin hän palasi yhtäkkiä tupaan yllättyneenä, leveästi hymyillen ja partaansa hivellen. Ja millainen parta olikaan -  niin hienoa ei ollut joulupukilla nähty kuunaan eikä kyllä nähty vastaavaa enää koskaan tämän jälkeenkään. Vaikka pukki miten yritti löytää niitä samoja vitamiineja...

Seuraavana aamuna ennen kukonlaulua pukki oli jo matkalla valtavan lahjakuormansa kanssa. Joulumuori oli pakannut kasan päälle vielä erityisen ison säkin lahjoja kaikille nelijalkaisille perheenjäsenille...

-the end-


sunnuntai, 18. joulukuu 2016

Mäyräkoiran Tähtimerkit

Oinas 
21.3.-20.4

Eläinradan ensimmäinen merkki, oinas, haluaa olla ykkönen. Paras ja kaunein. Oinas on myös kärsimätön. Tämän on saanut tuta moni toimissaan tuumaileva ja hidasteleva palveluskunnan jäsen. Oinasmäykky kyllä innostuu, esimerkiksi makkarasta tai juustonsiivusta, mutta auta armias jos tuo nökäre ei heti heilahda lattian suuntaan. Oinas ei olekaan ihan parhaimmillaan pitkäjänteisyyttä vaativissa askareissa. Pyydäpä se istumaan paikoilleen ja odottamaan - voit olla varma, että kun selkäsi käännät, se on poistunut paikalta omiin harrastuksiinsa. Kaiken pitäisi tapahtua nyt tai ainakin heti.


Härkä
21.4.-20.5.

Härkämäyrinkäinen on leppoisa kaveri. Se rakastaa mukavuutta ja laiskottelua (kukapa mäyräkoira ei). Härkä ei tykkää muutoksista arjessaan -  olisikin suotavaa, että rutiinit toistuvat turvallisesti ja keskeytyksettä. Muutoksen pelko voi synnyttää härässä melkoista itsepäisyyttä, vaikka se perusluonteeltaan rauhallinen onkin. On aivan turha yrittää pakottaa härän merkeissä syntynyttä mäykkyä yhtään mihinkään sellaiseen, mitä se ei halua tehdä! Tällaisesta voi olla seurauksena raivokohtaus. Kun asiat sujuvat tutun kaavan mukaan, on härkä mitä miellyttävin sohvaseuralainen, joka nauttii perhe-elämästä ja koti-illoista herkkujen äärellä.
Vaikka härkä vaikuttaa laiskanoloiselta ja hitaasti lämpenevältä, on asialla toinenkin puolensa. Kun härkä päättää ryhtyä johonkin askareeseen, se on varsin sinnikäs. Ei ole kerta eikä kaksi, kun härkämäykky istuu päämäärätietoisesti jääkaapin oven alla pitkiäkin aikoja. Ihan vaan siksi, että se tietää että joku tulee avaamaan tuon taivaallisen luukun ennemmin tai myöhemmin...


maija%20pienempi.jpg

Kaksoset
21.5.-21.6.

Kaksosmäykky on rasittavuuteen asti nokkela ja vilkas. Se on aina tapahtuman keskipisteessä, oli keskipiste sitten ruokapöydällä oleva leivoslautanen tai lähimetsässä poispäin pinkova rusakko. Älykkyytensä ansiosta kaksonen ei jää tassut suorina odottamaan asioita tapahtuvaksi, vaan ryhtyy itse toimeen. Monipuolisena tähtimerkkinä kaksosmäykky on monessa mukana ja pääsääntöisesti se rakastaa kaikkia.  Näyttelyssä se todennäköisesti pussaa tuomarin ensitöikseen ja kodissaan käyviä vieraita se rakastaa kaikkia tasapuolisesti - kunhan saa olla valokeilassa. Arjessa se on tunnetusti varjoksi liimautuva perskärpänen, joka haluaa osallistua kaikkeen  - oli sitten kyseessä ruoanlaitto, siivous tai vessassa käynti. Tiedonjanoakaan ei kaksoselta puutu. Se jaksaa analysoida eri nappulamerkkien maku- ja värivivahteita yhtälailla kuin testata mäyräkoiran kestävien lelujen todellista kestävyyttä. 

Rapu
22.6.-22.7.

Ravun merkeissä syntynyt mäyris on kovanaama, jonka sisältä ja kuoren takaa löytyy kuitenkin tunteellinen ja herkkä sisus. Rapu on ilmiömäinen huomioimaan ympäristöstään muiden tunnetilat ja syöksyy lohduttamaan aina, kun uskoo siihen tarvetta olevan. Herkkiksenä se tosin saattaa myös väsähtää itse kesken kaiken, jos lohdutettavaa on liikaa. Miellyttävän herkkyytensä ohessa rapu on myös ailahtelevainen ja epäjohdonmukainen - se mikä viisi minuuttia sitten tuntui sopivan sen pirtaan varsin hyvin, voi aiheuttaa jo hetken päästä oikuttelua. Kun tunne-elämä alkaa painaa rapua liikaa, se saattaa turvautua taktiikkaan "hyökkäys on paras puolustus" - siis "mitäs jätit ne pullat siihen pöydälle, oma vikas!"


makaa%20pienempi.jpghertta.jpg

LEIJONA
23.7.-22.8.

Kukapa mäyräkoira ei haluaisi olla leijona! (Tai ehkä ei sittenkään, kissaeläin..) Leijonan merkeissä syntynyt mäyrinkäinen on varsin dramaattinen. Vaatimattomuus ei kuulu se luonteenpiirteisiin, ja ehkä juuri siksi monet pitävät sitä hyvin rakastettavana ja säteilevänä. Leijonamäykky tietää (uskoo) olevansa (ainakin sisältä) suuri ja mahtava ja käytös on sen mukaista. Jellona on usein hyväntuulinen. Hyvin tyypillisesti leijona edellyttää huomiota, kunnioitusta, palvontaa ja ekstralaadukasta palvelua - jos mahdollista, vielä enemmän kuin keskivertomäyräkoira. Jellonamäykyn arvostuksen ja kunnioituksen ansaitset huomioimalla sitä säännöllisesti lahjuksilla (kuten herkuilla, leluilla) ja teatraalisilla eleillä (kuten suurieleisellä kehumisella ja paapomisella). 


NEITSYT

23.8.-22.9.

Neitsyen merkissä syntynyt mäyräkoira on mäykyksi varsin analyyttinen  - se ei suosi pelkkää suoraa toimintaa vaikkapa herkun kerjäämisessä, vaan saattaa kuluttaa aikaa järkevimmän toimintatavan suunnittelemiseksi. Neitsyt on tarkka ja siisti - sen jäljiltä et tule löytämään murusia lattialta etkä puoliksi syötyjä luita sohvatyynyjen välistä. Neitsytmäykky on huono vastaanottamaan kritiikkiä etkä varmasti haluaisikaan pahoittaa sen mieltä naureskelemalla sen epäonnistuneille tekemisille tai yrityksille. Itsekriittinen neitsyt saattaa olla herkkä, mutta ulospäin se näyttäytyy enemmän arkuutena. Se voi olla hyvin valikoiva lähipiirinsä osalta, joten palvelusväelle saattaa tulla tiukat paikat sen tiukkojen kriteerien täyttämisessä.


syd%C3%A4ri.jpg

VAAKA
23.9.-22.10.

Vaakamäykky rakastaa kauneutta ja harmoniaa elämässään. Se on monesti hyvin miellyttävä ja rakastettava tyyppi, joka pärjää niin ihmisten kuin lajitovereidensa kanssa sosiaalisen luonteensa ansiosta. Vaaka haluaa välttää riitoja ja konflikteja, mutta esim. omassa laumassaan kuitenkin joutuu sellaisia usein sovittelemaan. Miellyttääkseen muita vaakamäykky lähtee mukaan erilaisiin askareisiin ja kiroilee sitten mielessään yletöntä kiltteyttään. Miten paljon mukavampaa olisi nytkin vedellä hirsiä peiton alla kuin patsastella palvelusväen kanssa talvipakkasessa lenkillä! Vaaka ei myöskään osaa päättää, mitä haluaa. Jos siis haluat sen säilyttävän mielenrauhansa, älä aseta sille liian vaikeita valintatehtäviä; vasemmalle vai oikealle? Sänkyyn vai sohvalle? Nakki vai makkara? Näiden dilemmojen äärellä sillä saattaa kulua tovi jos toinenkin päätöksenteossa. Vaaka ei ehkä ole omimmillaan nopeita refleksejä vaativissa harrastuksissa...


SKORPIONI 
23.10.-22.11
.
Skorpparimäykky on täynnä tunnetta ja intohimoa. Tämä tyyppi ei jätä kylmäksi! Perheeseensä se sitoutuu erityisellä vahvuudella ja edellyttää samaa luottamusta myös takaisinpäin. Mikään tylsä ja tavanomainen ei skorpionille pitkään riitä. Se myös kasvaa yksilönä erilaisten muutosten kautta. Muutokset perheessä, laumassa ja palvelusväessä, niin menetykset kuin ilonkin hetket, kasvattavat skorpionin luonnetta ja  kehittävät sen ominaisuuksia. Skorpioni tykkää tutkia asioita ja ilmiöitä. Sille suurta tyydytystä tuottaakin kaikenlainen omaehtoinen tonkiminen, kaivaminen ja pinnan alle pyrkiminen. Parhaimmillaan nämä saavat aikaan kiusallisen syviä kaivantoja, sinnekin missä se ei olisi suotavaa. Skorpioni onkin omimmillaan luonnonhelmassa.

katsoo%20pienempi.jpg

JOUSIMIES
23.11.-22.12.

Jousimiesmäyräkoira on melkoisen seikkailunhaluinen ja aina menossa. Se kun on helppo kyllästymään: asioita pitää nähdä ja kokea mahdollisimman laajalla rintamalla! Jousimies on myös hyvin tietoinen omista mielipiteistään ja tuo niitä myös vahvasti esille - jopa fanaattisesti- olivat ne sitten totta tai eivät. Älä suotta käy inttämään jousimiesmäykyn kanssa; se ei tykkää olla väärässä, eikä taatusti halua, että osoitat sen oletukset virheellisiksi. Jos se siis on sitä mieltä, että ruokaa on tänään kupissa vähemmän kuin eilen, myöntele vain ja laita sen mieliksi pari nappulaa lisää tarjolle. Jousimies voi osoittaa seikkailunhaluaan monenlaisilla uhkarohkeillakin tempauksilla. Onneksi se yleensä selviää niistäkin kuin (mäyrä)koira veräjästä, loukkaantumatta ja taas astetta kokeneempana. 

KAURIS
22.12.-19.1.

Kaurismäykky on realisti, joka tietää elämän ja arjen lainalaisuudet. Se ei elä pää pilvissä, vaan on varsin työteliäs ja perinteinen. Sen mielestä paras päivä on se, joka on samanlainen kuin edellinen (turvallinen, rutiineja toistava). Kauris ei oikein osaa heittäytyä hetkeen. Moni tilaisuus meneekin siltä sivu suun, kun se jää kieli poskessa miettimään seuraavaa siirtoa oravan loikkiessa jo valovuoden päässä... Kaurismäykky on luonteeltaan vaatimaton ja vähään tyytyvä, mutta ei pidä erehtyä luulemaan sitä kuitenkaan lapaseksi. Vaatimattomuus ja vähään tyytyminen kun ei mäyräkoiran tapauksessa tarkoita koskaan sitä mitä luulisi. Kauriin luonteen hienous lieneekin siinä, että se osaa taitavasti esittää vaatimatonta, kun samalla kuitenkin kietoo kaikki etutassunsa ympärille. 

katse.jpg

VESIMIES
20.1.-19.2.

Vesimiehen merkissä syntynyt mäyräkoira on nopea liikkeissään. Parhaimmillaan se on silloin, kun täytyy saada aikaiseksi pikaisia ratkaisuja ja ripeitä muutoksia. Kuten nopeita johtopäätöksiä ja niiden mukaista toimintaa, kun jänis loikkaa vadelmapuskasta suoraan eteen. Kyllä, vesimies on vapaudenhaluinen. Tämä yhdistettynä kekseliäisyyteen voit olla varma, että ennemmin tai myöhemmin se ottaa jalat alleen ja lähtee laajentamaan maailmankuvaansa vähintäänkin lähimetsään. Onneksi se on kuitenkin varsin sosiaalinen. Tämä piirre yhdistettynä älykkyyteen johtaa siihen, että  "routa porsaan kotiin ajaa" eli viimeistään iltaruoan aikaan se jäpittää ulko-ovella.

KALAT
20.2.-20.3.

Kalat, eläinradan viimeinen merkki. Kalamäykky haaveilee aina paremmasta ruoasta, hienommasta säästä, lämpimämmästä nukkumapaikasta. Se tuumaileva ja varsin tunteellinen. Sitä voisi kuvitella haihattelijaksi, mutta enemmänkin kyse on herkkyydestä ja hyvästä mielikuvituksesta, jota kalat mielellään käyttää. Kun asiat eivät suju kalan mieleen, sillä on taipumus alakuloisuuteen. Monesti tähän riitää ihan se liian tuulinen/sateinen/vääränlainen sää
. Kuten vaaka, kalat yrittää välttää yhteenottoja ja mieluummin sopeutuu ja tasoittelee. Se harvemmin on lauman päällepäsmäri tai suurin ärisijä. Kalassa on monipuolisesti piirteitä, joiden avulla se pystyy tekemään järkeviä ratkaisuja. Kuten että miten kannattaa perheessä ja laumassa käyttäytyä, jotta saisi aikaan mahdollisimman kestäviä ja miellyttäviä ratkaisuja - optimaalisimman määrän ruokaa, rakkautta ja muita elämän perustarpeita.

8.jpg

Julkaistu Mäyräkoiramme -lehdessä  4 / 16.

keskiviikko, 9. marraskuu 2016

(Mäyrä)koiran paikka

Koiraa ei saa inhimillistää, sanovat koira-alan ammattilaiset. Ne fiksut, alansa oppineet teorian taitajat ovat oikeasti sitä mieltä, että koira täytyy asettaa lauman perimmäiseksi ja pahnan pohjimmaiseksi. Tällä tavalla luodaan koiralle turvallinen elinympäristö, jossa se voi viettää oikeutettua koiranelämää ilman huolta lauman johtamisesta tai muista ikävistä velvoitteista. Tiukka linja on pidettävä, vaikka nykyisten tutkimustulosten perusteella eläimet ovat todennäköisesti tunneälykkäämpiä kuin mitä on aiemmin osattu ymmärtää. Tämä tunnepuoli pätee myös mäyräkoiriin. Tosin tämänhän nyt on jokainen vähääkään mäyräkoirien kanssa tekemisissä ollut tiennyt aina.


Veikko2%20pienempi.jpg

Nykyään pitää tätäkin opastaa lehtien sivuilla ihan kädestä pitäen. Rohvessorit ja tutkijat ja elämäntapakoirakuiskaajat toitottavat, että eihän siitä mitään tulisi, että koira alkaisi laumassa määräilemään. Että nostapas minut yöllä sänkyyn, eiku laitapa sittekin lattialle, eiku nostapa tonne petiin, niin ja peittele sitten kanssa. Sehän olisi ihan loputon lista! Tällaista eivät asiantuntijat missään tapauksessa suosittele. Se on lopun alkua sellainen, että aletaan nelijalkaisia hyysätä ja niiden mielenliikkeiden ja oikkujen mukaan elämää ja arkea rakentamaan! Että nyt se katsoa minua sillä silmällä, että pieleen meni ja nyt tuli paha mieli koko kulmakunnalle ja miten tämäkin nyt hyvitellään..!


hertta%20hypp%C3%A4%C3%A4pienempi.jpg


Oletteko muuten ikinä nähneet missään ohjeessa, tutkimustuloksessa tai koiranomistajanoppaassa käsiteltävän mäyräkoiraa? Jep, tätä minäkin. Eipä sitä neuvota. Ei löydy kirjastosta hyllymetriä "Mäyräkoiran käyttöohjeet" tai "Näin elän mäyräkoiran kanssa tasapainoista elämää" tai "Parhaat vinkit mäyräkoiran palvelukseen". Ei sellaisia ole. No joo, on "apua, minulla on mäyräkoira", mutta ei siinäkään käytännön elämää neuvota. Ohjeistukset ja säännöt ja oppaat ohjeistavat toimimaan normaalin koiran kanssa. Normaali merkityksessä, noh, normaali. 


Fritz%20m%C3%A4yr%C3%A4nen.jpg


Ei kukaan täysjärkinen ihminen laita mäyräkoiraa lauman pohjimmaiseksi. Saati esittele sille joka päivä sen omaa paikkaa perheessä. Sitä kun alat alleviivata, niin voit olla varma, että saat palautetta. Välittömästi iskee mielipide makkarakoiralta. Ei kai kukaan tosissaan ajattele niin, että jättäisi palvelematta mäyräkoiran, ohittaisi sen toivomukset ja pyynnöt, käskyistä puhumattakaan? Ei mäyrinkäinen ole mikään epäinhimillistämisen harjoituskappale. Sen hermorakenne on kestävä ja luja, mutta näillä asioilla ei parane leikkiä. Kun puhutaan mäyräkoiran hyvinvoinnista, ei opiskella koira-ammattilaisten vinkkejä lauman käyttäytymisestä ja perheen arvoasteikosta. Sitä vaan palvellaan ja se tulee kuulkaa ihan selkäytimestä. Sen takia niitä opaskirjoja ei ole. Koulu on kova. Jos epäonnistut, saat palautteen heti. Se auttaa kummasti yrittämään kovemmin seuraavalla kerralla.

tynnyreill%C3%A42.jpg