Mäyräkoirien Maailmanvoittajanäyttely järjestettiin helteisenä elokuun torstaina 7.8. Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskuksessa. Viimeksi on tullut siellä käytyä wipukan kanssa katsomassa vinttikoirien juoksua. Juoksua siellä oli tänäkin päivänä, tosin vähän hillitymmin ja hallitummin ja matalammin jaloin. Koko alue oli aivan täyteen pakattu telttoja, koiria, ihmisiä ja autoja. Mainitsinko jo autot? Loppujen lopuksi niitä oli pitkälle tien vierustojakin. Onneksi oltiin paikalla jo siihen aikaan, että saatiin omamme suhteellisen järkevään paikkaan. Muitakin rotuja oli paikalla edustettuna, mutta mäyräkoiria kyllä eniten, kuuden kehän verran.

Mäyräsen kanssa ei kauheasti näyttelyissä kierretä. Kerran vuodessa on meille sopiva tahti virallisissa näyttelyissä. Ei niinkään siksi, ettei se kiinnostaisi tai olisi mukava harrastus osallistua useamminkin. Mutta Hertta ei olemuksensa puolesta ole ihan täydellinen rotumääritelmänsä edustaja, vaikka niin upea ja ihana koira onkin. Onneksi näyttelyssä saa käydä, vaikka ei täydellinen olisikaan; ehkä se ei vaan pidemmän päälle ole kovin mielekästä tai kiinnostavaa.

kohtaaminen-normal.jpg

Hertta pyörähti nuorten luokassa, jossa oli kuusi osallistujaa, jokunen venäläinen, yksi italialainen ja yksi hertta. Säähän oli aivan upea, mutta kieltämättä helle vähän vaati veronsa päivän mittaan. Hertta ei ollut liikkua kehän ulkopuolella ollenkaan, oli aivan perässävedettävä. Jostain se kuitenkin vielä repäisi sen verran energiaa, että suoriutui kehästä oikein kiitettävästi. Liikkui nätisti ja seisoi asiallisesti. Tällä kertaa Mäyränen sai mukavan kokemuksen tuomarista (Markku Moilanen), joka oli hyvin ystävällinen ja kävi koirat läpi asiallisesti. Olin tosi tyytyväinen tästä mukavasta näyttelykokemuksesta.

p%C3%B6yd%C3%A4ll%C3%A4-normal.jpg

Hertan arvostelu oli EH eli Erittäin Hyvä. Tämä oli meillä tavoitteena, tiesimme, että ERInomaiseen ei ole mahdollisuuksia. Kun tuo kuono-osa saisi olla pidempi ja ylipäänsä koko pää jalompi... siinäpä meille parannettavaa..! Sentään karva ja väri olivat kiitettäviä ja luonnekín avoin. Hertta oli luokan neljäs pikkunokkisensa. Pikkunokka tai ei, mutta maailman paras HERTTA! <3