Rakkaat Ystävät,

sain taas näppäimistöä lainaksi sen verran, että voin kertoa tapahtumarikkaasta lauantaipäivästäni. Yleensä päivieni kulku on suunnilleen tällainen: ulos, ruokaa, nukkumaan. Ja tämä uudelleen. No joo, jos nyt hieman karrikoin.. Mutta tämä lauantai oli kuitenkin erilainen ja varsin tapahtumarikas!

Aamupäivällä lähdimme kaupungille ja olinkin varma, että normi toimistopäivä tiedossa. Mutta mitä vielä, mentiinkin johonkin kellariin, jossa oli kaikenmaailman telineitä ja valoja. Minuahan se asia ei hetkauttanut, vaan lähdin tutustumaan nurkkiin niinkuin sanotaan. Ei mitään syötävää. Siinä vaiheessa innostukseni vähän lässähti, mutta äläs sano. Kyllä se siitä ihan mukavaksi tuokioksi kuitenkin kääntyi. Kyseessä oli nimittäin valokuvausstudio! Valokuvaaja otti meikäläisestä monenlaisia kuvia! Tunsin itseni ihan kuningattareksi! Mitä siis tietenkin olenkin, mutta ikäänkuin sellaisena kruunaamattomana. Mutta nyt tuntui ihan oikealta kuninkaalliselta. Istuin välillä rahilla ja välillä lattialla, välillä makasin ja välillä kävelin tai juoksin. Ja palkinnoksi tuli namia! Tämä ei ollut ollenkaan hullumpi tapa viettää lauantaiaamupäivää!

Kävin pussailemassa kuvaajan monta kertaa, kun hän aina vissiin vahingossa meni makaamaan lattialle eikä muistanut, että se on minulle yhtäkuin merkki syöksyä pesemään hänen kasvojaan! Mutta siitäkin selvittiin eikä hän pahastunut. Erilaisia taustoja vasten sain poseerata ja yritin näyttää atleettiselta. Mammaa vähän nauratti, kun meikäläisellä on kuulemma nin pieni pää ja iso hanuri. Tekipä taas mieli todeta, että menee vaan itse sinne kokovartalopelin ääreen katsomaan miltä se oma naama ja hanuri näyttää. Tai millaisia kuvia siitä olisi saatu, tuskin puoliksikaan niin edustavia kuin Queen Mäyräsestä! Palataan varsinaisiin kuvauksen tuloksiin myöhemmin...

Tampereen Hämeenpuistossa oli näin upea auringonpaiste. Huomaa asiasta kertova hymyni..

Ulkona kaupungilla oli mitä upein kevätpäivä ja vähän jäi kuvauksista päälle poseerauselkeet. Yritin pörhistellä ja vetää mahaa sisään ja esiintyä edukseni, mutta aika moni ihminen kuitenkin vaan käveli ohi. Onneksi muutama vastaantuleva pysähtyikin minua kehumaan. Ei mennyt ihan hukkaan diivailuelkeeni sentään. Mitään kivoja poikia en kuitenkaan tavannut, ja se jäi vähän kaivertamaan. Ehkäpä otettuja kuvia on tarkoitus hyödyntää treffi-ilmoituksessani? No jaa, lienee toiveajattelua.

Aurinkoisesta kevätsäästä astuimme sisään Koirakahvila Vainuun juhlistamaan heidän 3-vuotissynttäreitään! Vainussa olen käynyt ennenkin, mutta nyt siis oikein virallisen merkkipäivän merkeissä. Voitteko uskoa, että paikalla oli valokuvaaja! Kaikille karvakavereille yritin kovasti antaa oppia, että miten siinä kameran edessä tulisi olla, siis minähän jos kuka sen nyt tiesin, kun juuri kävelin kuvauksista koirakahvilaan!

Pääsin uudestaan kuvaan saman päivän aikana, kun Vainun synttäreillä oli kuvaaja paikalla!

Kaksi- ja nelijalkaista porukkaa riitti, ja erityisesti nelijalkaista oli jos jonkin kokoista ja väristä ja karvanlaatuista. Ohhoh! Meikäläinen istui sohvalla ja tutkaili tilannetta omaan turvalliseen tapaani. Menin kyllä lattiallekin tutustumaan kavereihin. Mukavat synttärit ne oli! Tosin en saanut siankorvaa, vaikka tiesin, että niitä siellä on, ja pettämätön hajuaistini kertoi, että joku kaveri siellä sellaista narskutteli..

Tarkkailin kahvilan tilannetta sohvan korkeudelta.

En siinä kauaa kotona ehtinyt elpyä ja tasoitella kauneusunilla silmäpussejani, kun jo taas mentiin seuraavaan paikkaan. Se olikin mukavaa, mentiin Kaapo-kaverille! Kaapo, aina yhtä hillitty, rauhallinen ja leppoisa ystäväni. Me ollaan Kaapon kanssa niin erilaisia, mutta kuitenkin niin samanlaisia! Me ei painimisista välitetä, ja tykätään lähestyä asioita vähän rauhallisemmin ja hillitymmin! Siinä mies minun makuuni. Siinä se loppuilta sitten vierähtikin pienen touhuilun merkeissä. Naapurista tuli vielä labradori Luka käymään pikkutunneilla Kaapoa ja minua moikkaamassa, mutta se alkoi olla jo pienelle mäyräkoiralle liikaa. Ihana tyyppi, mutta Lukan pää oli valehtelematta meikäläisen kokoinen. Ja kun se pää tuli pöydän alta tai jostain muusta osoitteesta yllättäen ja ennalta arvaamatta, olin saada niin kutsutun p-halvauksen...

Kaapon kanssa keittiössä vahtimassa. Jos vaikka jotain putois.

Myönnetään, että väsymys oli rankka tämän päivän jälkeen. Seuraavana aamuna vielä puoli kymmeneltä kaivauduin syvemmälle peittojen alle.. Onneksi sunnuntaina jatkui ihana kevätsää, joten pääsin torkuttelemaan aurinkoiselle terassille!

ystävänne

Neiti H