1. RAUHOITU.

Miksi te sinkoilette ja säntäilette koko ajan jonnekin suuntaan? Ymmärrän, että teillä kaksijalkaisilla on velvollisuutenne - on työt kotona ja kodin ulkopuolelle, perhe ym. - ja ymmärrän, että myös meidän mäyräkoirien hyvinvointi riippuu siitä, miten hyvin hoidatte velvollisuutenne. Että tuleeko sitä pöperöä kippoon vai ei. 

Mutta kyllä te jotenkin myös keräätte kaikkea ihmeellistä ja ylimääräistä kiirettä ja stressin aihetta! Ei menee mäyräkoiran kaaliin, että jos ajankäyttö ahdistaa, niin onko pakko olla mukana ihan kaikessa? Voisiko joskus kieltäytyä jostakin ihan itsekkäistä syistä? Katsopa nyt minua, rakasta nakkiasi: rakastan rutiineja ja turvallisesti etenevää arkea. Lepään, kun tunnen itseni väsyneeksi. Kun lepään, en silti aina nuku. Torkun, venyttelen, pohdiskelen. Jos osaisin, lukisin. Kun tunnen itseni pirteäksi, leikin, touhuan, ulkoilen ja kuljen sinun perässäsi kaikissa askareissasi. Kaikesta rutiinista huolimatta tunnen itseni seikkailijaksi - teen seikkailun aina siitä hetkestä, missä olen ja elän.

2. NAUTI.

En tiedä, nautitko aina asioista, mitä teet. Kaikista velvollisuuksista ei tarvitse nauttiakaan, mutta voi ne  tehdä siedättäväksi muuttamalla ajatusmaailmaa. Oletko huomannut, miten haltioituneena ihmettelen uusia asioita ulkona ja luonnossa? Miten minuun vaikuttaa eri vuodenajat ja säätilat, pienetkin muutokset tutuissa maisemissa? Saatika kun pääsen haistelemaan uusia tuulia, uusiin paikkoihin ja maisemiin - silmäni kirkastuvat ja ryhtini suorastaan oikenee, kun nautin kaikesta mitä näen, kuulen ja haistan ympärilläni. 

Sinä näet ja koet enemmän silmillä, minä nenällä. Vaikka kuuloni on sinua parempi, kyllä sinäkin kuulet luonnon äänet, jos pysähdyt kuuntelemaan. Ja jopa haistat vuodenajoille ominaisia tuoksuja. Minulle maailma avautuu täältä maanrajasta hulppeana seikkailuna - miltä sen täytyykään näyttää sieltä sinun korkeuksistasi? Olen kateellinen sinulle! 

3. TUNNE JA ELÄ.

Oletko huomannut, miten helppoa ja yksinkertaista minulle on osoittaa tunteitani? Aivoni eivät kykene monimutkaisiin asioiden syy- ja seurausketjuihin, mutta kun minulla on hyvä olla, näytän sen. Kun pidän jostakin, näytän sen. Kun olen iloinen, näytän senkin. Jos olen alamaissa, huomaat kyllä senkin minusta helposti. En kuitenkaan kerää negatiivisia ajatuksia itseeni enkä näe kaikessa pelkkää huonoa. Mikä onni onkaan, että pystyn elämään vain tässä hetkessä, eikä minun tarvitse murehtia siitä, mitä tapahtui eilen tai mitä tapahtuu huomenna!

Miksi minusta tuntuu, että sinusta joudun välillä hakemalla hakemaan, mitä koet ja tunnet? Kyllä, vastaat minun rakkaudenosoituksiini ja koet hyvin hellyttävänä spontaanit tunteenpurkaukseni. Mutta en näe, että itse toimisit aina niin. Ihan kuin teille ihmisille olisi hankalaa paljastaa tunteitanne saatika puhua niistä. Sehän etu teillä kuitenkin on, että pystytte muodostamaan järjellisiä lauseita ja sitä kautta ilmaisemaan itseänne. Ajatteles - meillä on keinona ainoastaan kehonkieli saada sinut ymmärtämään, mitä tunnemme. Ja yleensä onnistumme siinä melkoisen hyvin. Sinä et tunnu onnistuvan kehonkielellä, puhumalla ja kirjoittamalla yhteensäkään.

4. INNOSTU AIDOISTA ASIOISTA JA OLE ARMOLLINEN.

Vaikka elämä on monesti raskasta arkea, toivoisin, että innostuisit vielä pienistäkin asioista. Että näkisit pieniä vivahteita ympärilläsi, jaksaisit nähdä hyvää erilaisissa asioissa. Oletko huomannut, miten se toimii minulla? Innostun hetkessä jostakin sinun mittapuussasi mitättömästä asiasta. Saatat jopa nauraa minulle ja pitää touhujani hölmönä. Kenties niinkin, mutta mietipä, olisiko siinä ajattelu- ja toimintamallissa jotakin sinullekin?

 
Ole armollinen itsellesi. Olen huomannut, että teidän ihmisten yksi suurimpia ongelmia on suunnaton itsekriittisyys. Ette muista arvostaa ja kiittää itseänne onnistuneista tekemisistä. Mutta kun jotain menee pieleen, kyllä jaksatte murehtia sitä pitkään. Olisiko tervetullutta hitunen rennompaa asennetta ja armollisuutta itseäsi kohtaan? Se varmasti auttaisi jaksamaan huonompinakin aikoina. Me emme paljon piittaa siitä, jos tokosuorituksemme lässähtää tai peilistä näkyy räjähtänyt tupee. Katsos kun emme ole erehtymättömiä ja kaikkitietäviä koneita tai kiiltokuvia - emme me eläimet ettekä te ihmisetkään.