Mäyräkoirain Liitto on enenevässä määrin törmännyt ilmiöön, jossa palvelusväelle ei riitä yksi eikä välttämättä edes kaksi mäyräkoiraa. - Ilmiö on kiinnostava. Toki kautta aikain on ollut selviö, että koiralle lajitoveri on mitä positiivisin asia, Liitosta todetaan. Mutta tässä ilmiössä ei ole kyse pelkästään siitä. Ihan kuin mäyräkoira vetäisi puoleensa mäyräkoiraa, jollain maagisella tavalla. Liitto halusi tutustua hieman tarkemmin asiaan ja julkaisee tässä erään anonyyminä esiintyvän mäyräkoiran palvelijan tarinan. Tarina on hyvin tavallinen.  -Ihmisen mieli on kummallinen emmekä me mäyräkoirat tule sitä koskaan ihan täysin ymmärtämään, mutta eivätpä nuo tunnu itsekään ymmärtävän, Liitosta ihmetellään. - Pääasia kuitenkin on, että matemaattisesti yleistyvä mäyräkoirayhtälö on vähintäänkin parillinen!

"Reilun parin vuoden ajan olen ollut mäyräkoirafani ja mäyräkoiran altis palvelija. Siis edelleenkin hyvin tuore tapaus näissä piireissä. Aikamoisen prosessin olen käynyt läpi. Olo on välillä kuin katujyrän alle jääneellä, välillä taas kuin maailmanvoittajalla. Mikä määrä uusia tunteita on löytynyt ihmisen sisältä, kun on mäyräkoiran touhuja päässyt (joinain päivinä joutunut) seuraamaan.

Mutta siihen matematiikkaan. Koulussa en ollut koskaan erityisen hyvä matikassa.  Aina ei vaan tajunnut eikä jaksanut ymmärtää, vaikka yrittikin. Mäyräkoiran osalta olin kuitenkin hyvin kartalla. Matemaattinen yhtälö ei ollut edes minulle kovin vaikea:  yksi koira on yksi koira. Aamen. Koskaan ei ole ollut kahta koiraa samanaikaisesti. Liian hankalaa näin mukavuudenhaluiselle ihmiselle kuin minä. "Mäyräkoira ei jää koskaan yhteen!" vannottivat kaikki pitkän linjan mäyräkoiraharrastajat. Höpö höpö.

Niin, koskaan aiemmin ei ole ollut kahta koiraa samanaikaisesti. Mutta koskaan aiemmin ei ole myöskään ollut mäyräkoiraa... Se viimeinenkin matemaattinen järkeily, mikä minussa on saattanut olla, lähti vähitellen murenemaan. Näin kaikkialla mäyräkoiria enenevässä määrin. Pareittain, laumoissa. Paljon tassuja ja lautassilmäpareja.

Se ainoa aivopoimuni, joka oli virittynyt matemaattiselle taajuudelle, alkoi sähköttää muualle aivoihini sellaista sanomaa, että yksi on yhtäkuin kaksi ja että kaksin aina kaunihimpi. Tämä hiljainen matemaattinen aivopesu jatkui aikansa, ilman että välttämättä edes oikein tiedostin sitä. Hyvä kun pärjään edes yhden mäyräkoiran kanssa! Sen päivittäiset vaatimukset  täyttävät vapaa-ajan jo ihan kiitettävästi. Joten miksi alitajuntani alkoi salakavalasti syöttää tarvetta toiselle mäykylle!? Ymmärrän totta kai, että koiralle lajitoveri on merkityksellinen. Mutta tässä salaperäisessä sisältäpäin tulevassa aivopesussa oli kyse muustakin...

No mihin päädyttiin lähtökohdasta "ei kahta koiraa samanaikaisesti"? Päädyttiin tilanteeseen, jossa taloudessa on ei yksi, vaan KAKSI mäyräkoiraa.. päädyttin tilanteeseen, jossa huusholli on mullinmallin, ja neljä silmäparia vaatii huomiota, ruokaa, makupaloja, paapomista, rapsuttelua, silitystä, peittelyä, sohvalle nostelua, saunan lämmitystä... Päädyttiin tilanteeseen, jossa mäyräkoirapennun suorittama manipulointiprosessi on jo hyvällä mallilla. Palvelusväki paapoo ja lässyttää. Kaikki iloisesti tuplana!

Mäyräkoiran kiintymys ja rakkaus TUPLANA! Siinä se juttu täytyy olla! Nyt, kun mäykkyperheenlisäyksestä on jokunen viikko, alan vähitellen ymmärtää mäyräkoiramatematiikkaa! Että miksi näitä niin kovin helposti tulee yhden jälkeen toinen, toisen jälkeen kolmas.. Nämä ovat vaan niin tunteita herättäviä koiria, että toista ole. Mäyräkoiraan jää koukkuun, se aiheuttaa riippuvuutta. Nyt kun näitä omassakin kodissa makoilee mahat pystyssä sohvalla jo kaksin kappalein, en muutakaan syytä keksi. Näille olen maailman rakkainta ja parasta, ja ne myös näyttävät sen. Sillä fiiliksellä jaksan kaiken: hetkellisen huonon käytöksen, nolot kokemukset tottelevaisuusradoilla, vaatimukset palvelusta..

Mäyräkoirain Liiton julkaisuja.