Sarjassamme "monenlaista mäyräkoiran kanssa" olemme tänään päätyneet siihen pisteeseen, että osallistuimme rally-tokon valmennusryhmään Koirakoutsilla Ylöjärvellä. Käymme vähintään kolme kertaa kokeilemassa, josko pärjäisimme tuossa ryhmässä. Takana on siis ainoastaan rally-tokon alkeiskurssi, koska logistisista ja aikataulun sopimattomuudesta johtuen skippasimme jatkokurssin.. Hah miten fiksua! Se olisi varmasti ollut paikallaan syventämään peruskurssin oppeja, mutta kun ei niin ei - helpoimman kautta ei mennä! Mäyräkoiran kanssa suoraan valmennusryhmään! Ekalta luokalta hyppäys yläasteelle..Onneksi jatkokurssille samoin kuin muillekin lisäkursseille voi palata koska vaan.

Valkkuryhmässä käydään läpi paljon muutakin kuin alokasluokan tehtäviä, siellä tehdään ratoja ja tekniikkaharjoituksia avoimesta ja mestariluokasta yhtä lailla. No ongelmiahan siinä heti tuli!  Ryhmässä on pari viikkoa sitten aloitettu peruutusharjoitukset. On muutama tapa lähteä palastelemaan sitä tehtävää, mm. kosketuskepin avulla tai kujaa pitkin. Hertta on aika näppärä kosketuskepin kanssa, joten se pian tajusi idean parin askeleen peruuttamisesta, kun pallukka kosketti sen rintamusta. Suoraan peruuttaminen on tosi tärkeätä... eli heti alusta peruuttamiseksi täytyy hyväksyä vaan suorat askeleet, ei kiemurtelua ja pyörimistä. Seinän vieressä onnistui ihan hyvin, olen oikein tyytyväinen tuosta aloituksesta.

MUTTA luoksetuloharjoituksista ei tullut mitään.. Hertta alkoi haukkua muille, kun lähdettiin liikkeelle eri tavalla kuin peruuttamisharjoituksissa. Nenä viiletti maassa koko ajan, meikäläinen ei ollut millään tapaa kiinnostava... hitto miten turhauttavaa! Kun sen napin (nakin) löytäisi, jonka takaa mielenkiinnon saisi vangittua hetkeksi.. Liikkeestä piti siis jättää koira istumaan, jatkaa itse matkaa ja sitten pyytää koira luokse, joko vasemmalle tai oikealle (niin, pitäisi varmaan alkaa opettaa koiralle myös sitä, että asioita voidaan tehdä ohjaajan oikealla puolella...tosin itse ohjaaja taitaa olla niin "kätinen", että on tosi vaikeata siirtää koiraa vasemmalta oikealle..!)

Keskustelimme myös siitä, millaisia tavoitteita kullakin on lajin parissa esimerkiksi tälle vuodelle tai tulevaisuuteen ylipäänsä. Meikäläisellä se on lähinnä sitä, että pystyykö (ainakin fyysisesti) kankea ja joustamaton keski-ikäinen ihminen saamaan aikaiseksi mäyräkoiran kanssa hedelmällistä yhteistyötä tottelevaisuutta ja huumorintajua vaativassa lajissa! Toteutuuko tämä tavoite, yllämmekö Hertan kanssa sellaiselle tasolle, joka voisi tuon määritelmän täyttää - jää nähtäväksi!