Harvoin, jos koskaan, on mäyräkoirapoliisia lähestynyt niin huolestunut kansalainen kuin huhtikuun alussa tapahtui. Nimeltä mainitsemattomasta perheestä otti yhteyttä mäyrinkäiskansalainen, joka oli jo pidemmän aikaa huolestuneena seurannut käyttöön nähden liian suurta nappulahävikkiä. Itse asiassa Mäyräkoirapoliisi ei yllättynyt yhteydenotosta. Kyseisessä perheessä on nimittäin sattunut ja tapahtunut ennenkin.  Hyvässä muistissa on mm. eräs kakkumysteeri, jota puitiin sitäkin viime kesänä viikkokausia. 

Ruokaan liittyvät ongelmat ja epäilyt ovat aina korkeinta luokkaa Mäyräkoirapoliisin vakavuusasteikolla. Niinpä ei heidän auttanut muuta kuin ryhtyä valmistelemaan tutkimusmatkaa koillis-Tampereelle.  Mukaan pakattiin jälleen uusinta uutta tutkimusvälineistöä, kuten tassunjälkikipsivalut sekä erittäin herkällä filmillä varustettu filmikamera. Sillä saisi nopeasti tarkkaakin tarkempaa kuvaa niin läheltä kuin kaukaa, huimat kolme kuvaa minuutissa. 

Koillis-Tampereella oli pienimuotoinen kaaos tutkijaryhmän saapuessa kohteeseen. Muutamia kulmakunnan koiria oli asunnon ulkopuolella osoittamassa mieltään. Banderolleissa ja kylteissä näkyi tiukkoja kannanottoja, kuten "vaadimme parempaa ruokaa" ja "ruoka on vakava asia".  Tutkijaryhmä huomasi heti, että tilanne oli vakava. Tämä vaatisi tarkkaan organisoidun ja järjestelmällisen lähestymistavan. Virheille tutkinnassa ei olisi varaa. Vaikka Mäyräkoirapoliisilla olikin vahva luottamus kansalaisten keskuudessa, tilanne voisi muuttua nopeasti. Sitä riskiä ei haluttu ottaa. Tilanteesta pitäisi saada kiinni nopeasti.

Muutaman tunnin työskentelyn jälkeen tutkinnanjohtajalla oli jonkinlainen näkemys kokonaiskuvasta. Vaikutti siltä, että ruoan osalta oli kuin olikin käsillä mysteeri. Tämä ilmoituksen tehnyt kansalainen, kutsuttakoon häntä nimellä H.M, oli jo parin viikon ajan ihmetellyt hävikkiä ruoan määrässä. Se oli jopa yrittänyt muodostaa monimutkaisia kaavioita ja yhtälöitä ratkaistakseen mysteerin matemaattisin keinoin. Lähestymistapa oli siis ollut varsin teoreettinen. Mutta kun aikaa kului, eikä ratkaisu ottanut syntyäkseen, oli tassuissa jo pieni paniikinpoikanen. Ruokaa tuli asuntoon ainakin teoriassa enemmän kuin mitä sitä loppujen lopuksi syötiin. Siltikin H.M:n nappulavarastossa tuntui olevan vajetta. Pelkona oli tietenkin se, että loppujen lopuksi H.M:n nappulat loppuisivat aiemmin kuin taloudessa asuvan toisen mäyrinkäisen, kutsuttakoon häntä nimellä M.M. Mikä oli erityisesti matemaattisesti varsin outo olettama, kun M.M:n päivittäinen ruokamenekki oli suurempi kuin H.M:n ja nappulat tulivat samankokoisissa säkeissä. 

Mäyräkoirapoliisi oli ottanut mukaansa piirikunnan tunnetuimman matemaatikon. Hän jos kuka saisi ratkaistua mysteerin, mikäli se matemaattisesti tai loogisella päättelyllä olisi mahdollista. Tutkija kaivoi esiin muovikassista uutuuttaan kiiltävän helmitaulunsa ja pienen lehtiön ja ryhtyi suorittamaan laskutoimituksiaan. 

Tutkinnanjohtaja järjesti kuulustelut kaikille huoneiston asukkaille, mutta niistä ei oikein auennut mitään uutta. Mitään poikkeavaa liikettä tai toimintaa ei huoneistossa ollut näkynyt. Kovimmissakaan ristikuulusteluissa M.M ei tunnustanut ottaneensa nappuloita H.M:n laatikosta. Se pitäytyi kertomuksessaan niin uskottavasti, ettei mäyräkoirapoliisilla ollut ainakaan toistaiseksi syytä epäillä muuta. 

Muutaman tunnin kuluttua tutkimuksissa tapahtui kuitenkin merkittävä käänne. Matemaatikkomäyrinkäinen pomppasi ylös sohvalta niin että helmitaulut ja sulkakynät vain lentelivät. 

-En ole koskaan tutkijanurallani törmännyt moiseen, se viimein sai lausuttua. - Mutta totta se on! Nyt tiedän, miksi näitä nappuloita menee niin paljon. Ne ovat kertakaikkiaan liian pieniä! Koska nappulat ovat niin pieniä kooltaan, niitä menee jokaisen ruokinnan yhteydessä enemmän kuin isompia nappuloita menisi, se veti johtopäätöksenä.

Miten vastaansanomattoman loogista! Kaikki hymistelivät tyytyväisenä. Selvittämättä tosin vielä jäi, miksi M.M:n nappuloissa ei ollut hävikkiä, vaikka ne olivat kooltaan ihan yhtä pieniä...

Mutta se tuntui sivuseikalta nyt tässä suuren oivalluksen äärellä. 

-The End-