Eipä ole aikaakaan siitä, kun kulmakuntaa kuohutti ja kauhistutti salaperäinen mansikkakakkurosmo. Niin ihmisten kuin koirienkin turvallisuudentunnetta ja oikeustajua oli horjutettu. Kiitos ripeän poliisilaitoksen usko oikeudenmukaisuuteen kuitenkin palasi lähes yhtä nopeasti kuin se oli menetettykin. Luottamus mäyräkoirapoliisiin oli kenties vahvempi kuin koskaan.

Ehkä juuri tämän takia moni ei heti osannut huolestua vähitellen ilmaantuneista merkeistä. Paljon asioita laitettiin joulukiireen ja -stressin ja työpaineiden piikkiin. Uskottiin myös, että jos nyt jotain erikoista olisikin tekeillä, mäyräkoirapoliisi olisi sataprosenttisesti ajan hermolla. Olihan tässä kaupungissa koettu yhdessä jos jonkinlaista ja aina oli mäyräkoira loppujen lopuksi ollut joka asiassa oikeassa. 

Lopulta oli pihakeskusteluissa uskallettava myöntää, että jotain hämärää oli meneillään. Niin moni ei voinut olla samanaikaisesti niin hajamielinen, ettei muistanut jo hankkineensa siskonlikalle joululahjan tai joulupöytään jotakin tiettyä herkkua valmiiksi. Oli nimittäin huomattu, että joulun varalle hankittuja lahjoja ja ruokia oli alkanut kadota salaperäisesti kellareista, vaatekomeroista ja muista kätköistä. Totta se oli - tavaraa hävisi vaivihkaa. Ei pelkästään tietynlaista tavaraa, mutta ennenkaikkea joulupaketteja ja jouluherkkuja. Kaupunki oli ymmällään.

Kun ensimmäinen epäröivä ilmoitus kadonneesta joulutavarasta tuli, mäyräkoirapoliisin tutkinnanjohtaja ryhmineen ryhtyi samantien toimeen. Kasvaneiden määrärahojen takia poliisilla oli huomattavaa uutta tekniikkaa juuri tämäntyyppisten mysteerien selvittämistä varten  - mm.  Kiinasta tilatut uudet suurennuslasit sekä uusinta uutta teknologiaa hyödyntävät teippirullat, joilla saatiin sormen- ja tassunjäljet talteen hankalistakin paikoista. Aiemmista tutkinnoista oli myös viisastuttu ja hankittu pierupusseja - niihin oli helppo kerätä pierut rikospaikoilta ja tutkia niitä myöhemmin laboratorio-olosuhteissa. 

Mutta tämä mysteeri osoittautuikin hyvin nopeasti kinkkiseksi. Mäyräkoirapoliisin lähtäkohta tutkinnassa oli se, että itsekseen ruoat ja paketit eivät ole kodeista poistuneet, joten joku on ne siis tavalla tai toisella käynyt hakemassa. Tässä törmättiin ensimmäiseen ongelmaan - minkäänlaisia jälkiä ei tästä oletettavasti kutsumattomasta vieraasta ollut. Ei valkoisia karvoja savupiipussa (jossain vaiheessa tutkijaryhmä oletti, että joulupukki oli käynyt hakemassa lahjoja etukäteen, jotta voisi tulla niitä sitten aattona jakamaan), ei sormen- eikä kengänjälkiä, saatika tassun- tai kirsunpainalluksia. Tutkintaa vähän haittasi kovin lumeton ja pimeä joulunalusaika - ei ollut lunta, johon olisi voinut jäädä merkkejä kutsumattomasta vieraasta. Tosin olettaisi myös, että monin paikoin sulaan maahan olisi jäänyt jotain jälkiä. Dna-testein pystyttiin kuitenkin löytämään ainoastaan omien koirien kakkaa ja asukkaiden omia kengänjälkiä. 

Päästäkseen tutkimuksissa eteenpäin ryhmä otti kovemmat keinot käyttöön. Tutkijaryhmä teki ansoja ja järjesti ympärivuorokautista valvontaa. Erääseen kohteeseen käytiin suurieleisesti ja huomiota herättäen hakemassa paikallisesta marketista poliisin määrärahoilla kaksi pakettia maksalaatikkoa ja rullakinkku sekä kiiltävään paperiin pakattu lahja. Tosin maksalaatikot käytiin vielä samana päivänä vaihtamassa lanttulaatikoihin, koska tutkijaryhmässä tuli kiistaa siitä, onko maksalaatikko jouluruokaa, ja moinen kömmähdys voisi paljastaa heidän suurella vaivalla rakentamansa ansan.

Tutkinnanjohtaja valotti tutkimusten tilannetta tiedotustilaisuudessa ainoastaan toteamalla, että maksalaatikon vaihtaminen lanttuun oli ollut hieman hätiköityä. Hänen tietojensa mukaan maksalaatikko oli ennenkaikkea jouluruoka, mutta oli vakiinnuttanut paikkansa myös ympärivuotisena ruokalajina. Tämä tieto huojensi kaupunkilaisia.

TO BE CONTINUED...